Ero sivun ”Ohjelmistopohjainen RAID” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Vanhan palautus tuholaisen jäljiltä
Ei muokkausyhteenvetoa |
Pb (keskustelu | muokkaukset) (Vanhan palautus tuholaisen jäljiltä) |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Linuxin kernelissä on ohjelmistopohjainen [[RAID]] -toteutus, md (multidisk). Linuxissa RAID-pakkoja ovat ''/dev/mdX'' -laitteet, jotka käyttäytyvät kuten normaalitkin levyasemat. Tällä hetkellä Linux-jakelut eivät vielä tue root-osion asentamista ohjelmistopohjaisella RAIDilla tehdylle pakalle kovin hyvin, mutta asiaan näyttäisi olevan tulossa parannus. | |||
RAIDin asentaminen on verrattain helppoa. Aluksi koneeseen asennetaan kiintolevyt joita RAIDiin on tarkoitus käyttää. Kiintolevyt osioidaan omien mieltymysten ja valitun RAID-konfiguraation rajoitusten mukaan. Osioiden tyypiksi asetetaan ''Linux raid autodetect'' (heksakoodi ''fd''). Lisäksi tarvittaessa käännetään ytimeen tuki halutuille RAID-tasoille (ks. [[Kernelin kääntäminen]]). | |||
Seuraavaksi muodostetaan RAID-pakka sopivalla työkalulla. RAID-työkaluja on tällä hetkellä yleisesti käytössä kaksi -- vanha ''raidtools'' ja uudempi ''mdadm''. Näistä mm. ''Software-RAID-HOWTO'' suosittelee jälkimmäistä. Lopuksi RAID-pakalle tehdään tiedostojärjestelmä normaaliin tapaan, minkä jälkeen pakka on käytettävissä. RAID-pakan tilaa voi yleensä tutkia katselemalla tiedoston ''/proc/mdstat'' sisältöä. Tilan tarkastelu onnistuu myös mdadm-ohjelmalla. | |||
= mdadm = | |||
[[mdadm]] eroaa raidtools:sta mm. siten, että mdadm on yksi ohjelma jossa on yleinen syntaksi lähes kaikkien toimintojen suorittamiseen. mdadm ei myöskään tarvitse konfiguraatiotiedostoa. | |||
mdadm:n käyttö on sangen yksinkertaista, sillä komennon parametrit kuvaavat hyvin kutakin suoritettavaa toimintoa ja ohjelman oma ohjeistus on erittäin hyvää. Komento ''mdadm --help'' auttaa hyvin alkuun. | |||
Esimerkkitapaus: Levyosiot /dev/hda1 ja /dev/hdc1 halutaan asettaa RAID-1-pakaksi /dev/md0. Sopiva komento olisi tällöin | |||
mdadm --create --level=1 --raid-devices=2 /dev/md0 /dev/hda1 /dev/hdc1 | |||
= raidtools = | |||
RAID-työkalut (''raidtools'') on syytä olla asennettuna. Seuraavaksi kirjoitetaan /etc/raidtab -tiedosto, joka kuvaa mitkä levyt kuuluvat RAIDiin, ja millaisen md-laitteen ne muodostavat. | |||
Esimerkkitapaus, jossa laitteet /dev/hde1 ja /dev/hdh1 muodostavat peilatun laitteen (RAID-1), joka on siis yhtä iso kuin kumpikin yksittäinen levy, ja joka selviää toisen levyn rikkoutumisesta tietojen häviämättä. Raid-level kohdan arvoa muuttamalla voi tehdä erilaisia RAID-tasoja edustavia laitteita: esimerkiksi RAID-0:lla saa kahdesta levystä tehtyä yhden ison, ja RAID-5:llä kolmesta tai useammasta saadaan yhtä levyä sekä vikasietoisempi, suurempi, että nopeampi laite. | |||
raiddev /dev/md0 | |||
raid-level 1 | |||
nr-raid-disks 2 | |||
nr-spare-disks 0 | |||
persistent-superblock 1 | |||
device /dev/hde1 | |||
raid-disk 0 | |||
device /dev/hdh1 | |||
raid-disk 1 | |||
Lopuksi tehdään laite komentamalla: | |||
mkraid /dev/md0 | |||
Tämän jälkeen /dev/md0 on käsiteltävissä siinä missä mikä tahansa levyosio: sille voi luoda minkä tahansa tiedostojärjestelmän. | |||
= Linkkejä = | |||
[http://www.tldp.org/HOWTO/Software-RAID-HOWTO.html The Linux Documentation Project: Software RAID HowTo] | |||