USB-muisti
USB-muistitikuiksi kutsutaan pieniä USB-väylään liitettäviä massamuisteja, joissa ei ole liikkuvia osia ainakaan tallennusmekanismissa. Useimmissa nykyisissä jakeluissa käyttöönottoon ei vaadita mitään kummempia toimia - tikku vain laitetaan tietokoneen USB-liittimeen ja se on lähes välittömästi käytettävissä ilman eri toimenpiteitä. Loppuartikkeli käsittelee muistitikkujen käyttöä tilanteissa, joissa käyttöönottoon liittyvä automatiikka ei toimikaan.
USB-muistitikut näkyvät Linuxissa scsi-laitteina, eli niiden laitetunnukset ovat muotoa /dev/sdXY. Jos koneessa ei ole scsi-kiintolevyjä, muistitikun ensimmäinen osio on yleensä /dev/sda1. Jos taas koneessa no myös yksi scsi-kiintolevy, tikun ensimmäinen osio löytynee laitteesta /dev/sdb1. Muistitikuissa harvoin on enemmän kuin yksi osio. Muistitikun kytkemisen jälkeen komennon dmesg tulosteesta voi nähdä laitetiedoston.
Liittäminen
Muistitikku voidaan liittää hakemistopuuhun tavalliseen tapaan komennolla mount tai lisäämällä vastaava rivi tiedostoon /etc/fstab.
Muistitikkujen tiedostojärjestelmä on yleensä Microsoftin kehittämä FAT, joka on Linuxissa täysin tuettuna ja sille käytetään tunnusta vfat. Näin siis muistitikun, jonka laitetiedosto on /dev/sda, ensimmäinen osio liitettäisiin seuraavasti
mount /dev/sda1 /mnt/tikku -t vfat
Jos käytät Linuxissa UTF-8-lokaalia (esimerkiksi fi_FI.UTF-8), täytyy mount-komennolle lisätä vielä optio "-o utf8", jotta tiedostojen nimien muunnos toimisi oikein VFAT-tiedostojärjestelmän ja Linuxin välillä.
Jos kyseessä on ulkoinen kovalevy, jota on käytetty Windows 2000:n tai Windows XP:n kanssa, voi tiedostojärjestelmä olla NTFS. Tällöin tarvitset ntfs-3g-tiedostojärjestelmätuen jos haluat myös kirjoitustuen tiedostojärjestelmään.