|
|
| Rivi 1: |
Rivi 1: |
| Linuxin kernelissä on ohjelmistopohjainen [[RAID]] -toteutus, md (multidisk). Linuxissa RAID-pakkoja ovat ''/dev/mdX'' -laitteet, jotka käyttäytyvät kuten normaalitkin levyasemat. Tällä hetkellä Linux-jakelut eivät vielä tue root-osion asentamista ohjelmistopohjaisella RAIDilla tehdylle pakalle kovin hyvin, mutta asiaan näyttäisi olevan tulossa parannus.
| |
|
| |
| RAIDin asentaminen on verrattain helppoa. Aluksi koneeseen asennetaan kiintolevyt joita RAIDiin on tarkoitus käyttää. Kiintolevyt osioidaan omien mieltymysten ja valitun RAID-konfiguraation rajoitusten mukaan. Osioiden tyypiksi asetetaan ''Linux raid autodetect'' (heksakoodi ''fd''). Lisäksi tarvittaessa käännetään ytimeen tuki halutuille RAID-tasoille (ks. [[Kernelin kääntäminen]]).
| |
|
| |
| Seuraavaksi muodostetaan RAID-pakka sopivalla työkalulla. RAID-työkaluja on tällä hetkellä yleisesti käytössä kaksi -- vanha ''raidtools'' ja uudempi ''mdadm''. Näistä mm. ''Software-RAID-HOWTO'' suosittelee jälkimmäistä. Lopuksi RAID-pakalle tehdään tiedostojärjestelmä normaaliin tapaan, minkä jälkeen pakka on käytettävissä. RAID-pakan tilaa voi yleensä tutkia katselemalla tiedoston ''/proc/mdstat'' sisältöä. Tilan tarkastelu onnistuu myös mdadm-ohjelmalla.
| |
|
| |
| = mdadm = | | = mdadm = |
|
| |
|
| Rivi 13: |
Rivi 7: |
| Esimerkkitapaus: Levyosiot /dev/hda1 ja /dev/hdc1 halutaan asettaa RAID-1-pakaksi /dev/md0. Sopiva komento olisi tällöin | | Esimerkkitapaus: Levyosiot /dev/hda1 ja /dev/hdc1 halutaan asettaa RAID-1-pakaksi /dev/md0. Sopiva komento olisi tällöin |
| mdadm --create --level=1 --raid-devices=2 /dev/md0 /dev/hda1 /dev/hdc1 | | mdadm --create --level=1 --raid-devices=2 /dev/md0 /dev/hda1 /dev/hdc1 |
|
| |
|
| |
| = raidtools =
| |
|
| |
| RAID-työkalut (''raidtools'') on syytä olla asennettuna. Seuraavaksi kirjoitetaan /etc/raidtab -tiedosto, joka kuvaa mitkä levyt kuuluvat RAIDiin, ja millaisen md-laitteen ne muodostavat.
| |
|
| |
| Esimerkkitapaus, jossa laitteet /dev/hde1 ja /dev/hdh1 muodostavat peilatun laitteen (RAID-1), joka on siis yhtä iso kuin kumpikin yksittäinen levy, ja joka selviää toisen levyn rikkoutumisesta tietojen häviämättä. Raid-level kohdan arvoa muuttamalla voi tehdä erilaisia RAID-tasoja edustavia laitteita: esimerkiksi RAID-0:lla saa kahdesta levystä tehtyä yhden ison, ja RAID-5:llä kolmesta tai useammasta saadaan yhtä levyä sekä vikasietoisempi, suurempi, että nopeampi laite.
| |
|
| |
| raiddev /dev/md0
| |
| raid-level 1
| |
| nr-raid-disks 2
| |
| nr-spare-disks 0
| |
| persistent-superblock 1
| |
| device /dev/hde1
| |
| raid-disk 0
| |
| device /dev/hdh1
| |
| raid-disk 1
| |
|
| |
| Lopuksi tehdään laite komentamalla:
| |
| mkraid /dev/md0
| |
|
| |
| Tämän jälkeen /dev/md0 on käsiteltävissä siinä missä mikä tahansa levyosio: sille voi luoda minkä tahansa tiedostojärjestelmän.
| |
|
| |
| = Linkkejä =
| |
| [http://www.tldp.org/HOWTO/Software-RAID-HOWTO.html The Linux Documentation Project: Software RAID HowTo]
| |
Versio 8. lokakuuta 2005 kello 19.50
mdadm
mdadm eroaa raidtools:sta mm. siten, että mdadm on yksi ohjelma jossa on yleinen syntaksi lähes kaikkien toimintojen suorittamiseen. mdadm ei myöskään tarvitse konfiguraatiotiedostoa.
mdadm:n käyttö on sangen yksinkertaista, sillä komennon parametrit kuvaavat hyvin kutakin suoritettavaa toimintoa ja ohjelman oma ohjeistus on erittäin hyvää. Komento mdadm --help auttaa hyvin alkuun.
Esimerkkitapaus: Levyosiot /dev/hda1 ja /dev/hdc1 halutaan asettaa RAID-1-pakaksi /dev/md0. Sopiva komento olisi tällöin
mdadm --create --level=1 --raid-devices=2 /dev/md0 /dev/hda1 /dev/hdc1