Ohjelmistopohjainen RAID

Linuxin kernelissä on ohjelmistopohjainen RAID-toteutus, md (multidisk). Linuxissa RAID-pakkoja ovat /dev/mdX -laitteet, jotka käyttäytyvät kuten normaalitkin levyasemat. Jos järjestelmän juurihakemisto on raidilla, saattaa käynnistäminen aiheuttaa päänvaivaa. On suositeltavaa sijoittaa /boot-hakemisto erilliselle osiolle.

RAIDin asentaminen on verrattain helppoa. Aluksi koneeseen asennetaan kiintolevyt joita RAIDiin on tarkoitus käyttää. Kiintolevyt osioidaan omien mieltymysten ja valitun RAID-konfiguraation rajoitusten mukaan. Osioiden tyypiksi asetetaan Linux raid autodetect (heksakoodi fd). Lisäksi tarvittaessa käännetään ytimeen tuki halutuille RAID-tasoille (ks. Kernelin kääntäminen).

Seuraavaksi muodostetaan RAID-pakka sopivalla työkalulla. RAID-työkaluja on tällä hetkellä yleisesti käytössä kaksi - vanha raidtools ja uudempi mdadm. Näistä mm. Software-RAID-HOWTO suosittelee jälkimmäistä. Lopuksi RAID-pakalle tehdään tiedostojärjestelmä normaaliin tapaan, minkä jälkeen pakka on käytettävissä. RAID-pakan tilaa voi yleensä tutkia katselemalla tiedoston /proc/mdstat sisältöä. Tilan tarkastelu onnistuu myös mdadm-ohjelmalla.

mdadm

mdadm eroaa raidtoolsista mm. siten, että mdadm on yksi ohjelma jossa on yleinen syntaksi lähes kaikkien toimintojen suorittamiseen. mdadm ei myöskään tarvitse konfiguraatiotiedostoa. HUOM: Konfiguraatiotiedoston tarve on voinut muuttua. Esimerkiksi Debianissa tarvitaan mdadm.conf versiosta 2.5.3 alkaen - katso ohje

mdadm:n käyttö on sangen yksinkertaista, sillä komennon parametrit kuvaavat hyvin kutakin suoritettavaa toimintoa ja ohjelman oma ohjeistus on erittäin hyvää. Komento mdadm --help auttaa hyvin alkuun.

Esimerkkitapaus: Levyosiot /dev/hda1 ja /dev/hdc1 halutaan asettaa RAID-1-pakaksi /dev/md0. Sopiva komento olisi tällöin

mdadm --create --level=1 --raid-devices=2 /dev/md0 /dev/hda1 /dev/hdc1

Tarkastetaan sitten mitä uudelle RAID-pakalle kuuluu:

mdadm --detail /dev/md0

raidtools

RAID-työkalut (raidtools) on syytä olla asennettuna. Seuraavaksi kirjoitetaan /etc/raidtab -tiedosto, joka kuvaa mitkä levyt kuuluvat RAIDiin, ja millaisen md-laitteen ne muodostavat.

Esimerkkitapaus, jossa laitteet /dev/hde1 ja /dev/hdh1 muodostavat peilatun laitteen (RAID-1), joka on siis yhtä iso kuin kumpikin yksittäinen levy, ja joka selviää toisen levyn rikkoutumisesta tietojen häviämättä. Raid-level kohdan arvoa muuttamalla voi tehdä erilaisia RAID-tasoja edustavia laitteita: esimerkiksi RAID-0:lla saa kahdesta levystä tehtyä yhden ison, ja RAID-5:llä kolmesta tai useammasta saadaan yhtä levyä sekä vikasietoisempi, suurempi että nopeampi laite.

       raiddev /dev/md0
               raid-level      1
               nr-raid-disks   2
               nr-spare-disks  0
               persistent-superblock 1
               device          /dev/hde1
               raid-disk       0
               device          /dev/hdh1
               raid-disk       1

Lopuksi tehdään laite komentamalla:

           mkraid /dev/md0

Tämän jälkeen /dev/md0 on käsiteltävissä siinä missä mikä tahansa levyosio: sille voi luoda minkä tahansa tiedostojärjestelmän.

Linkkejä

• The Linux Documentation Project: Software RAID HowTo