Muokataan sivua Miten osioisin massamuistin
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Kumoaminen voidaan suorittaa. Varmista alla olevasta vertailusta, että haluat saada aikaan tämän lopputuloksen, ja sen jälkeen julkaise alla näkyvät muutokset.
Nykyinen versio | Oma tekstisi | ||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Unix-järjestelmistä periytyvä [[Linuxin_hakemistorakenne | hierarkkinen hakemistorakenne]] lähti oletuksesta, että jokaiseen hakemistoon voitiin liittää oma kovalevy. Mikäli lisätilaa tarvittiin, uuteen hakemistoon voitiin aina liittää eli mountata (engl. ''mount'') uusi levy. | |||
Tuollainen ratkaisu oli aika kallis, mutta silloiset Unix-koneet olivatkin miljoonien eurojen hintaisia, ja niitä oli käytössä vain suuryrityksissä ja yliopistoissa. Nykyisen kokoisten kovalevyjen yhteydessä tuollainen ajattelu tuntuu aika järjettömältä, mutta ratkaisut olivat erittäin vikasietoisia. | |||
Kiintolevyä osioitaessa kannattaa aluksi miettiä, mihin käyttöön levytila on tulossa: | |||
* Tarvitaanko jatkossa lisätilaa? | |||
* | * Halutaanko vikasietoisuutta? (Tätä tulisi miettiä jo ennen kovalevyn ostamispäätöstä. Mikäli vikasietoisuutta tarvitaan, kannattaa rakentaa [[RAID]]-pohjainen levyjärjestelmä.) | ||
== Esimerkkiosioinnit 80 gigatavun kiintolevylle == | |||
'''Työpöytäkäytössä''' seuraavalla tavalla osioitaessa voi helposti vaihtaa Linux-jakelua, ilman että ''/home''-osion sisältöä tarvitsee kopioida talteen esimerkiksi optiselle medialle tai toiselle levylle. | |||
Työpöytäkäytössä seuraavalla tavalla osioitaessa voi helposti vaihtaa Linux- | |||
* | * 10 Gt varataan juuriosiolle (liitoskohta ''/'') | ||
* 0,5–3 Gt varataan virtuaalimuistille eli swapille (ei liitoskohtaa). Virtuaalimuistin minimimääräksi voidaan laskea ''1 × keskusmuistin määrä + 10 %'', mutta sen merkitys ei ole niin oleellinen nykyisin, kun muisti on halpaa. Mikäli kone on kovassa kuormituksessa ja muisti loppuu, järjestelmä alkaa vapauttaa sitä kirjoittamalla sisältöä virtuaalimuistiin. Mikäli virtuaalimuistikin loppuu, järjestelmä muuttuu käyttökelvottoman hitaaksi ja tästä tilasta toipuminen on hankalaa, joskaan ei mahdotonta. Erillisen swap-osion teko nopeuttaa jossain määrin virtuaalimuistin käyttöä, mutta nykyisin onnistuu hyvin myös erillisen swap-tiedoston käyttö, jolloin virtuaalimuistille käytettävä tila otetaan tavalliselta levyosiolta (yleensä [[juuriosio]]). Ks. [[Swap-tiedoston luominen]]. | |||
* | * 50–100 Mt varataan käynnistysosiolle (liitoskohta ''/boot''), jonne tallennetaan käynnistyslatain ja ytimet. Tämä tosin ei ole nykyaikaisissa koneissa välttämätön. | ||
* Loput tilasta varataan ''home''-osion käyttöön (liitoskohta ''/home''). Tämän sisältö siis kannattaa säilyttää päivitettäessä tai uudelleen asennettaessa käyttöjärjestelmää. | |||
'''Palvelinkäytössä''' seuraavanlainen osiointimalli on suositeltavampi: | |||
Palvelinkäytössä seuraavanlainen osiointimalli on suositeltavampi: | |||
* 1 Gt varataan juuriosiolle (liitoskohta ''/'') | * 1 Gt varataan juuriosiolle (liitoskohta ''/'') | ||
* 1 Gt varataan '' | * 1 Gt varataan ''tmp''-osiolle (liitoskohta ''/tmp'') | ||
* 4–8 Gt varataan '' | * 4–8 Gt varataan ''var''-osiolle (liitoskohta ''/var'') | ||
* 10–20 Gt varataan '' | * 10–20 Gt varataan ''usr''-osiolle (liitoskohta ''/usr'') | ||
* 2 × keskusmuistin määrä varataan virtuaalimuistille eli | * 2 × keskusmuistin määrä varataan virtuaalimuistille eli swapille (ei liitoskohtaa) | ||
* 50 Mt varataan käynnistysosiolle (liitoskohta ''/boot'') | * 50 Mt varataan käynnistysosiolle (liitoskohta ''/boot'') | ||
* loput varataan home-osiolle (liitoskohta ''/home''). | * loput varataan ''home''-osiolle (liitoskohta ''/home''). | ||
==Vinkkejä virittelijöille== | ==Vinkkejä virittelijöille== | ||
Tietoturvan kannalta voi olla soveliaampaa käyttää ''tmpfs''-tiedostojärjestelmää liitoskohtiin ''/tmp'' ja ''/var/tmp''. | |||
mount tmpfs /tmp -t | mount tmpfs /tmp -t tmpsf -o size=<koko megoina>m | ||
mount tmpfs /var/tmp -t | mount tmpfs /var/tmp -t tmpsf -o size=<koko megoina>m | ||
Tällöin näiden | Tällöin näiden hakemistojen sisällöt tallentuvat vain virtuaalimuistiin joka tyhjenee, kun kone käynnistetään uudelleen. | ||
Näin varmistetaan, että esimerkiksi ''ssh-agent'' -ohjelman väliaikaistiedostot poistuvat levyiltä järjestelmän alasajon myötä. | |||
Voit halutessasi liittää nämä ''nosuid''-, ''noexec''-valinnoilla, jolloin niissä käännettyjä ohjelmia ei voi ajaa kukaan eikä niissä voi vaihtaa | Voit halutessasi liittää nämä ''nosuid''-, ''noexec''-valinnoilla, jolloin niissä käännettyjä ohjelmia ei voi ajaa kukaan eikä niissä voi vaihtaa käyttäjä-id:tä (esim. ''su''). | ||
Älä varastoi tavaraa hakemistoihin ''/tmp'' tai ''/var/tmp''. Mikäli niistä loppuu tila, kone voi pahimmassa tapauksessa kaatua. | Älä varastoi tavaraa hakemistoihin ''/tmp'' tai ''/var/tmp''. Mikäli niistä loppuu tila, kone voi pahimmassa tapauksessa kaatua. | ||
Jos käytät Linuxia levypalvelimena ja levyjärjestelmänä on ''ext2'' tai ''ext3'', kannattaa tiputtaa tallennustilaosiosta pääkäyttäjälle varattu tila pois. Normaalisti ''mkfs''-ohjelma varaa 5 % osion tilasta pääkäyttäjälle. | |||
Sitä tarvitaan järjestelmän toiminnan varmistamiseksi, mikäli levytila loppuu. Suuremmista varasto-osioista tuo 5 %:n varaus ei ole tarpeellista eikä järkevääkään, 1 Tb:n osiosta 5 % haukkaisi jo 50 gigatavua talletustilaa. Periaatteessa tuon 5 % tarvitsevat vain liitoskohdat ''/'', ''/tmp'', ''/usr'' ja ''/var''. | |||
Tilanvaraus voidaan jättää pois antamalla ''mkfs''-ohjelmalle parametriksi ''-m 0''. | |||
Käytettäessä isoja tiedostojärjestelmiä (esim. 200 gigatavua) ext2 tai ext3-tiedostojärjestelmällä inode-taulu vie jopa yli kymmenen gigatavua tilaa. Mikäli tiedostojärjestelmään tallennetaan suuria tiedostoja, ei inodeja välttämättä tarvita kymmeniä miljoonia. Inode-taulun kokoa voi säätää tiedostojärjestelmää luotaessa antamalla ''mkfs.ext3'' -ohjelmalle parametrina ''-N inodejen määrä''. On kuitenkin huomattava, että mikäli inodet loppuu, niitä saa lisää vain tekemällä tiedostojärjestelmä kokonaan uudestaan. Käytännössä inodeja tarvitaan saman verran kuin tiedostojärjestelmässä on tiedostoja. Esimerkiksi reiserfs:n kohdalla inodet luodaan tarpeen mukaan. | |||
Jos verkossasi on levypalvelin, älä tee ''home''-osiota työasemalle. Sen voi pitää mainiosti verkkolevyllä ja liittää käynnistettäessä [[NFS]]:n yli. | |||
[[Luokka:Ohjeet]] | [[Luokka:Ohjeet]] | ||
[[Luokka:Osiot]] | [[Luokka:Osiot]] |