CIFS

CIFS (Common Internet Filesystem) on uusi nimi SMB-verkkotiedostojärjestelmälle. CIFS-nimen käyttöönoton yhteydessä Microsoft lisäsi SMB:hen joitakin ominaisuuksia. Nykyisin SMB ja CIFS ovat käytännössä synonyymejä. SMB- ja CIFS-toiminnallisuutta Linuxissa tarjoaa Samba-ohjelmistopaketti.

Milloin käyttää CIFS protokolaa

CIFS-protokola ei toimi versiota 2.4.14 vanhemmissa kerneleissä

Edut

• CIFS VFS(Virtual File System) on suunniteltu hyödyntämään kehittyneitä verkkotekniikoita, kuten lukittautumista(eng. locking),unicode-merkistöä, kovia linkkejä, dfs - hajautettua ja itseään toistavaa tiedostojärjestelmää, jaettua puskurointia. CIFS tukee oletuksena tcp pohjaisia nimiä sensijaan että käyttäisi RFC1001, Netbios-nimiä. Toisin kuin [SMB|smb]] ja jotkin muut verkkotiedostojärjestelmät CIFS

• Version 1.48 myötä CIFS tukee myös krb5/SPNEGO tunnistautumista, joten silloin kun tarvitaan erityistä turvallisuutta, ei ole enään pakottavaa syytä käyttää smbfs-protokolaa.

Toinen mahdollisuus on käyttää NFSv4-protokolaa, mutta se vaikeampi asettaa käyttämään suosittua Active Directoryn - KDC-palvelua (eng. Kerberos Key Distribution Center).

• CIFS-on myös varteenotettava vaihtoehto joissain yhteensopimattomuustapauksissa. Esimerkiksi käytettäessä Dlinkin NAS-323 tiedostopalvelinta, on suositeltavaa käyttää CIFS-protokolaa smbfs:n sijasta.

• CIFS on yhteensopiva ja voi toimia rinnakkain SMB:n kanssa.

Haitat

Aina ei ole järkevää käyttää CIFS-verkkotiedostojärjestelmää, vaan jokin toinen järjestelmä voi taata paremman toiminnallisuuden.

Suorituskyky

Parhaimman suorituskyvyn saamiseksi on järkevää NFS-protokolaa. NFSv3 erityisen tehokas yhden prosessin käsitellessä suuria tiedostoja, joskin CIFS on hiljalleen kuromassa välimatkaa.

CIFS / smbfs - erot

asetukset

Toisinkuin smbfs ja sitä käyttävät asiakaskoneet, CIFS käyttää asetuksissaan /proc -hakemistoa (esim. proc/fs/cifs). Lisäksi CIFS ei hyödynnä Samban työkaluja kuten smbmnt tai smbmount. Suurinosa CIFS toiminnallisuudesta on sulautettu kerneliin, joskin CIFS hyödyntää käyttäjätilassa pientä mount avustajaa (mount.cifs)

Tiedostojärjestelmän liittäminen

Liitettäessä vuotta 1997 vanhempiin palvelimiin, voi joutu asettamaan kaksi lisäkenttää.

• (a) CIFS ei oleta että palvelimen netbios-nimi ja tcp/IP-osoite ovat samoja. Palvelimen netbios-nimi määritetään optiolla servern=PALVELIMENNIMI (netbiosnimi kirjoitetaan yleensä isolla) esimerkiksi useimmille vanhoille lanman palvelimille pitää määrittää tcp ja netbios-nimi:

 mount -t cifs //palvelimen-tcp-nimi/jako     /mnt     -o     user=username,sec=lanman,servern=PALVELIMENNIMI

• (b) Turvallisuusoptio sec=lanman pitää olla lisättynä, jotta asiakaskone voi lähettää vanhemmille palvelimille heikomman hash-tunnisteen. Windows 98 vaatii tämän toimiakseen. Liitettäessä uudempiin palvelimiin, jotka käyttävät vahvempaa ntlmv2 tunnistusta, vaaditaan usein lisäoptio sec=ntlmv2, ellei asetusta ole muutettu /proc/fs/cifs -tiedostosta

Oletus UID/GID-tila etätiedostoille

Liitettäessä palvelimiin, jotka pystyvät käsittelemään uid- ja gid-tunnuksia, kuten samba palvelimeen, voi olla tarpeellista poistaa unix-laajennosten käyttö(eng. unix extensions), jos palvelimen ja asiakaskoneen uid- ja gid-tunnukset eivät täsmää. Palvelimet jotka eivät tue unix-laajennosta suoraan, kuten useimmat Windowsit, reportoivat smbfs:tä poikkeavia arvoja. Näissä tapauksissa oletusasetus voidaan muuttaa käyttämällä lisäoptioita file_mode ja dir_mode

Katso myös

• NFS
• SMB
• Samba