Ero sivun ”LILO” versioiden välillä
(Kumottu muokkaus #23406, jonka teki ARTTUSN WIHOWIIMEINEN MARSSI TÄYTIN TOIVEENNE PÄÄSETTE NYT EROON MUSTA!!!!!!!! ([[User talk:ARTTUSN WIH) |
LP (keskustelu | muokkaukset) (ero Grubiin) |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
LILO (lyhenne sanoista Linux Loader) on [[käynnistyslatain]]. LILOa pidetään nykyään hieman vanhentuneena, ja [[GRUB]] on sen pitkälti korvannut. Se on kuitenkin varsin toimiva vaihtoehto asennuksissa, joissa GRUB ei toimi. | LILO (lyhenne sanoista Linux Loader) on [[käynnistyslatain]]. LILOa pidetään nykyään hieman vanhentuneena, ja [[GRUB]] on sen pitkälti korvannut. Se on kuitenkin varsin toimiva vaihtoehto asennuksissa, joissa GRUB ei toimi. | ||
LILOn [[asetustiedosto]] on /etc/lilo.conf. Tämän tiedoston muokkaamisen jälkeen on | Grubista poiketen LILO hakee kaikki tarvittavat tiedostot (linkkilista, [[ydin]] ja [[initrd]], mahdollisesti myös kuva) haetaan niiden sektoriosoitteen mukaan, riippumatta [[tiedostojärjestelmä]]stä. Siksi <tt>/sbin/lilo</tt> pitää ajaa aina, kun näitä tiedostoja on muutettu (yleensä automaattisesti jos uusi ydin asennetaan paketinhallinnan kautta). | ||
Virhetilanteessa ei ole käytössä mitään komentoriviä, kuten Grubilla, mutta toisaalta ytimen laajallakin initrd:llä voi saada ladattua, vaikka olisi esimerkiksi rikkonut [[osiotaulu]]n. Debianin ja Ubuntin initrd:llä on [[busybox]]-komentotulkki, jolla järjestelmää voi yrittää korjata. | |||
LILOn [[asetustiedosto]] on /etc/lilo.conf. Tämän tiedoston muokkaamisen jälkeen on aina ajettava komento <tt>/sbin/lilo</tt>, jotta muutokset tulisivat voimaan. | |||
== Katso myös == | == Katso myös == | ||
Versio 5. joulukuuta 2008 kello 00.05
LILO (lyhenne sanoista Linux Loader) on käynnistyslatain. LILOa pidetään nykyään hieman vanhentuneena, ja GRUB on sen pitkälti korvannut. Se on kuitenkin varsin toimiva vaihtoehto asennuksissa, joissa GRUB ei toimi.
Grubista poiketen LILO hakee kaikki tarvittavat tiedostot (linkkilista, ydin ja initrd, mahdollisesti myös kuva) haetaan niiden sektoriosoitteen mukaan, riippumatta tiedostojärjestelmästä. Siksi /sbin/lilo pitää ajaa aina, kun näitä tiedostoja on muutettu (yleensä automaattisesti jos uusi ydin asennetaan paketinhallinnan kautta).
Virhetilanteessa ei ole käytössä mitään komentoriviä, kuten Grubilla, mutta toisaalta ytimen laajallakin initrd:llä voi saada ladattua, vaikka olisi esimerkiksi rikkonut osiotaulun. Debianin ja Ubuntin initrd:llä on busybox-komentotulkki, jolla järjestelmää voi yrittää korjata.
LILOn asetustiedosto on /etc/lilo.conf. Tämän tiedoston muokkaamisen jälkeen on aina ajettava komento /sbin/lilo, jotta muutokset tulisivat voimaan.