Ero sivun ”UID” versioiden välillä
Pb (keskustelu | muokkaukset) p (Luokka:Käyttäjät ja ryhmät) |
|||
| (8 välissä olevaa versiota 5 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
GNU [[tarball|tar -arkistoon]] sisällytetään myös käyttäjätunnukset, joita voi pyytää käytettäviksi tiedostoja palautettaessa. Jotkut asennusohjelmat käyttävät myös olemassaolevaa /home-hakemistoa käyttäjätunnusten ja UID-numeroiden yhteyden selvittämiseen. [[passwd]]-tiedoston voi myös sopivilta osin kopioida aiemmasta asennuksesta, jotta ongelmaa ei syntyisi. | GNU [[tarball|tar -arkistoon]] sisällytetään myös käyttäjätunnukset, joita voi pyytää käytettäviksi tiedostoja palautettaessa. Jotkut asennusohjelmat käyttävät myös olemassaolevaa /home-hakemistoa käyttäjätunnusten ja UID-numeroiden yhteyden selvittämiseen. [[passwd]]-tiedoston voi myös sopivilta osin kopioida aiemmasta asennuksesta, jotta ongelmaa ei syntyisi. | ||
==Katso myös== | |||
*[[GID]] | |||
*[[Passwd-tiedosto]] | |||
==Aiheesta muualla== | ==Aiheesta muualla== | ||
| Rivi 15: | Rivi 17: | ||
[[Luokka:Käsitteet]] | [[Luokka:Käsitteet]] | ||
[[Luokka:Käyttäjät ja ryhmät]] | |||
Nykyinen versio 20. marraskuuta 2008 kello 19.55
UID eli User Identifier on jokaiselle järjestelmän käyttäjälle annettava tunnistenumero. Pääkäyttäjän UID on aina 0.
Yleensä matalat UID-numerot on varattu järjestelmän itse käyttämille tunnuksille, kuten bin, daemon, adm, lp, sync, shutdown, mail, news jne. Näiden kiinteästi varattujen (ja siis jakelun sisällä muuttumattomien) numeroiden jälkeen on dynaamisesti osoitettavia järjestelmäkäyttäjiä, joita luodaan järjestelmälle eri ohjelmien asennuksen yhteydessä tai muuhun erikoiskäyttöön.
Tavallisten käyttäjien UID:t alkavat yleensä UID:sta 500 tai 1000. Tämän jälkeen saattaa vielä olla erikoistarkoitukseen varattuja UID-alueita. Joissakin järjestelmissä UID voi olla korkeintaan 32767 (215-1), joten tavallisilla koneilla tarvittavat UID:t yritetään pitää tässä välissä. 32-bittiset numerot varataan palvelinten erikoiskäyttöön.
Koska tiedostojärjestelmässä ei ole tietoa käyttäjätunnusten nimistä, vaan pelkästään UID-numeroista, saattavat tiedostojen oikeudet mennä sekaisin verkkokäytössä (esimerkiksi Samba tai NFS) tai käyttöjärjestelmän uudelleenasennuksen yhteydessä, jollei numerointiin kiinnitä huomiota. Tämä on erityisen harmittavaa palautettaessa tiedostoja uudelleenasennusta edeltäviltä varmuuskopioilta, mahdollisesti huomaamatta ongelmaa.
GNU tar -arkistoon sisällytetään myös käyttäjätunnukset, joita voi pyytää käytettäviksi tiedostoja palautettaessa. Jotkut asennusohjelmat käyttävät myös olemassaolevaa /home-hakemistoa käyttäjätunnusten ja UID-numeroiden yhteyden selvittämiseen. passwd-tiedoston voi myös sopivilta osin kopioida aiemmasta asennuksesta, jotta ongelmaa ei syntyisi.