Ero sivun ”Atime” versioiden välillä

Linux.fista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
p (Luokka:Ohjeet)
(hieman vähemmän kielteinen sävy)
Rivi 1: Rivi 1:
<tt>atime</tt> on Unixin [[tiedostojärjestelmä|tiedostojärjestelmien]] ylläpitämä tietue, joka kertoo tiedoston edellisen avausajankohdan. Muita vastaavia tietueita ovat <tt>mtime</tt>, joka kertoo edellisen muokkausajankohdan, sekä <tt>ctime</tt>, joka kertoo edellisen statusmuutoksen, kuten sisällön muokkauksen tai tiedoston [[tiedoston oikeudet|oikeuksien]] ja [[chattr|tiedostoattribuuttien]] muuttamisen ajankohdan.
<tt>atime</tt> on Unixin [[tiedostojärjestelmä|tiedostojärjestelmien]] ylläpitämä tietue, joka kertoo tiedoston edellisen avausajankohdan. Muita [[aikaleima]]tietueita ovat <tt>mtime</tt>, joka kertoo edellisen muokkausajankohdan, sekä <tt>ctime</tt>, joka kertoo edellisen statusmuutoksen, kuten sisällön muokkauksen tai tiedoston [[tiedoston oikeudet|oikeuksien]] ja [[chattr|tiedostoattribuuttien]] muuttamisen ajankohdan.


Tiedoston <tt>atime</tt>-leiman näkee komennolla
Tiedoston <tt>atime</tt>-leiman näkee komennolla
  [[ls]] -lu
  [[ls]] -lu
<tt>mtime</tt>n komennolla
<tt>mtime</tt>n komennolla
  ls -a
  ls -l
ja <tt>ctime</tt>n komennolla
ja <tt>ctime</tt>n komennolla
  ls -lc
  ls -lc
Vastaavasti tiedostot voi järjestää kyseisen aikaleiman mukaan valitsimella -t
ls -lut
ls -ut


==Tehonkulutus==
==Tehonkulutus==
Atimen ongelmana on, että tiedostojen lukemisia tapahtuu todella usein, mikä aiheuttaa järjestelmälle jatkuvan tarpeen muuttaa atime-leimoja. Tämä taas johtaa siihen, että huomattavan suuri osa järjestelmän tehosta (tietyissä tapauksissa jopa kymmeniä prosentteja) kuluu atime-leimojen muuttamiseen.
atimen ongelmana on, että tiedostojen lukemisia tapahtuu joissakin järjestelmissä todella usein, mikä aiheuttaa järjestelmälle jatkuvan tarpeen muuttaa atime-leimoja. Tämä taas johtaa joissakin erikoistilanteissa siihen, että huomattavan suuri osa järjestelmän tehosta kuluu atime-leimojen muuttamiseen. Ratkaisuna tähän on poistaa atime käytöstä joko osittain tai kokonaan niiden osioiden osalta, jossa sen ylläpito aiheuttaa ongelmia.


Ratkaisuna tähän on poistaa atime käytöstä joko osittain tai kokonaan. Tiedostojärjestelmää [[mount|liitettäessä]] on käytössä neljä erilaista atime-asetusta:
Tiedostojärjestelmää [[mount|liitettäessä]] on käytössä neljä erilaista atime-asetusta:
*'''atime''' - muutetaan aina atime-leimoja (oletus)
*'''atime''' - muutetaan aina atime-leimoja (oletus)
*'''nodiratime''' - ei muuteta hakemistojen atime-leimoja
*'''nodiratime''' - ei muuteta hakemistojen atime-leimoja
*'''relatime''' - muutetaan atimea vain silloin, kun se on vanhempi kuin mtime tai ctime
*'''relatime''' - muutetaan atimea vain silloin, kun se on vanhempi kuin mtime tai ctime
*'''noatime''' - ei koskaan muuteta atimea
*'''noatime''' - ei koskaan muuteta atimea
Yleensä on suositeltavinta käyttää <tt>noatime</tt>-asetusta. On kuitenkin olemassa joitakin ohjelmia (esimerkiksi [[mutt]]-sähköpostiohjelma), jotka tarvitsevat tietoa siitä, milloin tiedostoa on viimeksi luettu sen muokkaamisen jälkeen. Tällaisia ohjelmia käytettäessä riittää yleensä <tt>relatime</tt>-asetuksen käyttö. Tavallinen työpöytäkäyttäjä ei käytännöllisesti katsoen koskaan törmää atimea hyödyntäviin ohjelmiin.
 
Yleensä ongelmallisilla osioilla voi käyttää asetusta <tt>noatime</tt>. On kuitenkin olemassa joitakin ohjelmia (esimerkiksi [[mutt]]-sähköpostiohjelma), jotka tarvitsevat tietoa siitä, milloin tiedostoa on viimeksi luettu sen muokkaamisen jälkeen (eli onko tiedostossa uusia viestejä). Tällaisia ohjelmia käytettäessä riittää yleensä <tt>relatime</tt>-asetuksen käyttö. Työpöytäympäristöjen ohjelmat valvovat yleensä näitä tiedostoja eri tekniikalla.
 
atimen päivittämättä jättäminen tarkoittaa että käyttämättömiä ja siten luultavasti hyödyttömiä tiedostoja on vaikeampi löytää. atimen käyttö tähän tarkoitukseen edellyttää, ettei atime päivity varmuuskopioimisen, tiedostojen indeksoinnin tms. yhteydessä. diratime on tässä turvallisempi.


Jo liitetyn tiedostojärjestelmän voi muuttaa käyttämään noatimea komennolla
Jo liitetyn tiedostojärjestelmän voi muuttaa käyttämään noatimea komennolla
Rivi 22: Rivi 29:
Pysyvämmin asetuksen saa käyttöön lisäämällä sen [[fstab]]iin (neljäs sarake) esimerkiksi seuraavasti:
Pysyvämmin asetuksen saa käyttöön lisäämällä sen [[fstab]]iin (neljäs sarake) esimerkiksi seuraavasti:
  /dev/hdc1  /home  ext3    defaults,noatime    0  2
  /dev/hdc1  /home  ext3    defaults,noatime    0  2
Vastaavasti atimen saa väliaikaisesti käyttöön, esimerkiksi kun haluaa tarkistaa lukeeko ohjelma sitä tiedostoa mitä sen luulee lukevan:
mount -o remount,atime ''liitospiste''
==Katso myös==
*[[Aikaleima]]


==Aiheesta muualla==
==Aiheesta muualla==

Versio 25. maaliskuuta 2009 kello 13.59

atime on Unixin tiedostojärjestelmien ylläpitämä tietue, joka kertoo tiedoston edellisen avausajankohdan. Muita aikaleimatietueita ovat mtime, joka kertoo edellisen muokkausajankohdan, sekä ctime, joka kertoo edellisen statusmuutoksen, kuten sisällön muokkauksen tai tiedoston oikeuksien ja tiedostoattribuuttien muuttamisen ajankohdan.

Tiedoston atime-leiman näkee komennolla

ls -lu

mtimen komennolla

ls -l

ja ctimen komennolla

ls -lc

Vastaavasti tiedostot voi järjestää kyseisen aikaleiman mukaan valitsimella -t

ls -lut
ls -ut

Tehonkulutus

atimen ongelmana on, että tiedostojen lukemisia tapahtuu joissakin järjestelmissä todella usein, mikä aiheuttaa järjestelmälle jatkuvan tarpeen muuttaa atime-leimoja. Tämä taas johtaa joissakin erikoistilanteissa siihen, että huomattavan suuri osa järjestelmän tehosta kuluu atime-leimojen muuttamiseen. Ratkaisuna tähän on poistaa atime käytöstä joko osittain tai kokonaan niiden osioiden osalta, jossa sen ylläpito aiheuttaa ongelmia.

Tiedostojärjestelmää liitettäessä on käytössä neljä erilaista atime-asetusta:

  • atime - muutetaan aina atime-leimoja (oletus)
  • nodiratime - ei muuteta hakemistojen atime-leimoja
  • relatime - muutetaan atimea vain silloin, kun se on vanhempi kuin mtime tai ctime
  • noatime - ei koskaan muuteta atimea

Yleensä ongelmallisilla osioilla voi käyttää asetusta noatime. On kuitenkin olemassa joitakin ohjelmia (esimerkiksi mutt-sähköpostiohjelma), jotka tarvitsevat tietoa siitä, milloin tiedostoa on viimeksi luettu sen muokkaamisen jälkeen (eli onko tiedostossa uusia viestejä). Tällaisia ohjelmia käytettäessä riittää yleensä relatime-asetuksen käyttö. Työpöytäympäristöjen ohjelmat valvovat yleensä näitä tiedostoja eri tekniikalla.

atimen päivittämättä jättäminen tarkoittaa että käyttämättömiä ja siten luultavasti hyödyttömiä tiedostoja on vaikeampi löytää. atimen käyttö tähän tarkoitukseen edellyttää, ettei atime päivity varmuuskopioimisen, tiedostojen indeksoinnin tms. yhteydessä. diratime on tässä turvallisempi.

Jo liitetyn tiedostojärjestelmän voi muuttaa käyttämään noatimea komennolla

mount -o remount,noatime liitospiste

Pysyvämmin asetuksen saa käyttöön lisäämällä sen fstabiin (neljäs sarake) esimerkiksi seuraavasti:

/dev/hdc1  /home  ext3    defaults,noatime    0  2

Vastaavasti atimen saa väliaikaisesti käyttöön, esimerkiksi kun haluaa tarkistaa lukeeko ohjelma sitä tiedostoa mitä sen luulee lukevan:

mount -o remount,atime liitospiste

Katso myös

Aiheesta muualla