Deb-paketin tekeminen

Linux.fista
Versio hetkellä 1. kesäkuuta 2009 kello 09.18 – tehnyt 213.139.165.167 (keskustelu) (Kuollut linkki korjattu)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Debianissa ja siihen pohjautuvissa jakeluissa (esim. Knoppixissa, MEPISissä, PCLinuxOSissa ja Ubuntussa) käytetään Dpkg-paketinhallintajärjestelmää. Dpkg:ssa paketit ovat .deb-tiedostoja, jotka sisältävät itse ohjelman lisäksi mm. tiedot paketin riippuvuuksista ja siitä, mihin ohjelma asennetaan. Deb-pakettien tekeminen ei ole mitenkään ylivoimainen tehtävä, kunhan perusasiat ja mm. komentorivin käyttö ovat hallussa.

Tässä oppaassa luodaan aluksi malliksi yksinkertainen paketti GNU Hello -ohjelmasta, joka on GNU-projektin esimerkkiohjelma. Ohjelman lähdekoodipaketin voi ladata GNU:n palvelimelta. Paketin luomisessa käytetään tässä apuna Debhelper-apuohjelmaa. Tämä ei aina ole yksinkertaisin tapa paketoida ohjelma, mutta ennen helpottaviin tekniikoihin tutustumista on hyvä käydä asiat yksityiskohtaisemmin läpi.

Kun perusteet on hallussa, tutustumme artikkelin loppupuolella mm. CDBS:ään, joka helpottaa huomattavasti monia paketointiin liittyviä rutiinitehtäviä.

Debianin eri versiosta löytyvän paketin voi kääntää käytetylle versiolle sopivaksi tai pakettiin tehdä pieniä muutoksia huomattavasti helpommin kuin tätä ohjetta seuraamalla, komennoilla apt-get build-dep paketti, apt-get source paketti ja dpkg-deb -build pakettihakemisto, jolloin muutokset tehdään viimeksi mainittujen välissä (varsinainen muutos + uusi kohta tiedostoon debian/changelog). Jos paketti tehdään valmiista Debianin lähdekoodipaketista, kääntämisen binääripaketiksi voi hoitaa paketin hakemisen yhteydessä komennolla apt-get --compile source paketti. Lisätietoja näistä komennoista löytyy artikkeleista apt-get ja dpkg.

Valmistelut

Aluksi on asennettava muutamia perustyökaluja, jotka löytyvät seuraavista paketeista

  • dpkg-dev
  • autoconf
  • dh-make
  • devscripts
  • fakeroot
  • gnupg
  • build-essential
  • lintian

Kun tarvittavat paketit on asennettu, lataa Hello-ohjelman lähdekoodi ja pura se työhakemistoosi. Nyt sinulla pitäisi olla työhakemistossasi tiedosto hello-2.2.tar.gz ja hakemisto hello-2.2.

Paketoinnin aloitus

Aluksi kannattaa kokeilla, että saat ohjelman käännettyä ja ajettua. Sinun pitäisi osata tehdä tämä, jos luet tätä opasta, mutta lyhykäisyydessään voit asentaa Hellon hakemistoon ~/hello seuraavasti:

./configure --prefix=/home/käyttäjä/hello
make
make install

Nyt hakemistosta ~/hello pitäisi löytyä alihakemistot bin ja share, joissa Hellon tiedostot ovat.

Putsaa nyt hakemisto, jossa käänsit Hellon komennolla

make distclean

Nyt jos ohjelma kääntyi oikein, voimme aloittaa itse paketin tekemisen.

Pohja

Siirry ohjelman hakemistoon (hello-2.2) ja aja komento

dh_make -e sinun@sähköpostiosoitteesi -f ../hello-2.2.tar.gz

Toinen parametri on siis paketin tekijän sähköpostiosoite ja neljäs alkuperäinen lähdekooditiedosto. Kysyy aluksi, minkätyyppistä pakettia olemme luomassa:

Type of package: single binary, multiple binary, library, kernel module or cdbs?
[s/m/l/k/b]  

Vastaa tähän s (single binary), sillä olemme luomassa yksinkertaista yhden ohjelman käsittävää pakettia. Tämän jälkeen vahvista tiedot entterillä, jonka jälkeen dh_make luo hakemistoon debian-alihakemiston, joka sisältää tiedostot, joiden perusteella varsinainen paketti luodaan. Se myös luo ylähakemistoon tiedoston paketti_versio.orig.tar.gz, tässä tapauksessa siis hello_2.2.orig.tar.gz joka sisältää alkuperäisen lähdekoodipaketin.

Huomaa, että dh_make kuuluu ajaa vain kerran! Tulevien muutosten jälkeen sitä ei tarvitse (eikä saa) ajaa.

Asennushakemisto

Paketin luova työkalu päättelee paketin tiedostot siten, että ohjelma asennetaan sen valvonnassa väliaikaiseen alihakemistoon. Yleensä tämä alihakemisto on debian/paketin_nimi, jonne paketti asennetaan aivan normaalisti: esimerkiksi Hellon binääri menisi hakemistoon debian/hello/usr/bin/hello.

Autoconfia käyttävien pakettien kanssa (pääasiassa ohjelmat, jotka asennetaan komennolla ./configure && make && make install) paketin luoma työkalu osaa hoitaa tämän automaattisesti, eikä sinun tarvitse tässä vaiheessa tehdä mitään. Kuten huomasit asentaessamme ohjelmaa oppaan alussa, annoimme configure-skriptille parametrin --prefix=/hakemisto/jonne/ohjelma/asennetaan. Paketoija antaa configurelle samalla tavalla sopivan parametrin, jolloin ohjelma asentuu oikeaan paikkaan.

Jos ohjelma ei käytä autoconfia, on asennushakemistosta huolehdittava itse. Tämä tulee eteen kun myöhemmin muokkaamme tiedostoa debian/rules.

Asetustiedostot

Dh_make loi debian-hakemiston, joka sisältää monia tiedostoja, joiden perusteella itse paketti luodaan. Tässä vaiheessa on käytävä ne läpi ja muokattava sopiviksi.

control

Tiedostossa debian/control kerrotaan perustiedot paketista ja sen riippuvuuksista. Meidän tapauksessamme dh_make loi seuraavanlaisen pohjan (rivinumerot lisätty):

1  Source: hello
2  Section: unknown
3  Priority: extra
4  Maintainer: Paketin Tekijä <foo@bar.com>
5  Build-Depends: debhelper (>= 5), autotools-dev
6  Standards-Version: 3.7.2
7
8  Package: hello
9  Architecture: any
10 Depends: ${shlibs:Depends}, ${misc:Depends}
11 Description: <insert up to 60 chars description>
12 <insert long description, indented with spaces>

Riveillä 1-6 on lähdekoodipaketin (engl. source) perustiedot:

  • Rivillä 1 on lähdekoodipaketin nimi
  • Rivillä 2 kerrotaan, mihin osioon paketti kuuluu. Debianissa paketit osioihin, joita ovat mm. main (vapaat ohjelmat), non-free (ohjelmat, jotka eivät ole vapaita) ja contrib (ohjelmat, jotka riippuvat vapaista ohjelmista). Nämä ohjelmat on yhä jaettu pienempiin osioihin, kuten devel (kehitystyökalut) ja mail (sähköpostiohjelmat). Hellolle sopiva osio voisi olla text. Osiot on listattu Debian policyssä.
  • Kolmannella rivillä kerrotaan, kuinka tärkeää käyttäjälle on asentaa tämä paketti. Vaikka "Terve maailma!" -viestin tulostava ohjelma voi tuntua tärkeältä, ehkäpä se ei kuitenkaan ole yhtä tärkeä kuin vaikka ydin, joten jätetään sen tärkeysasteeksi extra.
  • Neljännellä rivillä on paketin tekijän nimi ja sähköpostiosoite
  • Rivillä 5 listataan pilkulla erotettuna paketit, jotka tarvitaan tämän paketin kääntämiseen. Jos ohjelmasta on oltava tietty versio, haluttu versio voidaan ilmoittaa sulkeissa (esimerkissä tarvitaan debhelper-paketin versio 5 tai uudempi). Käytännössä aina tarvittavia paketteja (esim. gcc ja make) ei tarvitse luetella, sillä ne otetaan mukaan automaattisesti. Kuitenkin kaikki muut kääntämisessä tarvittavat vähänkin harvinaisemmat paketit on lueteltava. Tässä vaiheessa voitaisiin myös samalla tavalla luetella paketit, jotka estävät kääntämisen (Build-Conflicts: paketti1, paketti2). Hello on sen verran helppo kääntää, ettei meidän tarvitse nyt lisätä tähän mitään ylimääräisiä paketteja.
  • Rivillä 6 kerrotaan, minkä Debian Policy -standardin version mukainen paketti on. Tähän ei tarvitse koskea.
  • Rivillä 8 on varsinaisen binääripaketin nimi. Yleensä se on sama kuin lähdekoodipaketin nimi.
  • Rivillä 9 kerrotaan, millä arkkitehtuurilla paketti toimii. Jätetään tämä arvoon "any", jolloin paketin tekevä työkalu huolehtii arkkitehtuurista. Jos paketti toimii kaikilla arkkitehtuureilla (esim. se on ohjepaketti tai Perl-skripti), arkkitehtuuriksi laitetaan "all".
  • Rivillä 10 listataan paketit, jotka ovat binääripaketin riippuvuuksia. Koska Hello ei tarvitse mitään erityisiä paketteja, jätetään tämä tyhjäksi. "${shllibs:Debends}" aiheuttaa sen, että pakettia luotaessa pyritään riippuvuuksiksi lisäämään automaattisesti ne paketit, joiden tiedostoja vasten tämän paketin konekieliset tiedostot on linkitetty.
  • Lopuksi paketille annetaan vielä lyhyt (suositus noin 60 merkkiä) ja pitkä kuvaus. Pitkä kuvaus kirjoitetaan tiedoston loppuun siten, että jokaisen rivin alussa on välilyönti. Tyhjiä rivejä voidaan tehdä laittamalla riville pelkästään piste. Näin lopullinen control-tiedosto voisi näyttää tältä:
Source: hello
Section: text
Priority: extra
Maintainer: Tekijä <foo@bar.com>
Build-Depends: debhelper (>= 5), autotools-dev
Standards-Version: 3.7.2

Package: hello
Architecture: any
Depends: ${shlibs:Depends}, ${misc:Depends}
Description: Hello world -ohjelma
 Klassinen Hello world -ohjelma, jonka avulla opettelemme 
 deb-pakettien tekemistä.

Suositeltavat paketit, konfliktit ja muut suhteet toisiin paketteihin

Riippuvuuksien lisäksi paketti voi myös suositella jonkun toisen paketin asentamista, tai se voi myös kieltäytyä asentumasta samaan järjestelmään jonkin toisen paketin kanssa (konfliktit). Tällaiset paketit esitellään control-tiedostossa samaan tapaan kuin riippuvuudet.

Riippuvuuksien lisäksi apt tukee seuraavia suhteita pakettien välillä:

  • Recommends: Suositeltavat paketit. Yleensä paketteja, joita käytetään käytännössä aina tämän paketin kanssa. Esim. aptitude asentaa nämä automaattisesti, apt vain suosittelee.
  • Suggests: Muita tämän paketin kanssa hyviä paketteja. Monet apt:n edustaohjelmat (kuten aptitude) näyttävät tämän listan, apt ei.
  • Pre-Depends: Vahvempi kuin Depends. Vaatii, että paketit on asennettu ja otettu käyttöön ennen kuin suostuu asentamaan tämän paketin. Käytetään erittäin harvoin.
  • Conflicts: Paketit, joiden kanssa tätä pakettia ei voida asentaa.
  • Provides: Mitkä virtuaaliset paketit tämä paketti toteuttaa.
  • Replaces: Paketit, jotka tämä paketti korvaa.

Jos esimerkiksi pakettimme nyt vaatisi paketin foo version 2.3 tai uudemman, paketti bar olisi myös kiva sen kanssa, ja pakettimme ei toimisi yhdessä libfoo:n kanssa, voisimme lisätä seuraavat rivit:

Depends: ${shlibs:Depends}, ${misc:Depends}, foo (>=2.3)
Recommends: bar
Conflicts: libfoo

Vastaavasti on mahdollista asettaa myös lähdekoodipaketille Build-Conflicts ja muut vastaavat suhteet.

copyright

Paketin tekijänoikeuksista kerrotaan tiedostossa debian/copyright. Tämän tiedoston muoto on periaatteessa vapaa, mutta hyvän tiedoston saa muokkaamalla dh_maken luomaa. Tässä tiedostosta tulee käydä ilmi paketin luoja, alkuperäinen tekijä ja ohjelman tekijänoikeustiedot (esim. GPL-lisenssin alainen).


changelog

dh_make luo seuraavanlaisen pohjan debian/changelog-tiedostolle: (rivinumerot lisätty)

1 hello (2.2-1) unstable; urgency=low
2
3   * Initial release (Closes: #nnnn)  <nnnn is the bug number of your ITP>
3
4  -- Tekijän Nimi <sähköposti@osoite.com>  Sat, 21 Apr 2007 23:59:27 +0300

Rivillä 1 on aluksi paketin nimi (hello) ja versionumero (2.2-1). Seuraavana on jakelun nimi, johon paketti kuuluu (Debianilla on stable, testing ja unstable -jakelut). Yleensä uudet paketit ja päivitykset vanhoihin paketteihin lisätään ensin kehitysversioon, joka Debianilla on unstable. Viimeisenä on tieto paketin kiireellisyydestä (urgency), yleensä "low" on sille oikea arvo.

Tämän jälkeen seuraavilla riveillä on itse muutosloki (engl. changelog). Rivin alussa on kaksi välilyöntiä ja tähti (*). Viimeisenä (rivillä 4) on tieto paketin tekijästä ja tekoajankohdasta (esimerkin mukaisessa muodossa). Tämän rivin alussa on yksi välilyönti.

Yleensä paketteihin tehdyt muutokset korjaavat joitain vianhallintajärjestelmään ilmoitettuja vikoja (bugeja). Jos paketti korjaa jonkin ilmoitetun vian, se ilmoitetaan muutoslokissa. Jos paketti esimerkiksi korjaa Debianin vianseurantajärjestelmän bugin numero 123456, tulee muutoslokissa esiintyä merkkijono Closes: #123456.

Muutoslokia pystyy muokkaamaan joko muokkaamalla tekstitiedostoa suoraan tai käyttämällä dch-komentoa (tai sen pidempää muotoa, komentoa debchange). Sopivan pohjan uudelle muutokselle saa luotua komennolla dch -i. Tämä avaa muutoslokin EDITOR-ympäristömuuttujassa asetettuun tekstieditoriin. Muutoksen tekijän nimi haetaan ympäristömuuttujasta DEBFULLNAME tai NAME ja sähköpostiosoite ympäristömuuttujasta DEBEMAIL tai EMAIL.

rules

Tiedosto debian/rules on Makefilen tapainen tiedosto, jonka perusteella varsinainen paketti luodaan. Tämän tiedoston perusteella ohjelma käännetään ja asennetaan hakemistoon debian/paketin_nimi, tässä tapauksessa debian/hello. Tähän hakemistoon asentuvien tiedostojen perusteella luodaan varsinainen paketti.

Koska Hello käyttää autoconfia, osaa paketin luova työkalu tehdä tarvittavat asetukset itse, eikä meidän periaatteessa tarvitse edes koskea rules-tiedostoon. Katsotaan nyt kuitenkin sitä malliksi, sillä vähänkin monimutkaisempien pakettien kohdalla sitä on muokattava. Dh_maken luoma malli on seuraava: (rivinumerot lisätty)

1  #!/usr/bin/make -f
2  # -*- makefile -*-
3  # Sample debian/rules that uses debhelper.
4  # This file was originally written by Joey Hess and Craig Small.
5  # As a special exception, when this file is copied by dh-make into a
6  # dh-make output file, you may use that output file without restriction.
7  # This special exception was added by Craig Small in version 0.37 of dh-make.
8
9  # Uncomment this to turn on verbose mode.
10 #export DH_VERBOSE=1
11
12
13 # These are used for cross-compiling and for saving the configure script
14 # from having to guess our platform (since we know it already)
15 DEB_HOST_GNU_TYPE   ?= $(shell dpkg-architecture -qDEB_HOST_GNU_TYPE)
16 DEB_BUILD_GNU_TYPE  ?= $(shell dpkg-architecture -qDEB_BUILD_GNU_TYPE)
17
18
19 CFLAGS = -Wall -g
20
21 ifneq (,$(findstring noopt,$(DEB_BUILD_OPTIONS)))
22         CFLAGS += -O0
23 else
24         CFLAGS += -O2
25 endif
26
27 config.status: configure
28         dh_testdir
29         # Add here commands to configure the package.
30         ./configure --host=$(DEB_HOST_GNU_TYPE) --build=$(DEB_BUILD_GNU_TYPE) --prefix=/usr \ 
31 --mandir=\$${prefix}/share/man --infodir=\$${prefix}/share/info CFLAGS="$(CFLAGS)" LDFLAGS="-Wl,-z,defs"
32
33
34 build: build-stamp
35 
36 build-stamp:  config.status
37         dh_testdir
38
39         # Add here commands to compile the package.
40         $(MAKE)
41         #docbook-to-man debian/hello.sgml > hello.1
42
43         touch $@
44
45 clean:
46         dh_testdir
47         dh_testroot
48         rm -f build-stamp
49
50         # Add here commands to clean up after the build process.
51         -$(MAKE) distclean
52 ifneq "$(wildcard /usr/share/misc/config.sub)" ""
53         cp -f /usr/share/misc/config.sub config.sub
54 endif
55 ifneq "$(wildcard /usr/share/misc/config.guess)" ""
56         cp -f /usr/share/misc/config.guess config.guess
57 endif
58
59
60         dh_clean
61
62 install: build
63         dh_testdir
64         dh_testroot
65         dh_clean -k
66         dh_installdirs
67
68         # Add here commands to install the package into debian/hello.
69         $(MAKE) DESTDIR=$(CURDIR)/debian/hello install
70
71
72 # Build architecture-independent files here.
73 binary-indep: build install
74 # We have nothing to do by default.
75
76 # Build architecture-dependent files here.
77 binary-arch: build install
78         dh_testdir
79         dh_testroot
80         dh_installchangelogs ChangeLog
81         dh_installdocs
82         dh_installexamples
83 #       dh_install
84 #       dh_installmenu
85 #       dh_installdebconf
86 #       dh_installlogrotate
87 #       dh_installemacsen
88 #       dh_installpam
89 #       dh_installmime
90 #       dh_python
91 #       dh_installinit
92 #       dh_installcron
93 #       dh_installinfo
94         dh_installman
95         dh_link
96         dh_strip
97         dh_compress
98         dh_fixperms
99  #       dh_perl
100 #       dh_makeshlibs
101         dh_installdeb
102         dh_shlibdeps
103         dh_gencontrol
104         dh_md5sums
105         dh_builddeb
106
107 binary: binary-indep binary-arch
108 .PHONY: build clean binary-indep binary-arch binary install

Tiedoston alussa annetaan käännösoptiot, esimerkiksi C-kääntäjän käännösparametrit laitetaan muuttujaan CFLAGS. Tämä tehdään riveillä 19-25.

Riveillä 27-31 ajetaan paketin configure-skripti. Koska Hello käyttää autoconfia ja siten configure-skriptiä, voimme välittää tässä vaiheessa tarvittavat parametrit. Saatat ihmetellä, miksi tässä annetaan parametrit --prefix=/usr, vaikka juuri todettiin, että ohjelma on asennettava debian/hello-alihakemistoon. Rivillä 69, kun ajetaan paketin asennuskomento, kuitenkin asetetaan kohdehakemistoksi debian/hello, jolloin paketti asentuu polkuun debian/hello/usr.

Jos tiedoston syntaksi on epäselvä, katso artikkeli Makefile. Paketti asennetaan monessa vaiheessa, aluksi riviltä 27 lähtien ajetaan configure-skripti config.status-osiossa. Tämän jälkeen ohjelma käännetään build-osiossa riviltä 34 eteenpäin.

build-indep-osiossa käännetään tai luodaan alustariippumattomat tiedostot. Hellon tapauksessa niitä ei ole. Riviltä 77 eteenpäin rakennetaan varsinaista alustariippuvaista binääripakettia. "dh_"-alkuiset rivit ovat debhelperin funktiokutsuja, jotka tekevät erilaisia pieniä operaatioita rakentaen pakettia. Mm. seuraavia funktioita on tarjolla:

Komento Kuvaus
dh_testdir Tarkistaa, että ollaan oikeassa hakemistossa
dh_testroot Tarkistaa, että meillä on pääkäyttäjän oikeudet kun niitä tarvitaan
dh_strip Ajaa strip-komennon suoritettaville tiedostoille, jolloin niiden koko pienenee
dh_compress Pakkaa gzipillä man-sivut ja ohjetiedostot, joiden koko ylittää 4kt
dh_gencontrol Luo binääripaketille control-tiedoston ja kopioi sen hakemistoon debian/hello/DEBIAN
dh_md5sums Laskee MD5-tarkistussummat paketin tiedostoille
dh_install Jos ohjelma ei asenna kaikkia tarpeellisia tiedostoja oikeisiin hakemistoihin autoconfin avulla (esim. komennolla make install), voi käyttää tätä apufunktiota, jolle kerrotaan asennettavat tiedostot ja hakemistot debian/paketinnimi.install-tiedostossa
dh_installchangelog Asentaa muutoslokin polkuun /usr/share/doc/package/changelog. Jos komennolle annetaan parametrina paketin mukana tulevan muutoslokin tiedostonimi, asennetaan myös se.
dh_shlibdeps Määrittää paketin riippuvuuksia binääritiedostoihin linkitettyjen kirjastotiedostojen perusteella
dh_installdocs Asentaa debian/docs-tiedostossa listatut tiedostot ja mm. debian/README.debian ja debian/copyright-tiedostot polkuun /usr/share/doc/paketti.

Jos paketti ei käytä autoconfia, on rules muokattava sellaiseksi, että ohjelma kääntyy ja asentuu polkuun debian/paketinnimi. Se, miten kääntäminen tapahtuu, riippuu ohjelmasta. Funktion dh_install avulla asennetaan tiedostot oikeisiin hakemistoihin lopullisessa binaaripaketissa.

dirs

Tiedostossa debian/dirs luetellaan hakemistot, joiden pitää olla olemassa kun ohjelmaa asennetaan mutta joita ohjelma ei normaalin asennusprosessin aikana luo. Esimerkiksi /usr/bin on monesti tällainen.

dirs-tiedostossa hakemistot luetellaan omilla riveillään, ja ensimmäinen kauttaviiva jätetään pois. Hellon tapauksessa meille riittää kirjoittaa tähän tiedostoon rivi

usr/bin

.ex-päätteiset tiedostot

dh_make luo debian-hakemistoon monia .ex-päätteisiä tiedostoja. Näitä tiedostoja muokkaamalla on mahdollista esimerkiksi saada paketti lisäämään tehtäviä cronille ja kuvakkeen työpöytäympäristön valikkoon.

Oletuksena .ex-päätteisiä tiedostoja ei huomioida. Jos haluat käyttää niitä, muokkaa tiedosto ensin sopivaksi ja poista tiedostonimestä tämän jälkeen .ex-pääte. Lisäksi tarkista, että sopivaa funktiota kutsutaan rules-tiedostossa.

Poista ne .ex-tiedostot, joita et tarvitse. Hellon tapauksessa emme tarvitse näitä. Seuraavassa esitellään kuitenkin muutamia yleisimmin käytettyjä tiedostoja joita luultavasti tulet joskus tarvitsemaan:

cron.d

Tiedostoon cron.d kirjoitetaan rivit, jotka halutaan lisätä cron-järjestelmään. Rivit kirjoitetaan samassa muodossa kuin missä cronille annetaan suoritettavia tehtäviä. Katso lisätietoja artikkelista cron.

init.d

init-skripti, joka asennetaan polkuun /etc/init.d rules-tiedoston komennolla dh_installinit.

manpage.1

Ohjelman man-sivu. Pisteen jälkeen oleva numero kertoo, mihin kategoriaan man-sivu asennetaan (kategoriat on listattu artikkelissa man). Man-sivu asennetaan paikoilleen rules-tiedostossa olevalla komennolla dh_installman debian/mansivu.1. Tiedoston nimi on yleensä muotoa paketinnimi.numero.

manpage.sgml

SGML-muodossa kirjoitettu man-sivu. Pakettia käännettäessä (rules-tiedoston build-osiossa) se on käännettävä komennolla docbook-to-man debian/manpage.xml > debian/paketti.1. Käännösaikaisiksi riippuvuudeksi on lisättävä paketti docbook-to-man. Man-sivu asennetaan paikoilleen dh_installman-komennolla kuten edellä.

Tehdään paketti!

Nyt kun tarvittavat tiedostot on lopulta muokattu sopiviksi, on aika luoda varsinainen paketti. Siirry ohjelman päähakemistoon (hello-2.2) ja aja komento

debuild

joka tekee seuraavat asiat:

  • Siistii paketin (ajaa makella komennon debian/rules clean)
  • Kääntää ohjelman (debian/rules build)
  • Luo binääripaketin (debian/rules binary)
  • Allekirjoittaa .dsc-tiedoston gnupgllä
  • Luo ja allekirjoittaa .changes-tiedoston
  • Käyttää fakerootia, jolloin pääkäyttäjän oikeuksia ei tarvita

Allekirjoitus vaatii, että olet luonut gpg:llä itsellesi avaimen. Tällöin sinulta kysytään avaimesi salasanaa.

Tämän jälkeen, jos kaikki sujui ilman virheitä, ylähakemistosta pitäisi löytyä seuraavat tiedostot:

  • hello_2.2.orig.tar.gz - alkuperäinen lähdekoodi
  • hello_2.2-1.dsc - gpg:llä allekirjoitettu control-tiedoston kaltainen tiedosto, jossa on listattu lähdekooditiedoston ja diff-tiedoston md5-summat
  • hello_2.2-1.diff.gz - gzip-pakattu diff-tiedosto lähdekoodiin tehdyistä muutoksista
  • hello_2.2-1_i386.deb - lopullinen deb-paketti!
  • hello_2.2-1_i386.changes - gpg:llä allekirjoitettu tiedosto, joka sisältää paketin muutoslokin (debian/changelog) ja pakettiin liittyvien tiedostojen md5-summat

Nyt lopullinen paketti voidaan asentaa dpkg:llä:

dpkg -i hello_2.2-1_i386.deb

Kun myöhemmin teet muutoksia pakettiin, voit luoda uuden paketin nopeasti komennolla

fakeroot debian/rules binary

joka ei kuitenkaan käännä ohjelmaa alusta lähtien (tärkeää huomata, jos muutat lähdekoodia).

Lähdekoodipaketti

Edellä teimme tavallisen ns. binääripaketin, joka sisältää valmiiksi käännetyn ohjelman. Monesti on tarpeen tehdä myös lähdekoodipaketti, joka sisältää pakettiin ja sen kääntämiseen ja asentamiseen liittyvät tiedot (debian-hakemisto) ja ohjelman lähdekoodin. Tällöin paketti on mahdollista kääntää ja asentaa jokaiselle sopivalle alustalle kun taas käännetty .deb-paketti toimii vain yhdellä alustalla (esim. x86).

Lähdekoodipaketteja käytetään etenkin kun paketti julkaistaan esimerkiksi lisäämällä se jonkin jakelun virallisiin pakettilähteisiin. Tällöin kehittäjä yleensä vain lähettää palvelimelle lähdekoodipaketin, jonka palvelin sitten kääntää useille eri arkkitehtuureille.

Lähdekoodipaketti luodaan ajamalla paketin päähakemistossa komento

debuild -S -sa

Missä valitsin -S tarkoittaa, että luodaan lähdekoodipaketti ja -sa sisällyttää pakettiin mukaan alkuperäisen lähdekooditiedoston (.orig.tar.gz). Tällöin ylähakemistoon pitäisi ilmestyä samanlaisten tiedostojen kuin luotaessa binääripakettia, paitsi että varsinaista .deb-pakettia ei ilmesty.

Nyt lähdekoodipaketti koostuu näistä tiedostoista (paketti.dsc, paketti.orig.tar.gz ja paketti.diff.gz), ja sitä voidaan hallita esimerkiksi dpkg-source-ohjelmalla. Jos esimerkiksi olet saanut jostain lähdekoodipaketin, voit purkaa ja kääntää seuraavasti

dpkg-source -x paketti.dsc
cd paketti
debuild

Ilman debuildin -sa-valitsinta voi luoda paketin, joka ei sisällä alkuperäistä lähdekoodia. Tälle on käyttöä silloin, kun paketteja pidetään ulkopuolisessa pakettivarastossa ja uusi versio voidaan julkaista vain lähettämällä palvelimelle uusi lähdekoodipaketti ilman alkuperäistä lähdekoodia. Tällainen tilanne tulee eteen, kun paketista tehdään uusi versio joka ei muuta itse ohjelman lähdekoodia tai muuttaa sitä erillisellä patch-tiedostolla (eli ohjelman tekijä ei ole julkaissut uutta versiota, mutta paketin tekijä tekee muutoksia joko itse ohjelmaan tai paketointiin).

Lintian: onnistuiko paketti?

Lintian on ohjelma, joka tarkistaa tekemäsi paketin laadun. Sille annetaan parametrina pakettia luotaessa syntynyt .changes-päätteinen tiedosto. Yleensä kannattaa antaa myös valitsin -i, jolloin lintian kertoo tarkemmin, mikä paketissa on vialla:

lintian -i hello_2.2-1_i386.changes

Tulosteessa E:-alkavat rivit tarkoittavat virhettä, W:-alkavat varoituksia ja N:-alkavat huomautuksia.

Jos esimerkiksi et poistanut debian-hakemistosta .ex-päätteisiä tiedostoja, lintian varoittaa niistä. Yleensä paketin tulisi olla sellainen, ettei lintian löydä siitä mitään valitettavaa.

Patchit

Joskus pakettia tehtäessä on tehtävä muutoksia myös itse ohjelman lähdekoodiin. Tällöin on siistiä pitää muutokset erillään patch-tiedostoissa. Kun binääripaketti sitten tehdään, otetaan patchit käyttöön ennen kääntämistä.

On olemassa monia erilaisia järjestelmiä patch-tiedostojen hallintaan. Seuraavaksi esitellään kaikkein matalimman tason vaihtoehto, eli emme käytä mitään erillistä toimintaa helpottavaa järjestelmää. Kun tietää, mitä pellin alla tapahtuu, voi alkaa käyttämään esimerkiksi CDBS:n tarjoamia vaihtoehtoja tai quilt-järjestelmää.

(Huomio! Debianin kehittäjien keskuudessa on keskusteltu patch-järjestelmien yhdenmukaistamisesta Debianin lähdekoodipaketeissa. Tässä artikkelissa esitetty tapa ei välttämättä ole suositeltava käytäntö, vaikka se sinänsä toimiikin. Aika paljon kannatusta on saanut esimerkiksi quilt-niminen patch-järjestelmä.)

Patchien hallintaan on monia aputyökaluja, mutta yksinkertaisimmillaan se hoituu näin:

  • Pura alkuperäinen lähdekoodipaketti polkuihin /tmp/new ja /tmp/old
  • Tee muutokset hakemistoon /tmp/new
  • Aja hakemistossa tmp komento
diff -Nurp old new > 01_patchin-nimi
Joka luo patchin tiedostoon 01_patchin-nimi (yleensä patchien edessä on numero, ja patchit otetaan käyttöön numerojärjestyksessä). Optiot -Nurp aiheuttavat sen, että diff ottaa huomioon myös uudet tiedostot (-N) ja käy hakemistot läpi rekursiivisesti (-r)
  • Luo paketin debian-hakemistoon alihakemisto patches ja kopioi äsken luomasi patchi sinne (cp /tmp/01_patchin-nimi debian/patches/)
  • Lisää debian/rules-tiedostoon seuraavat kohdat, jotka ottavat patchit käyttöön ennen ohjelman kääntämistä ja poistavat ne käytöstä hakemistoa "siivottaessa":
patch: patch-stamp
patch-stamp:
	dh_testdir  # Oikea hakemisto
        # Kaikille .patch-päätteisille tiedostoille patches-hakemistossa
	@patches=debian/patches/*.patch; for patch in $$patches; do \  
		test -f $$patch || continue; \
		echo "Applying $$patch"; \
		patch -stuN -p1 < $$patch || exit 1; \  # Otetaan pathci käyttöön
	done
	touch $@

# Patchien poistaminen (ajettaessa make clean), palauttaa lähdekoodin alkuperäiseksi
unpatch:
	dh_testdir
	@if test -f patch-stamp; then \
		patches=debian/patches/*.patch; \
		for patch in $$patches; do \   # Kerätään kaikki patchit
			reversepatches="$$patch $$reversepatches"; \
		done; \
		for patch in $$reversepatches; do \
			test -f $$patch || continue; \
			echo "Reversing $$patch"; \
			patch -suRf -p1 < $$patch || exit 1; \  # Poistetaan patchi
		done; \
		rm -f patch-stamp; \
	fi
  • Huolehdi siitä, että patch: ja unpatch: -kohdat ajetaan oikeaan aikaan: muuta rivi
build: build-stamp
muotoon
build: patch-stamp build-stamp

Ja rivi

clean:

muotoon

clean: unpatch

Muut pakettityypit

Multi-binary: Monta pakettia yhdestä lähdekoodipaketista

Joskus tulee eteen tilanne, jossa yksi ohjelma on jaettava useampaan eri pakettiin. Tällainen tilanne tulee eteen mm. silloin, kun paketoidaan suurta peliä: yleensä peleissä itse käännetty ohjelma vie murto-osan siitä tilasta, jonka pelin datatiedostot vievät. Jos koko ohjelma laitettaisiin yhteen pakettiin, käytettäisiin turhaan palvelimen levytilaa ja resursseja, kun samat alustariippumattomat datatiedostot kopioitaisiin jokaiselle arkkitehtuurille tehtyyn pakettiin.

Toinen esimerkki tilanteesta, jossa ohjelman jakaminen moneen pakettiin on järkevää on ohjelma, jonka mukana tulee paljon (esimerkiksi jopa kymmeniä megatavuja) dokumentaatiota ja ohjeita.

Debhelper mahdollistaa useampien pakettien luomisen yhdestä lähdekoodipaketista varsin yksinkertaisesti. Ensinnäkin jokaiselle paketille kirjoitetaan oma osio debian/control-tiedostoon. Tiedostoon tulee aluksi normaalisti lähdekoodipaketin tiedot, ja tämän jälkeen luotavien binääripakettien tiedot peräkkäin. Esimerkki:

Source: hello
Section: unknown
Priority: extra
Maintainer: Ylläpitäjä <sähkö@ơsti>
Build-Depends: debhelper (>= 5), autotools-dev
Standards-Version: 3.7.3

Package: hello
Architecture: any
Depends: ${shlibs:Depends}, ${misc:Depends}
Recommends: hello-doc
Description: Hello-ohjelma
 Klassinen hello-ohjelma, joka tulostaa tekstin
 hello world.

Package: hello-doc
Architecture: all
Depends: hello
Description: Hellon ohjeet
 Monipuoliset käyttöohjeet hello world -sovelluksen käyttöön.

Tämän jälkeen muutetaan paketin asentamista (debian/rules) siten, että esimerkiksi pakettiin hello kuuluvat tiedostot asennettaisiin hakemistoon debian/hello/ ja paketin hello-doc-tiedostot hakemistoon debian/hello-doc. Näihin hakemistoihin tiedostot asennetaan kuten normaalisti luotaessa vain yhtä pakettia, eli esimerkiksi ajettavat ohjelmat voitaisiin sijoittaa polkuun debian/hello/usr/bin/.

Tällaisessa tilanteessa ei yleensä ole järkevää käyttää dirs-tiedostoa luomaan samat hakemistot molempiin paketteihin, koska luultavasti samoihin hakemistoihin ei sijoiteta tiedostoja eri paketeissa. Sen sijaan voidaan käyttää pakettikohtaisia tiedostoja, esimerkiksi hello.dirs ja hello-doc.dirs.

Jos jokin Debhelperin komento (muotoa dh_jotain) halutaan rules-tiedostossa ajaa vain tietylle paketille, voidaan käyttää valitsinta --package, esimerkiksi komennolla

dh_installinfo --package=hello

asennettaisiin info-tiedostot vain hello-pakettia luotaessa.

Pbuilder

Pbuilder on järjestelmä, joka kääntää ja rakentaa paketit omassa pienessä chroot-järjestelmässä. Pbuilderia käytettäessä saavutetaan mm. seuraavat edut:

  1. Käännösaikaiset riippuvuudet (build-depends) asennetaan automaattisesti
  2. Paketti käännetään puhtaassa ja mahdollisimman yksinkertaisessa ympäristössä, johon ei ole asennettu mitään ylimääräistä. Näin varmistetaan, että paketin kääntäminen onnistuu kaikissa järjestelmissä ja että käännösaikaiset riippuvuudet ovat riittävät.
  3. Paketin voi kääntää eri jakeluille ja jopa eri arkkitehtuurille

Lisätietoja Pbuilderin käytöstä löytyy artikkelista Pbuilder

CDBS

Edellä tehtiin paketti käyttäen Debhelperiä, jolloin rules-tiedoston kirjoittaminen oli hyvinkin työlästä. CDBS (Common Debian Build System) on toinen lähestymistapa pakettien luomiseen: se yksinkertaistaa rutiinitehtäviä jolloin esimerkiksiä Autotoolsia käyttävän paketin rules-tiedosto vaatii periaatteessa vain 4 riviä!

Lisätietoja CDBS:n käytöstä löytyy artikkelista CDBS.

Paketin päivittäminen ja muokkaaminen

Edellä käsiteltiin uuden paketin tekemistä. Monesti eteen tulee kuitenkin myös tilanteita, joissa jo olemassa olevaa pakettia tulee muuttaa tai päivittää. Päivittämiselle tulee tarve kun paketoidusta ohjelmasta julkaistaan uusi versio tai vaikkapa silloin, kun ohjelmassa oleva ohjelmavirhe (bugi) korjataan patch-tiedostolla.

Muokkauksen tekeminen alkaa hakemalla lähdekoodipaketti. Tämä onnistuu kätevästi komennolla apt-get source paketti. Tällöin apt hakee nykyiseen hakemistoon paketin .dsc-tiedoston, muutokset sisältävän .diff.gz-tiedoston ja alkuperäisen ohjelman sisältävän .tar.gz-paketin. Lisäksi hakemistoon syntyy ohjelmannimi-versio-hakemisto, jonka sisältä löytyy sekä itse ohjelma että siihen tehdyt muutokset (mm. debian)-hakemisto.

Jos nyt halutaan esimerkiksi korjata ohjelmassa oleva bugi, voidaan edellä neuvotulla tavalla lisätä pakettiin uusi patch-tiedosto. Tämän lisäksi on aina muistettava kirjata tiedot muutoksesta debian/changelog-tiedostoon. Tämä onnistuu helpoiten komennolla dch -i. Muutoslokin on tarkoitus tarkkaan kertoa, mitä muutoksia on tehty. Yleensä muutos korjaa jonkun vianhallintajärjestelmässä olevan ilmoitetun bugin, jolloin muutoslokissa mainitaan tämän bugin numero (Debianin vianseurantajärjestelmän kanssa käytetään syntaksia Closes: #numero ja Ubuntun Launchpad-järjestelmässä ilmoitettujen bugien kanssa syntaksia LP: #numero).

Jos paketoidusta ohjelmasta on ilmestynyt uusi versio, täytyy toimia hieman eri tavalla. Ensimmäinen tehtävä on ladata uuden ohjelman lähdekoodipaketti ja tutustua uuden version mukana tuomiin muutoksiin (NEWS- tai CHANGELOG-tiedosto). Tämän jälkeen puretaan paketti tiedostoon ohjelmannimi-versio ja uudelleennimetään lähdekoodipakettitiedosto nimelle ohjelman_versio.orig.tar.gz. Eli aivan kuin olisimme paketoimassa uutta ohjelmaa.

Tämän jälkeen voidaan kopioida vanha debianisointi eli debian-hakemisto vanhasta paketista uuteen pakettiin. Helpoimmissa tapauksissa tämä riittää, mutta etenkin käytettävien patchien toimiminen ja tarpeellisuus uuden version kanssa on todella tärkeä selvittää. Lisäksi ohjelman kääntäminen ja asentaminen saattaa uuden version kanssa tapahtua eri tavalla. Tällaisessa tapauksessa muutoslokiin kirjataan maininta uudesta versiosta ("New upstream release") ja kerrotaan myös, mitä muita muutoksia pakettiin tehtiin (esimerkiksi jätettiin pois tarpeettomaksi käynyt patchi.

Uuden version numero riippuu siitä, paketoitiinko uusi versio vai korjattiinko vain vanhassa versiossa oleva ongelma. Jos itse ohjelman versio ei muuttunut, kasvatetaan paketin "revision"-numeroa yhdellä, esimerkiksi versio "0.4.1-2" muuttuisi versioksi "0.4.1-3". Jos taas ohjelman versio muuttui, asetetaan paketin versioksi uuden version numero ja "revisioniksi" asetetaan 1: "0.4.1-2" -> "0.4.2-1".

Näiden toimenpiteiden jälkeen voidaan paketti luoda kuten normaalistikin debuild- ja pdebuild-komennoilla.

Debdiff

Debdiff on diffin kaltainen ohjelma, joka vertailee kahta deb-pakettia. Sitä käytetään mm. silloin, kun lähetetään itse tehty korjaus ohjelman alkuperäiselle paketoijalle tai vianseurantajärjestelmään. Yleensä näin toimitaan silloin, kun muutoksen tekijällä ei ole oikeutta lähettää korjauksiaan suoraan virallisiin pakettivarastoihin.

Debdiffille annetaan kahden lähdekoodipaketin .dsc-tiedostot:

debdiff vanha.dsc uusi.dsc

Jolloin ohjelma tulostaa erot ruudulle. Yleensä erot kannattaa putkittaa tiedostoon:

debdiff vanha.dsc uusi.dsc > erot.debdiff

Pakettini on valmis, miten saan sen jakeluni pakettilähteisiin

Paketin saaminen jakelun virallisiin pakettilähteisiin on jakelun käytännöistä riippuen enemmän tai vähemmän työläs prosessi. Debianilla on käytössä mentors.debian.net-palvelu, jonne kaikki voivat lähettää omia pakettejaan tarjolle. Tämän jälkeen paketille hankitaan halukas "sponsori", joka on kokenut Debian-kehittäjä jolla on oikeudet lisätä paketteja virallisiin pakettilähteisiin. Sponsoreita haetaan yleensä lähettämällä viesti debian-mentors-sähköpostilistalle sivustolta löytyvien ohjeiden mukaan. Tämän jälkeen joku paketista kiinnostunut kehittäjä tarkistaa sen ja antaa yleensä korjausehdotuksia. Kun paketti on hänen mielestään riittävän laadukas, hän lisää sen pakettilähteisiin. Prosessi voi paketin laadusta ja sponsoroijasta riippuen kestää pitkäänkin.

Virallisten pakettilähteiden lisäksi voit myös ylläpitää omaa. Paketteja voi myös jakaa helposti esimerkiksi Launchpadin tarjoaman PPA-ominaisuuden avulla. PPA automatisoi paketin kääntämistä ja julkaisua. Halutessasi voit myös vain yksinkertaisesti jakaa tekemääsi deb-tiedostoa millä tahansa tiedostonjakotekniikalla.

Aiheesta muualla