Ero sivun ”UID” versioiden välillä
Pb (keskustelu | muokkaukset) p (siirsi sivun ”Uid” uudelle nimelle ”UID”) |
LP (keskustelu | muokkaukset) (tarkennusta) |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''UID''' eli ''User Identifier'' on jokaiselle järjestelmän [[käyttäjä]]lle annettava tunnistenumero. [[Pääkäyttäjä]]n UID on aina 0. | '''UID''' eli ''User Identifier'' on jokaiselle järjestelmän [[käyttäjä]]lle annettava tunnistenumero. [[Pääkäyttäjä]]n UID on aina 0. | ||
Yleensä matalat UID-numerot on varattu järjestelmän itse käyttämille tunnuksille, kuten bin, daemon, adm, lp, sync, shutdown, mail, news jne. Näiden kiinteästi varattujen (ja siis [[jakelu]]n sisällä muuttumattomien) numeroiden jälkeen on dynaamisesti osoitettavia järjestelmäkäyttäjiä, joita luodaan järjestelmälle eri ohjelmien asennuksen yhteydessä. | Yleensä matalat UID-numerot on varattu järjestelmän itse käyttämille tunnuksille, kuten bin, daemon, adm, lp, sync, shutdown, mail, news jne. Näiden kiinteästi varattujen (ja siis [[jakelu]]n sisällä muuttumattomien) numeroiden jälkeen on dynaamisesti osoitettavia järjestelmäkäyttäjiä, joita luodaan järjestelmälle eri ohjelmien asennuksen yhteydessä tai muuhun erikoiskäyttöön. | ||
Tavallisten käyttäjien UID:t alkavat yleensä UID:sta 500 tai 1000. Tämän jälkeen saattaa vielä olla erikoistarkoitukseen varattuja UID-alueita. Joissakin järjestelmissä UID voi olla korkeintaan 32767 (2^15-1), joten tavallisilla koneilla tarvittavat UID:t yritetään pitää tässä välissä. 32-bittiset numerot varataan palvelinten erikoiskäyttöön. | Tavallisten käyttäjien UID:t alkavat yleensä UID:sta 500 tai 1000. Tämän jälkeen saattaa vielä olla erikoistarkoitukseen varattuja UID-alueita. Joissakin järjestelmissä UID voi olla korkeintaan 32767 (2^15-1), joten tavallisilla koneilla tarvittavat UID:t yritetään pitää tässä välissä. 32-bittiset numerot varataan palvelinten erikoiskäyttöön. | ||
Koska [[tiedostojärjestelmä]]ssä ei ole tietoa käyttäjätunnusten nimistä, vaan pelkästään UID-numeroista, saattavat [[tiedostojen oikeudet]] mennä sekaisin verkkokäytössä (esimerkiksi [[Samba]] tai [[NFS]]) tai käyttöjärjestelmän uudelleenasennuksen yhteydessä. Tämä on erityisen harmittavaa palautettaessa tiedostoja uudelleenasennusta edeltäviltä [[varmuuskopiointi|varmuuskopioilta]], mahdollisesti huomaamatta ongelmaa. | Koska [[tiedostojärjestelmä]]ssä ei ole tietoa käyttäjätunnusten nimistä, vaan pelkästään UID-numeroista, saattavat [[tiedostojen oikeudet]] mennä sekaisin verkkokäytössä (esimerkiksi [[Samba]] tai [[NFS]]) tai käyttöjärjestelmän uudelleenasennuksen yhteydessä, jollei numerointiin kiinnitä huomiota. Tämä on erityisen harmittavaa palautettaessa tiedostoja uudelleenasennusta edeltäviltä [[varmuuskopiointi|varmuuskopioilta]], mahdollisesti huomaamatta ongelmaa. | ||
[[tarball|tar-arkistoon]] sisällytetään myös käyttäjätunnukset, joita voi pyytää käytettäviksi. Jotkut asennusohjelmat käyttävät myös olemassaolevaa /home-hakemistoa käyttäjätunnusten ja UID-numeroiden yhteyden selvittämiseen. [[passwd]]-tiedoston voi myös kopioida aiemmasta asennuksesta, jotta ongelmaa ei syntyisi. | GNU [[tarball|tar -arkistoon]] sisällytetään myös käyttäjätunnukset, joita voi pyytää käytettäviksi tiedostoja palautettaessa. Jotkut asennusohjelmat käyttävät myös olemassaolevaa /home-hakemistoa käyttäjätunnusten ja UID-numeroiden yhteyden selvittämiseen. [[passwd]]-tiedoston voi myös sopivilta osin kopioida aiemmasta asennuksesta, jotta ongelmaa ei syntyisi. | ||
==Katso myös== | ==Katso myös== | ||
Versio 27. maaliskuuta 2008 kello 20.44
UID eli User Identifier on jokaiselle järjestelmän käyttäjälle annettava tunnistenumero. Pääkäyttäjän UID on aina 0.
Yleensä matalat UID-numerot on varattu järjestelmän itse käyttämille tunnuksille, kuten bin, daemon, adm, lp, sync, shutdown, mail, news jne. Näiden kiinteästi varattujen (ja siis jakelun sisällä muuttumattomien) numeroiden jälkeen on dynaamisesti osoitettavia järjestelmäkäyttäjiä, joita luodaan järjestelmälle eri ohjelmien asennuksen yhteydessä tai muuhun erikoiskäyttöön.
Tavallisten käyttäjien UID:t alkavat yleensä UID:sta 500 tai 1000. Tämän jälkeen saattaa vielä olla erikoistarkoitukseen varattuja UID-alueita. Joissakin järjestelmissä UID voi olla korkeintaan 32767 (2^15-1), joten tavallisilla koneilla tarvittavat UID:t yritetään pitää tässä välissä. 32-bittiset numerot varataan palvelinten erikoiskäyttöön.
Koska tiedostojärjestelmässä ei ole tietoa käyttäjätunnusten nimistä, vaan pelkästään UID-numeroista, saattavat tiedostojen oikeudet mennä sekaisin verkkokäytössä (esimerkiksi Samba tai NFS) tai käyttöjärjestelmän uudelleenasennuksen yhteydessä, jollei numerointiin kiinnitä huomiota. Tämä on erityisen harmittavaa palautettaessa tiedostoja uudelleenasennusta edeltäviltä varmuuskopioilta, mahdollisesti huomaamatta ongelmaa.
GNU tar -arkistoon sisällytetään myös käyttäjätunnukset, joita voi pyytää käytettäviksi tiedostoja palautettaessa. Jotkut asennusohjelmat käyttävät myös olemassaolevaa /home-hakemistoa käyttäjätunnusten ja UID-numeroiden yhteyden selvittämiseen. passwd-tiedoston voi myös sopivilta osin kopioida aiemmasta asennuksesta, jotta ongelmaa ei syntyisi.