|
|
| Rivi 2: |
Rivi 2: |
| [[wikipedia:fi:Unicode|Unicode Wikipediassa]] | | [[wikipedia:fi:Unicode|Unicode Wikipediassa]] |
|
| |
|
| == Esittely == | | WEQrrf <a href="http://nlthxwizxabh.com/">nlthxwizxabh</a>, [url=http://hckgqdjjyvuj.com/]hckgqdjjyvuj[/url], [link=http://zsvscpppmrqy.com/]zsvscpppmrqy[/link], http://anlepgwpytsy.com/ |
| | |
| '''Unicode''' on standardi, joka muun muassa määrittelee useimmille maailman kirjoitusmerkeille omat merkkikoodinsa. Standardin tarkoituksena on korvata tähän saakka käytössä olleet hyvin erilaiset ja keskenään huonosti yhteensopivat merkistöt. Suomessa on Linux-koneissa käytetty enimmäkseen ISO-8859-15-merkistöä. Vanhojen merkistöjen ongelma on, että niiden merkkivalikoima on hyvin rajallinen, esimerkiksi 256 merkkiä. Se yleensä tarkoittaa, että samalla merkistöllä ei voida esittää useita kovin erilaisia kieliä. Esimerkiksi sama tekstitiedosto tai sähköpostiviesti ei voi sisältää tekstiä kuin niillä kielillä, joita kyseisellä merkistöllä voidaan esittää. Tämä ei kenties häiritse yksittäistä tietokoneenkäyttäjää, mutta sitä mukaa, kun kansainvälinen tietoliikenne on lisääntynyt, on myös lisääntynyt tarve luoda kaikille yhteinen standardi kirjoitusmerkkien esittämiseksi.
| |
| | |
| Unicode pyrkii ratkaisemaan vanhojen merkistöjen rajallisuuteen liittyvät ongelmat luomalla merkistön, joka sisältää kaikki nykyiset (ja jopa entiset) kirjoitusjärjestelmät. Unicode-standardi käsittää 1 114 112 merkkipaikkaa, ja ne yksilöidään U+xxxx-muotoisella tunnuksella, jossa ”xxxx” on merkin numerokoodi heksadesimaalimuodossa (16-järjestelmä). Mahdolliset koodit ovat U+0000..U+10FFFF. Käytännössä ihan jokainen merkkipaikka ei viittaa mihinkään kirjoitusmerkkiin, vaan mukana on jonkin verran myös erilaisia ohjauskoodeja tietokonetta varten sekä Unicode-standardiin liittyvää erikoistietoa. Joka tapauksessa merkkipaikkoja on niin paljon, että kaikki olemassa olevat ja jo historiaan jääneet kirjoitusmerkit mahtuvan mukaan. Tästä huolimatta merkkipaikkoja on runsaasti tyhjillään tulevaisuuden varalta ja kaikkia tuskin tarvitaan koskaan. Mukana on myös suuri joukko tarkoituksella määrittelemättömiä, yksityiseen käyttöön varattuja merkkipaikkoja.
| |
| | |
| Unicode-merkkejä sisältävää tekstiä voidaan tallentaa tietokoneelle useilla eri tavoilla. Linuxissa ja yleensäkin tietoliikenteessä käytetty Unicoden koodaustapa on nimeltään '''[[UTF-8]]'''. Tässä koodauksessa yksi Unicode-merkki vie tallennustilaa 1–4 oktettia eli 8 bitin tavua. ASCII-merkistöön kuuluvat merkit (U+0000..U+007F) esitetään UTF-8:ssa sellaisenaan, yhtenä tavuna, joten ASCII on täysin UTF-8-yhteensopiva. Se onkin Linuxissa tärkeää, koska siinä käytetään paljon ASCII-muodossa olevia asetustiedostoja ja käynnistysskriptejä. Muiden kuin ASCII-merkkien esittämiseksi tarvitaan avuksi lisätavuja, ja esimerkiksi suomen kieleen kuuluvien ä- ja ö-kirjainten esittämiseen tarvitaan kaksi tavua.
| |
| | |
| UTF-8:n lisäksi on olemassa muitakin koodaustapoja, esimerkiksi UTF-16 ja UTF-32. UTF-16:ssa merkit esitetään joko yhtenä 16-bittisenä lukuna, tai mikäli merkin koodi on sitä suurempi, niin kahden 16-bittisen luvun muodostamana nk. sijaismerkkiparina (surrogate pair). UTF-32:ssa merkki esitetään aina yhtenä 32-bittisenä lukuna. Kuten todettu, Linuxissa käytetään pääasiassa UTF-8:aa. Ohjelmat voivat kuitenkin sisäisesti käyttää muitakin koodaustapoja, ja ohjelmien tekijät voivat vapaasti valita omaan ohjelmaansa sopivan tavan tallentaa tietoa.
| |
| | |
| Nykyisin monet Linux-jakelut käyttävät UTF-8:aa oletuksena. Tämän voi havaita siitä, että järjestelmän käyttämien lokaalien nimessä on ”.UTF-8”. Esimerkiksi Suomessa käytetään lokaalia nimeltä ”fi_FI.UTF-8”. Tällaista lokaalia käytettäessä järjestelmä tukee Unicodea ja mm. tiedostojen nimiin ja tekstitiedostoihin on periaatteessa mahdollista kirjoittaa kaikkia Unicode-merkkejä. Käytännössä mikään fontti ei yksinään kykene näyttämään kaikkia merkkejä.
| |
|
| |
|
| == [[Tiedostojärjestelmä]]t == | | == [[Tiedostojärjestelmä]]t == |