Valitsin
Valitsin, vipu, argumentti, parametri, lippu eli optio on komentorivillä annettava ohjelman toimintaan vaikuttava lisäohje, joka yleensä kirjoitetaan ennen mahdollisten käsiteltävien tiedostojen nimiä. Tässä esitellään tavallisimpia käytäntöjä.
Perusteet
Unix-pohjaisten käyttöjärjestelmien, kuten Linux-jakeluitten kanssa, komennot annetaan tavallisimmin tyyliin
$ komento -a -b -c tiedosto ...
Valitsimet on myös mahdollista listata yhtenäisenä ryhminä.
$ komento -abc tiedosto ...
Antaminen
Kaikki ohjelmat eivät aina ota valitsimia.
$ true valitsin
Paksulla merkitty teksti on valitsin. true ei välitä valitsimista, joita käyttäjä sille antaa, joten sen käyttäytyminen ei muutu.
Jotkin ohjelmat eivät tarvitse valitsimia.
$ cat
cat ottaa muutaman valitsimen, jos se niitä saa, mutta se ei tarvitse niitä toimiakseen. GNU-versio cat:ista ottaa muun muassa tämän:
$ cat --version
Tämä tulostaa näytölle versiotiedot.
cat (GNU coreutils) 9.1 Copyright (C) 2022 Free Software Foundation, Inc. License GPLv3+: GNU GPL version 3 or later <https://gnu.org/licenses/gpl.html>. This is free software: you are free to change and redistribute it. There is NO WARRANTY, to the extent permitted by law. Kirjoittaneet Torbjorn Granlund ja Richard M. Stallman.
Valitsimet ja niiden käsittely on ohjelmakohtaisia, mutta joitakin valitsimia käytetään usein tiettyihin tarkoituksiin.
Jotkin ohjelmat vaativat valitsimia.
$ gcc gcc: fatal error: no input files compilation terminated. $ gcc ohjelma.c -o ohjelma [ei tulostetta]
Joillain valitsimilla on tarkentajia, jotka annetaan kyseisen valitsimen jälkeen. Yleensä tarkentaja erotetaan valitsimesta välilyönnillä, mutta monet ohjelmat hyväksyvät ja jotkut vaativat sen kirjoittamista yhteen valitsimen kanssa. GNU-tyyliset pitkät valitsimet erotetaan tarkentajistaan "="-merkillä. Jos tarkentajia on useampia, ne usein erotetaan toisistaan pilkulla, ilman välilyöntiä.
valitsin, jolla voi olla tarkentaja, pitää laittaa valitsinryhmän viimeiseksi:
komento -vglo tulostiedosto -d erotin tiedosto ...
Jos haluat käyttää tiedostoa, joka alkaa "-"-merkillä ("-ihmetiedosto") tai jos viimeisellä valitsimella on tarkentaja, jota nyt ei käytetä, valitsimien ja niiden tarkentajien lopun voi ohjelmasta riippuen usein merkitä yhdellä tai kahdella "-"-merkillä. "-"-merkkiä käytetään myös ilmaisemaan standardivirtoja.
Kuinka selvittää ohjelman valitsimet?
Voit tarkistaa valitsimet hakemalla netistä, katsomalla man-ohjelmalla ja usein valitsimilla -h tai --help.
Yleisiä valitsimia
-f "force", "tiedän mitä teen, älä huoli" -h "help", lyhyt ohje komennon käytöstä -v "verbose", enemmän tietoa ohjelman edistymisestä tai tekemisistä suorituksen aikana (joissakin ohjelmissa -v:n määrittely useampaan kertaan (esimerkiksi -vvv) tuottaa vielä tarkempaa tietoa) -V "version", ohjelman versio -o "output", luotava tiedosto (GNU-ohjelmissa, sama onnistuu usein komentotulkin rakenteella > tiedosto)
Erilaisia valitsintyylejä
Valitsimilla voi olla parametreja, jotka annetaan kyseisen valitsimen jälkeen. Yleensä parametri erotetaan valitsimesta välilyönnillä, mutta monet ohjelmat hyväksyvät ja jotkut vaativat parametrin kirjoittamista yhteen valitsimen kanssa. GNU-tyyliset pitkät valitsimet erotetaan parametreistään "="-merkillä. Jos parametrejä on useampia, ne usein erotetaan toisistaan pilkulla, ilman välilyöntiä.
Valitsin, jolla voi olla parametri, pitää laittaa valitsinryhmän viimeiseksi:
komento -vglo tulostiedosto -d erotin tiedosto ...
Jos halutaan käyttää tiedostoa, joka alkaa "-"-merkillä ("-ihmetiedosto") tai jos viimeisellä valitsimella voisi olla parametri, jota nyt ei käytetä, valitsimien ja niiden parametrien lopun voi ohjelmasta riippuen usein merkitä yhdellä tai kahdella "-"-merkillä. "-"-merkkiä käytetään myös ilmaisemaan standardivirtoja.
komento -o - -d : -- -ihmetiedosto txt2ps -header - tiedosto.txt > tiedosto.ps
GNU-ohjelmistot käyttävät yleensä rinnan ensinmainittuja yhden kirjaimen valitsimia ja omia kahdella viivalla alkavia pitkiä valitsimiaan:
-h --help -v --verbose -V --version -o tiedosto --output=tiedosto
BSD-perinteessä (?) valitsimien edessä ei käytetä viivoja eikä valitsimia voi jakaa ryhmiin:
ps aux tar xzf kohdetiedosto.tar tiedosto1 tiedosto2 ...
X-ohjelmissa käytetään valitsimina lyhenteitä tai kokonaisia sanoja. GNU-standardista poiketen kokonaisina sanoina määriteltäviä valitsimia ei edellä kuin yksi viiva (-).
-help -version -geometry 100x100 -bg taustaväri
Monet ohjelmat käyttävät useamman perinteen mukaisia valitsimia, esimerkiksi jotta ne käyttäytyisivät odotusten mukaisesti riippumatta siitä, mikä perinne on käyttäjälle tutumpi tai minkä perinteen mukaista ohjelmaa skripti on kirjoitettu käyttämään.
Ottaminen
C
C-kielellä valitsimet menevät pääfunktiolle. Yksi on kokonaisluku ja toinen taulukko merkkijonoista. Näille voi periaatteessa antaa mitkä tahansa nimet, mutta tyypillisesti ne ovat argc (argument count) ja argv (argument vector).
#include <stdio.h>
int main(int argc, char *argv[]) {
//argv sisältää valitsimet, argc kertoo argv:n pituuden
//argv:n ensimmäinen solu sisältää ohjelman nimen
printf("Valitsimien lukumäärä on %i\n", argc);
for(int i=0; i<argc; ++i)
printf("valitsin no. %i on: %s\n", i, argv[i]);
}
Jos käännät tuon ohjelman tiedostoon "valitsinotto", nämä tulostukset syntyvät:
$ ./valitsinotto Valitsimien lukumäärä on 1 valitsin no. 0 on: ./valitsinotto $ ./valitsinotto jgaoirjg igaoierj Valitsimien lukumäärä on 3 valitsin no. 0 on: ./valitsinotto valitsin no. 1 on: jgaoirjg valitsin no. 2 on: igaoierj
Python
Python varastoi valitsimensä taulukossa sys.argv, joka kuuluu sys-kirjastoon.
#!/usr/bin/python3
import sys
print("Valitsimien lukumäärä on", len(sys.argv));
for i in range(len(sys.argv)):
print("valitsin no.", i, "on:", sys.argv[i])
Jos tallennat tuon ohjelman tiedostoon "valitsinotto.py", nämä tulostukset syntyvät:
$ ./valitsinotto.py Valitsimien lukumäärä on 1 valitsin no. 0 on: ./valitsinotto.py $ ./valitsinotto.py jgaoirjg igaoierj Valitsimien lukumäärä on 3 valitsin no. 0 on: ./valitsinotto.py valitsin no. 1 on: jgaoirjg valitsin no. 2 on: igaoierj