Virtuaalikoneet
x86-virtuaalisoinnin tekniikkat ovat nykyään kovasti muodissa. Virtualisointi on saavuttanut erityisesti suosiota palvelinkäytössä; webhotellit voivat tarjota jokaiselle asiakkaille oman palvelimen, jota kukin voi itse ylläpitää. Virtualisoinnin ansiosta fyysistä laitteistoa ei tarvitse lisätä samassa tahdissa. Myös eri käyttöjärjestelmille tarkoitettujen palvelinohjelmien ongelma poistuu, kun samassa fyysisessä palvelimessa voidaan ajaa useita eri käyttöjärjestelmiä.
Osiointi
Vanhin virtualisoinnin muoto on jakaa koneen käyttö aikalohkoihin eri käyttäjien kesken. Tämä jakaminen voidaan suorittaa laitteiston ja ohjelmiston väliin jäävän firmware (tunnetuin firmware sovellus on PC:n BIOS) ohjelmiston avulla, jolloin virtuaalikoneiden perustamista varten ei tarvita isäntäkäyttöjärjestelmää.
Emulointi
Mikäli virtualisoinnin tehokustannuksia ei tarvitse ottaa huomioon voidaan käyttää emulaatiota virtualisoinnin tekniikkana. Emulaatiota voidaan suorittaa isäntäkäyttöjärjestelmän prosessina, jolloin virtualisoidun järjestelmän hallinta on helppoa, mutta virtualisointi itsessään vie runsaasti laskentatehoa isäntäjärjestelmältä. Emuloitaessa koko virtualisoidun järjestelmän prosessori on virtuaalinen, joten emulaation avulla isäntäkoneen prosessori voi toimia eri käskykannalla kuin virtualisoidun.
Ryvästys
Kun monesta tehdään yksi, ryvästetään. Ryvästystä voidaan harjoittaa kahdesta toisensa pois sulkeavasta lähtökohdasta. Mikäli halutaan nostaa järjestelmänä kokonaistehoa ryvästämällä, voidaan ryvästyksen avulla luoda useasta koneesta yksi virtuaalikone ja virtuaalikoneen samat tehtävät edelleen jakaa fyysisten järjestelmien kesken. Kun tavoitteena on vikasietoisuuden saaminen, ei tehtäviä voida jakaa järjestelmän fyysisten koneiden kesken, vaan niintä suoritetaan rinnakkain useassa koneessa. Näitä kahta ominaisuutta yleensä sekoitellaan keskenään, mutta aina niiden välillä toisen suosiminen aiheuttaa otoisen ominaisuuden laiminlyöntiä.