Väite

Väite, valitsin, argumentti tai parametri on ohjelmalle päätteessä annettu lisätieto siitä, kuinka ohjelman tulisi pyöriä.

Ota huomioon, että kaikki ohjelmat eivät käytä samoja väitteitä samoihin tarkoituksiin, joten voit tahattomasti vahingoittaa järjestelmääsi yrittäessäsi käyttää tuntemiasi väitteitä.

Antaminen

Kaikki ohjelmat eivät aina ota väitteitä.

$ true väite

Paksulla merkitty teksti on väite. true ei välitä väitteistä, joita käyttäjä sille antaa, joten sen käyttäytyminen ei muutu.

Jotkin ohjelmat eivät tarvitse väitteitä.

$ cat

cat ottaa muutaman väitteen, jos se niitä saa, mutta se ei tarvitse niitä toimiakseen. GNU-versio cat:ista ottaa muun muassa tämän:

$ cat --version

Tämä tulostaa näytölle versiotiedot.

cat (GNU coreutils) 8.30
Copyright © 2018 Free Software Foundation, Inc.
License GPLv3+: GNU GPL version 3 or later <https://gnu.org/licenses/gpl.html>.
This is free software: you are free to change and redistribute it.
There is NO WARRANTY, to the extent permitted by law.

Kirjoittaneet Torbjorn Granlund ja Richard M. Stallman.

Jotkin ohjelmat vaativat väitteitä.

$ gcc
gcc: fatal error: no input files
compilation terminated.

$ gcc ohjelma.c -o ohjelma
[ei tulostetta]

Joillain väitteillä on tarkentajia, jotka annetaan kyseisen väitteen jälkeen. Yleensä tarkentaja erotetaan väitteestä välilyönnillä, mutta monet ohjelmat hyväksyvät ja jotkut vaativat sen kirjoittamista yhteen väitteen kanssa. GNU-tyyliset pitkät väitteet erotetaan tarkentajistaan "="-merkillä. Jos tarkentajia on useampia, ne usein erotetaan toisistaan pilkulla, ilman välilyöntiä.

Väite, jolla voi olla tarkentaja, pitää laittaa väiteryhmän viimeiseksi:

komento -vglo tulostiedosto -d erotin tiedosto ...

Jos haluat käyttää tiedostoa, joka alkaa "-"-merkillä ("-ihmetiedosto") tai jos viimeisellä väittellä on tarkentaja, jota nyt ei käytetä, väitteiden ja niiden tarkentajien lopun voi ohjelmasta riippuen usein merkitä yhdellä tai kahdella "-"-merkillä. "-"-merkkiä käytetään myös ilmaisemaan standardivirtoja.

Kuinka selvittää ohjelman väitteet?

Voit tarkistaa väitteet hakemalla netistä, katsomalla man-ohjelmalla ja usein väitteillä -h tai --help.

Yleisiä väitteitä

Muistutus: kaikki ohjelmat eivät käytä samoja väitteitä samoihin tarkoituksiin, joten voit tahattomasti vahingoittaa järjestelmääsi yrittäessäsi käyttää tuntemiasi väitteitä.

-f "force", "tiedän mitä teen, älä huoli"
-h "help", lyhyt ohje komennon käytöstä
-v "verbose", enemmän tietoa ohjelman edistymisestä tai tekemisistä suorituksen aikana (joissakin ohjelmissa -v:n määrittely useampaan kertaan (esimerkiksi -vvv) tuottaa vielä tarkempaa tietoa)
-V "version", ohjelman versio
-o "output", luotava tiedosto (GNU-ohjelmissa, sama onnistuu usein komentotulkin rakenteella > tiedosto)

Erilaisia väitetyylejä

GNU-ohjelmistot käyttävät yleensä rinnan ensinmainittuja yhden kirjaimen väitteitä ja omia kahdella viivalla alkavia pitkiä väitteitään:

-h
--help
-v
--verbose
-V
--version
-o tiedosto
--output=tiedosto

BSD-perinteessä (?) väitteiden edessä ei käytetä viivoja eikä niitä voi jakaa ryhmiin:

ps aux
tar xzf kohdetiedosto.tar tiedosto1 tiedosto2 ...

X-ohjelmissa käytetään väitteinä lyhenteitä tai kokonaisia sanoja. GNU-standardista poiketen kokonaisina sanoina määriteltäviä väitteitä ei edellä kuin yksi viiva (-).

-help
-version
-geometry 100x100
-bg taustaväri

Monet ohjelmat käyttävät useamman perinteen mukaisia väitteitä, esimerkiksi jotta ne käyttäytyisivät odotusten mukaisesti riippumatta siitä, mikä perinne on käyttäjälle tutumpi tai minkä perinteen mukaista ohjelmaa skripti on kirjoitettu käyttämään.

Ottaminen

C

C-kielellä väitteet menevät pääfunktiolle. Yksi on kokonaisluku ja toinen taulukko merkkijonoista. Näille voi periaatteessa antaa mitkä tahansa nimet, mutta tyypillisesti ne ovat argc (argument count) ja argv (argument vector).

#include <stdio.h>

int main(int argc, char *argv[]) {
 //argv sisältää väitteet, argc kertoo argv:n pituuden 
 //argv:n ensimmäinen solu sisältää ohjelman nimen

 printf("Väitteittesi määrä on %i\n", argc);

 for(int i=0; i<argc; ++i)
 	printf("Väite no. %i on: %s\n", i, argv[i]);
}

Jos käännät tuon ohjelman tiedostoon "väiteotto", nämä tulostukset syntyvät:

$ ./väiteotto
Väitteittesi määrä on 1
Väite no. 0 on: ./väiteotto

$ ./väiteotto jgaoirjg igaoierj
Väitteittesi määrä on 3
Väite no. 0 on: ./väiteotto
Väite no. 1 on: jgaoirjg
Väite no. 2 on: igaoierj

Python

Python varastoi väitteensä taulukossa sys.argv, joka kuuluu sys-kirjastoon.

#!/usr/bin/python3

import sys

print("Väitteittesi määrä on", len(sys.argv));

for i in range(len(sys.argv)):
	print("Väite no.", i, "on:", sys.argv[i])

Jos tallennat tuon ohjelman tiedostoon "väiteotto.py", nämä tulostukset syntyvät:

$ ./väiteotto.py
Väitteittesi määrä on 1
Väite no. 0 on: ./väiteotto.py

$ ./väiteotto.py jgaoirjg igaoierj
Väitteittesi määrä on 3
Väite no. 0 on: ./väiteotto.py
Väite no. 1 on: jgaoirjg
Väite no. 2 on: igaoierj