CIFS

Linux.fista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.

CIFS (Common Internet Filesystem) on uusi nimi SMB-verkkotiedostojärjestelmälle. CIFS-nimen käyttöönoton yhteydessä Microsoft lisäsi SMB:hen joitakin ominaisuuksia. Nykyisin SMB ja CIFS ovat käytännössä synonyymejä. SMB- ja CIFS-toiminnallisuutta Linuxissa tarjoaa Samba-ohjelmistopaketti.

Milloin käyttää CIFS-protokollaa?

CIFS-protokolla ei toimi versiota 2.4.14 vanhemmissa ytimissä.

CIFS:n edut suhteessa SMB:hen

  • CIFS VFS (Virtual File System) on suunniteltu hyödyntämään kehittyneitä verkkotekniikoita, kuten lukittautumista (eng. locking), Unicode-merkistöä, kovia linkkejä, hajautettua ja itseään toistavaa tiedostojärjestelmää (dfs) sekä jaettua puskurointia. CIFS tukee oletuksena DNS-pohjaisia nimiä sen sijaan, että käyttäisi RFC1001- ja Netbios-nimiä.
  • Version 1.48 myötä CIFS tukee myös krb5/SPNEGO-tunnistautumista. Toisin sanoen silloin, kun tarvitaan erityistä turvallisuutta, ei ole enää pakottavaa syytä käyttää SMB-protokollaa. Toinen mahdollisuus on käyttää NFSv4-protokollaa, mutta se on toisaalta vaikeampi asettaa käyttämään Microsoftin kehittämää Active Directory-palvelua (jonka kautta Kerberosta käytetään Windows-maailmassa).
  • CIFS on myös varteenotettava vaihtoehto joissakin yhteensopimattomuustapauksissa. Esimerkiksi käytettäessä Dlinkin NAS-323-tiedostopalvelinta on suositeltavaa käyttää SMB:n sijasta CIFS:iä.
  • CIFS on yhteensopiva ja voi toimia rinnakkain SMB:n kanssa.

Suorituskyky

Parhaimman suorituskyvyn saamiseksi on yleensä järkevää käyttää NFS:ää. NFSv3 erityisen tehokas silloin, kun yksi prosessi käsittelee suuria tiedostoja, joskin CIFS on hiljalleen kuromassa eroa umpeen.

CIFS:in ja SMB:n erot

Asetukset

Toisin kuin SMB, käyttää CIFS asetuksissaan /proc-hakemistoa (esim. /proc/fs/cifs). Lisäksi CIFS ei hyödynnä Samban työkaluja kuten smbmountia. Suurin osa CIFS:in toiminnallisuudesta on sulautettu ytimeen, joskin CIFS hyödyntää pientä käyttäjätilassa toimivaa liitosavustajaa (/sbin/mount.cifs).

Tiedostojärjestelmän liittäminen

Liitettäessä CIFS-tiedostojärjestelmiä vuotta 1997 vanhempiin palvelimiin, voi joutua asettamaan kaksi lisäkenttää.

  • a) CIFS ei oleta, että palvelimen netbios-nimi ja TCP/IP-osoite vastaavat toisiaan. Palvelimen Netbios-nimi määritetään asetuksella servern=PALVELIMENNIMI (Netbios-nimi kirjoitetaan yleensä isolla). Mm useimmille vanhoille Lanman-palvelimille pitää määrittää tcp- ja Netbios-nimet:
 mount -t cifs //palvelimen-tcp-nimi/jako     /mnt     -o     user=username,sec=lanman,servern=PALVELIMENNIMI
  • b) Turvallisuusasetuksen sec=lanman pitää olla päällekytkettynä, jotta asiakaskone voi lähettää vanhemmille palvelimille heikomman hash-tunnisteen. Windows 98 vaatii tämän toimiakseen, mutta asetus vaarantaa myös verkon muut salasanat. Liitettäessä uudempiin palvelimiin jotka käyttävät vahvempaa ntlmv2-tunnistusta, vaaditaan usein lisäasetus sec=ntlmv2 ellei asetusta ole muutettu /proc/fs/cifs-tiedostosta.

Etätiedostojen oletus-UID/GID-tila

Liitettäessä palvelimiin, jotka pystyvät käsittelemään UID- ja GID-tunnuksia, kuten Sambaa käyttävät palvelimet, voi olla tarpeellista poistaa Unix-laajennokset (engl. Unix extensions) käytöstä, mikäli palvelimen ja asiakaskoneen UID- ja GID-tunnukset eivät täsmää. Palvelimet, jotka eivät tue Unix-laajennosta suoraan, kuten useimmat Windowsit, raportoivat SMB:n suhteen poikkeavia arvoja. Näissä tapauksissa oletusasetus voidaan muuttaa käyttämällä lisäasetuksia file_mode ja dir_mode.

Katso myös