Rekisteröitymätön käyttäjä
Ero sivun ”Unicode” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
ei muokkausyhteenvetoa
(→FAT) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
Unicode pyrkii ratkaisemaan vanhojen merkistöjen rajallisuuteen liittyvät ongelmat luomalla merkistön, joka sisältää kaikki nykyiset (ja jopa entiset) kirjoitusjärjestelmät. Unicode-standardi käsittää 1 114 112 merkkipaikkaa, ja ne yksilöidään U+xxxx-muotoisella tunnuksella, jossa ”xxxx” on merkin numerokoodi heksadesimaalimuodossa (16-järjestelmä). Mahdolliset koodit ovat U+0000..U+10FFFF. Käytännössä ihan jokainen merkkipaikka ei viittaa mihinkään kirjoitusmerkkiin, vaan mukana on jonkin verran myös erilaisia ohjauskoodeja tietokonetta varten sekä Unicode-standardiin liittyvää erikoistietoa. Joka tapauksessa merkkipaikkoja on niin paljon, että kaikki olemassa olevat ja jo historiaan jääneet kirjoitusmerkit mahtuvan mukaan. Tästä huolimatta merkkipaikkoja on runsaasti tyhjillään tulevaisuuden varalta ja kaikkia tuskin tarvitaan koskaan. Mukana on myös suuri joukko tarkoituksella määrittelemättömiä, yksityiseen käyttöön varattuja merkkipaikkoja. | Unicode pyrkii ratkaisemaan vanhojen merkistöjen rajallisuuteen liittyvät ongelmat luomalla merkistön, joka sisältää kaikki nykyiset (ja jopa entiset) kirjoitusjärjestelmät. Unicode-standardi käsittää 1 114 112 merkkipaikkaa, ja ne yksilöidään U+xxxx-muotoisella tunnuksella, jossa ”xxxx” on merkin numerokoodi heksadesimaalimuodossa (16-järjestelmä). Mahdolliset koodit ovat U+0000..U+10FFFF. Käytännössä ihan jokainen merkkipaikka ei viittaa mihinkään kirjoitusmerkkiin, vaan mukana on jonkin verran myös erilaisia ohjauskoodeja tietokonetta varten sekä Unicode-standardiin liittyvää erikoistietoa. Joka tapauksessa merkkipaikkoja on niin paljon, että kaikki olemassa olevat ja jo historiaan jääneet kirjoitusmerkit mahtuvan mukaan. Tästä huolimatta merkkipaikkoja on runsaasti tyhjillään tulevaisuuden varalta ja kaikkia tuskin tarvitaan koskaan. Mukana on myös suuri joukko tarkoituksella määrittelemättömiä, yksityiseen käyttöön varattuja merkkipaikkoja. | ||
Unicode-merkkejä sisältävää tekstiä voidaan tallentaa tietokoneelle useilla eri tavoilla. Linuxissa käytetty Unicoden koodaustapa on nimeltään '''UTF-8'''. Tässä koodauksessa yksi Unicode-merkki vie tallennustilaa 1–4 oktettia eli 8 bitin tavua. ASCII-merkistöön kuuluvat merkit (U+0000..U+007F) esitetään UTF-8:ssa sellaisenaan, yhtenä tavuna, joten UTF-8 on täysin ASCII-yhteensopiva. Se onkin Linuxissa tärkeää, koska siinä käytetään paljon ASCII-muodossa olevia asetustiedostoja ja käynnistysskriptejä. Muiden kuin ASCII-merkkien esittämiseksi tarvitaan avuksi lisätavuja, ja esimerkiksi suomen kieleen kuuluvien ä- ja ö-kirjainten esittämiseen tarvitaan kaksi tavua. | Unicode-merkkejä sisältävää tekstiä voidaan tallentaa tietokoneelle useilla eri tavoilla. Linuxissa ja yleensäkin tietoliikenteessä käytetty Unicoden koodaustapa on nimeltään '''UTF-8'''. Tässä koodauksessa yksi Unicode-merkki vie tallennustilaa 1–4 oktettia eli 8 bitin tavua. ASCII-merkistöön kuuluvat merkit (U+0000..U+007F) esitetään UTF-8:ssa sellaisenaan, yhtenä tavuna, joten UTF-8 on täysin ASCII-yhteensopiva. Se onkin Linuxissa tärkeää, koska siinä käytetään paljon ASCII-muodossa olevia asetustiedostoja ja käynnistysskriptejä. Muiden kuin ASCII-merkkien esittämiseksi tarvitaan avuksi lisätavuja, ja esimerkiksi suomen kieleen kuuluvien ä- ja ö-kirjainten esittämiseen tarvitaan kaksi tavua. | ||
UTF-8:n lisäksi on olemassa muitakin koodaustapoja, esimerkiksi UTF-16 ja UTF-32. UTF-16:ssa merkit esitetään joko yhtenä 16-bittisenä lukuna, tai mikäli merkin koodi on sitä suurempi, niin kahden 16-bittisen luvun muodostamana nk. surrogaattiparina. UTF-32:ssa merkki esitetään aina yhtenä 32-bittisenä lukuna. Kuten todettu, Linuxissa käytetään UTF-8:aa. Ohjelmat voivat kuitenkin sisäisesti käyttää muitakin koodaustapoja; ohjelmien tekijät voivat vapaasti valita omaan ohjelmaansa sopivan tavan tallentaa tietoa. | UTF-8:n lisäksi on olemassa muitakin koodaustapoja, esimerkiksi UTF-16 ja UTF-32. UTF-16:ssa merkit esitetään joko yhtenä 16-bittisenä lukuna, tai mikäli merkin koodi on sitä suurempi, niin kahden 16-bittisen luvun muodostamana nk. surrogaattiparina. UTF-32:ssa merkki esitetään aina yhtenä 32-bittisenä lukuna. Kuten todettu, Linuxissa käytetään UTF-8:aa. Ohjelmat voivat kuitenkin sisäisesti käyttää muitakin koodaustapoja; ohjelmien tekijät voivat vapaasti valita omaan ohjelmaansa sopivan tavan tallentaa tietoa. | ||