USB-muisti
USB-muistitikuiksi kutsutaan pieniä USB-väylään liitettäviä massamuisteja, joissa ei ole liikkuvia osia ainakaan tallennusmekanismissa. Useimmissa nykyisissä jakeluissa käyttöönottoon ei vaadita mitään kummempia toimia – tikku vain laitetaan tietokoneen USB-liittimeen ja se on lähes välittömästi käytettävissä ilman lisätoimenpiteitä. Myös monet digikamerat ja mp3-soittimet käyttävät samaa tekniikkaa kuin USB-muistit, jolloin ne ovat käytettävissä samalla tavoin. Loppuosa artikkelista käsittelee muistitikkujen käyttöä "konepellin alla" ja tilanteissa, joissa käyttöönottoon liittyvä automatiikka ei toimikaan.
Ajuri USB-muisteille löytyy ytimen moduulista usb_storage (kernel/drivers/usb/storage/usb-storage.ko). Useimmissa jakeluissa esimerkiksi udev lataa automaattisesti moduulin, jolloin käyttäjän kontolle jää vain tiedostojärjestelmän liittäminen. Mikäli moduuli ei kuitenkaan jostain syystä latautuisi ja sitä myötä laitetiedosto ilmestyisi, voi moduulin latauksen tehdä myös käsin komennolla
modprobe usb_storage
USB-muistitikut näkyvät Linuxissa scsi-laitteina, eli niiden laitetunnukset ovat muotoa /dev/sdXY. Jos koneessa ei ole scsi-kiintolevyjä, muistitikun ensimmäinen osio on yleensä /dev/sda1. Jos taas koneessa on myös yksi scsi-kiintolevy, tikun ensimmäinen osio löytynee laitteesta /dev/sdb1. Muistitikuissa harvoin on enemmän kuin yksi osio. Muistitikun kytkemisen jälkeen komennon dmesg tulosteesta voi nähdä laitetiedoston.
Liittäminen
Muistitikku voidaan liittää hakemistopuuhun tavalliseen tapaan komennolla mount tai lisäämällä vastaava rivi tiedostoon /etc/fstab.
Muistitikkujen tiedostojärjestelmä on yleensä Microsoftin kehittämä FAT, joka on Linuxissa täysin tuettu ja siitä käytetään tunnusta vfat. Näin siis muistitikun, jonka laitetiedosto on /dev/sda, ensimmäinen osio liitettäisiin seuraavasti
mount /dev/sda1 /mnt/tikku -t vfat
Jos käytät Linuxissa UTF-8-lokaalia (esimerkiksi fi_FI.UTF-8), täytyy mount-komennolle lisätä vielä optio "-o utf8", jotta tiedostojen nimien muunnos toimisi oikein VFAT-tiedostojärjestelmän ja Linuxin välillä.
Jos kyseessä on ulkoinen kovalevy, jota on käytetty Windows 2000:n tai Windows XP:n kanssa, voi tiedostojärjestelmä olla NTFS. Tällöin tarvitset ntfs-3g-tiedostojärjestelmätuen, jos haluat myös kirjoitustuen tiedostojärjestelmään.