Ext3

ext3 eli ext3fs on Linux-maailman käytetyin tiedostojärjestelmä. ext3 on taaksepäin yhteensopiva ext2:n kanssa. ext3:sta on kehitetty edistyneempi ext4-versio. ext3:n ajuri poistetaan Linux-ytimen versiosta 4.3. ext3 ei suinkaan lakkaa toimimasta, sillä ext4:n ajuri tukee myös aiempia ext-versioita.[1]

ext3 eroaa ext2:sta kolmella tavalla:

• journalointiominaisuudella
• H-tree hakemistoindekseillä
• Hakemiston sisäisillä tietotyypeillä

Mikäli näitä ominaisuuksia ei huomioida, on ext3-osio myös toimiva ext2-osio.

Linuxin journalointitoteutuksessa on kolme eri toimintatapaa:

1. Journal, jossa sisältö ja metadata kirjoitetaan muistiin ennen levylle kirjoittamista, hidas, kaikki data pitää kirjoittaa levylle kaksi kertaa.
2. Writeback, tekniikka jossa metadata kirjoitetaan suoraan levylle, mutta itse tiedostojen sisällön kirjoitusta hidastetaan, voi johtaa datahukkaan
3. Ordered, kuten writeback, mutta järjestys pakoittaa tiedostojen sisällön kirjoitettavaksi suoraan niitä kuvaavan metadatan perään, tämä on oletuksena käytössä

H-tree indeksin rakenne on huomattavasti yksinkertaisempi verrattuna aiemmin levyjärjestelmissä käytettyyn B-tree indeksointiin. Hash-tree rakenteessa käytetään pointtereina hash summia, kun binääripuuindeksissä käytettiin normaaleja pointteriarvoja, ja puu piti purkaa auki kun sitä haluttiin käsitellä.

ext3:n huonot puolet

• ext3:lle ei ole defragmentointiohjelmaa. Ext3 voidaan defragmentoida e2defragilla, mutta tätä varten osio pitää muuntaa ext2-muotoon.
• Osion koon muuttaminen ajon aikana ei ole 100% testattua ja voi pahimmassa tapauksessa korruptoida osion.
• Osion läpinäkyvää pakkausta ei ole toteutettu.
• Poistetun tiedoston palauttaminen on vaikeampaa kuin ext2:ssa, koska i-node tyhjennetään (ainakin joissakin yleisissä toteutuksissa).

Muut käyttöjärjestelmät

ext3 on käytettävissä FreeBSD:n ext2-ajurilla. Windowsille on olemassa ext2ifs (ext2 Installable Filesystem), joka hallitsee myös ext3-osion käytön. ext2-ajureilla käytettäessä osa journaloinnin eduista menetetään.