Ero sivun ”Ext2” versioiden välillä
p (→Katso myös: Reiserit lisätty listaan) |
(malline) |
||
Rivi 13: | Rivi 13: | ||
Vahingossa poistetun tiedoston palauttaminen onnistuu automaattisesti niin kauan, kun sen inodea ja datablokkeja ei ole otettu uusiokäyttöön. Yleensä inodeen merkitään tiedoston poistamisen aika ("dtime"), mutta muuten inode jää ennalleen (ext3 yleensä tyhjentää inoden kokonaan). | Vahingossa poistetun tiedoston palauttaminen onnistuu automaattisesti niin kauan, kun sen inodea ja datablokkeja ei ole otettu uusiokäyttöön. Yleensä inodeen merkitään tiedoston poistamisen aika ("dtime"), mutta muuten inode jää ennalleen (ext3 yleensä tyhjentää inoden kokonaan). | ||
{{Tiedostojärjestelmät}} | |||
==Aiheesta muualla== | ==Aiheesta muualla== |
Versio 12. helmikuuta 2009 kello 18.18
Ext2 eli ext2fs on Linuxille suunniteltu tiedostojärjestelmä, joka oli pitkään selvästi yleisimmin käytetty. Nykyisin uusissa asennuksissa on siirretty tiedostojärjestelmän uuteen versioon ext3:een. Ext3 on käytännössä ext2 varustettuna journalointiominaisuudella. Journaloinnilla saavutettujen etujen vuoksi ext2:n käyttö kiintolevyillä ei nykyisin kannata kuin erityisista syistä.
Edeltäjästään extfs-tiedostojärjestelmästä (joka korvasi alkuperäisen Minix-tiedostojärjestelmän) poiketen ext2 suunniteltiin alusta alkaen laajennettavaksi, ja niin esimerkiksi ext3-tiedostojärjestelmää voi käyttää myös ext2:na. Tiedostojärjestelmä sisältää tiedot käytetyistä laajennoksista ja siitä, onko jokin niistä epäyhteensopiva vanhojen järjestelyjen kanssa.
Tiedostojärjestelmän alussa on "superblock", jossa kerrotaan tiedostojärjestelmän ominaisuuksista ja sen muiden osien sijainnista. Superblokin jälkeen on varaustaulukkoja ja i-nodeja ja näiden jälkeen näihin liittyvät varsinaiset datablokit. Datablokkien jälkeen on superblokin varakopio ja seuraava erä varaustaulukkoja ja i-nodeja. Kiintolevyjen kasvaessa osa superblokkikopioista on jätetty pois.
Mikäli tiedostojärjestelmä vaurioituu, sen perustiedot ovat vielä luettavissa superblokkien varakopioissa ja näin tiedostojärjestelmän eri osat ovat löydettävissä. Kopiot ovat yleensä samoissa paikoissa ja tunnistettavissa myös maagisista numeroista.
inode-blokin rikkoontuessa sen osoittamat tiedostot eivät ole enää automaattisesti korjattavissa, mutta koska saman tiedoston datablokit pyritään pitämään yhdessä, tiedosto saattaa löytyä ehjänä yhdessä tai muutamassa osassa, kunhan nämä osat ovat tunnistettavissa (tekstitiedoston osalta helppoa käsin, joidenkin rakenteellisten tiedostojen osalta mahdollista automaattisesti). inoden rikkoontumisesta on oireena merkilliset tiedosto-oikeudet.
Hakemiston rikkoontuessa tiedoston nimeä ei löydy. Tiedostojärjestelmän korjausohjelma fsck siirtää löytyneen tiedoston osion hakemistoon lost+found ja nimeää sen siellä inode-numeron mukaan.
Vahingossa poistetun tiedoston palauttaminen onnistuu automaattisesti niin kauan, kun sen inodea ja datablokkeja ei ole otettu uusiokäyttöön. Yleensä inodeen merkitään tiedoston poistamisen aika ("dtime"), mutta muuten inode jää ennalleen (ext3 yleensä tyhjentää inoden kokonaan).
Linuxin tukemia tiedostojärjestelmiä |
Btrfs | Ext2 | Ext3 | Ext4 | FAT | JFS | NFS | NTFS | ReiserFS | Reiser4 | SMB | SquashFS | XFS |