Ero sivun ”Ytimen kääntäminen” versioiden välillä

Linux-ytimen (engl. ''kernel'') [[kääntäminen|kääntämistä]] pidetään usein erittäin hankalana, mitä se tosiasiassa ei ole. Nykyisin käyttäjän tarve kääntää ydin itse on vähentynyt, mutta toimenpide voi olla tarpeellinen esimerkiksi eksoottisimpien oheislaitteiden toimimaan saamiseksi. Toinen yleinen syy on halu optimoida ytimestä pois ominaisuuksia, joille käyttäjä ei koe olevan itsellään tarvetta.

 

Usein vanhentuneessa ohjeessa sanotaan ytimen käännön olevan välttämätöntä, vaikka vaaditut asetukset ovat valittuna jo [[jakelu]]n vakioytimessä (engl. ''stock kernel''). Tarkista, kuinka vanhaa ohjetta luet.

 

Jos paketinhallinnassa ei ole sinulle sopivaa lähdekoodipakettia, [http://www.kernel.org kernel.orgista] voi ladata uusimman julkaistun ytimen. Nykyään on suositeltavaa käyttää uusinta vakaata 2.6-sarjan ydintä. Lataa paketti esimerkiksi /usr/src -[[Linuxin hakemistorakenne|hakemistoon]] ja pura se. <tt>tar.bz2</tt>-päätteinen paketti puretaan komennolla <tt>[[tar]] jxvf linux-2.6.x.x.tar.bz2</tt> ja <tt>tar.gz</tt>-päätteinen komennolla <tt>tar zxvf linux-2.6.x.x.tar.gz</tt>. Purettuasi paketin siirry tuloksena syntyneeseen uuteen hakemistoon. Ytimen lähdekoodin saa ladattua myös Suomessa sijaitsevalta [ftp://ftp.fi.kernel.org/pub/linux/kernel/v2.6/ ftp.fi.kernel.org]-palvelimelta.

 

Kannattaa huomata, etteivät kaikki ytimen ulkopuoliset ajurit välttämättä toimi uusimpien ytimen versioiden kanssa. Samassa lähdekoodipaketissa olevat [[moduuli]]t ''oikein'' säädettynä toimivat, mutta ulkopuoliset ajurit saattavat kieltäytyä kääntymästä sen vuoksi, että ytimessä on kehityksen myötä poistunut jotain tai jokin ajurin kannalta olennainen ominaisuus on ratkaisevasti muuttunut. Tämä koskee erityisesti suljetun lähdekoodin ohjelmien käyttämiä moduuleita.

Nykyisen ytimen version näet komennolla <tt>uname -a</tt>. Mikäli käytössäsi on jo 2.6-sarjan ydin, kannattaa tutkia löytyykö ytimen [[asetustiedosto]] (<tt>.config</tt>) jostakin. Monissa jakeluissa asetustiedosto löytyy /boot -hakemiston alta nimellä kernel-2.6.x.x.config. Asetustiedosto voi myös löytyä pakattuna tiedostosta /proc/config.gz. Jos vanha asetustiedosto löytyy, kopioi se uuden ytimen lähdekoodin juurihakemistoon nimellä <tt>.config</tt>. Aja tämän jälkeen komento <tt>make oldconfig</tt> jolloin sinulta kysytään asetukset niihin ominaisuuksiin, joita vanhassa asetustiedostossa ei ollut.

Jos sinulla ei ole vanhaa asetustiedostoa tai jos haluat tehdä itse asetuksia, aja komento <tt>make menuconfig</tt> (yleisin ja toimii lähes aina, käyttää [[ncurses]]-kirjastoa), <tt>make xconfig</tt> (Graafinen, [[Qt]]-kirjastoa käyttävä), <tt>make gconfig</tt> (Graafinen, [[GTK+]]-kirjastoa käyttävä) tai <tt>make config</tt> (kysyy kaikki kohdat erikseen, ei suositeltava). Tämän jälkeen tee haluamasi asetukset, mutta älä kuitenkaan muuta mitään mistä et ole varma. Suurimpaan osaan tarjolla olevista asetuksista on hyvä ohjeistus kyseisen asetuksen kohdalla help-valikossa.

 

Valitessasi ytimen asetuksia on hyvä tutustua tarkkaan koneesi laitteistoon. Komento <tt>[[lspci]] -v</tt> antaa hyödyllistä tietoa laitteistostasi, ja runsaasti lisätietoa löytyy <tt>/[[proc]]</tt>-hakemistosta. Esimerkiksi tiedosto <tt>/proc/cpuinfo</tt> kertoo kattavasti millainen prosessori koneessasi on. Oikean vaihtoehdon valinta on tärkeää etenkin prosessorin kohdalla ydintä käännettäessä. x86-koneissa pienin yhteinen nimittäjä on 80386-prosessorityyppi, jonka valitsemalla ydin toimii jokaisessa koneessa, mutta se ei käytä hyödykseen läheskään kaikkia tarjolla olevia ominaisuuksia ja saattaa olla hieman hitaampi kuin edistyneempiä ominaisuuksia hyödyntävät ytimet. Perusnyrkkisääntönä sanottakoon, että nykyään pienin yhteinen nimittäjä on Pentium. Mikäli aiot tehdä ytimestäsi siirrettävän, eli sellaisen joka toimii koneessa kuin koneessa, on 386 hyvä vaihtoehto. Sen sijaan omalle koneelle optimaalista ydintä räätälöitäessä oikean prosessorityypin (tai lähimmän vastaavan) valinta on järkevin.

 

2.4 -sarjan ytimissä oli AMD:n prosessorien ja VIA-piirisarjan kanssa ongelmia, joiden vuoksi piti kääntää 686-ydin jonkin aikaa näihin koneisiin. Vastaavanlaisia ongelmia saattaa edelleenkin esiintyä erityisesti [[bleeding edge]] -tekniikoiden kanssa, kun kehitys ei ole vielä päässyt tarpeeksi pitkälle.

 

Asetusten tekemisen jälkeen ydin kääntyy yksinkertaisesti komennolla <tt>make</tt>. Jos kääntäminen keskeytyy johonkin virheeseen, on syytä kääntää kriittinen katse asetustiedostoa kohtaan.

 

 

 

 

[[Debian]]in (ja siihen pohjautuvien jakeluiden, kuten [[Ubuntu]]n) käyttäjät voivat käyttää seuraavia komentoja luodakseen ytimestä [[deb]]-paketin mikäli paketit <tt>kernel-package</tt> ja <tt>fakeroot</tt> ovat asennettuina:

 

 

 

 

 

Kun ydin käännetään Debianin komennoilla, syntyneet <tt>deb</tt>-paketit voi siirtää koneesta toiseen tai asentaa samassa koneessa. Siirtäminen helpottaa etenkin heikkotehoisten koneiden ytimen kääntämistä, sillä vanha 100MHz Pentium kääntää ydintä useita tunteja kun taas nykyaikainen kone kääntää ytimen muutamassa minuutissa.

Ytimen kääntämisen jälkeen on asennettava moduulit niille kuuluvaan paikkaan sekä sijoitettava itse ydin /boot -hakemistoon. Nämä toiminnot on suoritettava pääkäyttäjänä - joko kirjautumalla pääkäyttäjäksi komennolla <tt>[[su]]</tt> tai suorittamalla komennot pääkäyttäjän oikeuksin komennolla <tt>[[sudo]]</tt>.

 

Ytimen moduulit asennetaan komennolla <tt>make modules_install</tt>. Komento sijoittaa valitut moduulit /lib/modules -hakemiston alle luomaansa hakemistoon, joka vastaa kääntämäsi ytimen versionumeroa.

Itse ydin asennetaan joko komennolla <tt>make install</tt> tai kopioimalla käsin lähdekoodihakemistosta tiedosto <tt>arch/i386/boot/bzImage</tt> (jossa <tt>i386</tt> korvataan sopivalla arkkitehtuurilla) /boot -hakemiston alle sopivalla nimellä. <tt>make install</tt> -komennolla pitäisi /boot -hakemistoon ilmestyä vmlinuz-2.6.x.x -niminen tiedosto, joka on siis itse ydin.

==Käynnistyslataaja==

Jotta voisit käynnistää koneesi käyttäen kääntämääsi ydintä, on sinun muokattava [[käynnistyslataaja]]si asetustiedostoa. Jos käynnistyslataajasi on [[Grub]], muokkaa tiedostoa <tt>/boot/grub/menu.lst</tt>. Jos käynnistyslataajasi on [[Lilo]], muokkaa tiedostoa <tt>/etc/lilo.conf</tt>. [[Lilo]]a käytettäessä on se asennettava muokkaamisen jälkeen uudestaan käynnistyssektoriin ajamalla pääkäyttäjänä komento <tt>lilo</tt>.

 

Muokkaaminen onnistuu helpoiten katsomalla mallia vanhoista asetuksista. Vanhoja asetuksia ei kannata poistaa, sillä mikäli oma ytimesi ei toimi, voit käynnistää koneesi vanhalla ytimellä ja pääset näin korjaamaan itse kääntämäsi ytimen asetuksia.

Käynnistä kone uudelleen ja toivo parasta!  

 

Mikäli ydin toimii, kannattaa luoda /usr/src -hakemistoon [[symbolinen linkki]] <tt>linux</tt>, joka viittaa ytimen lähdekoodihakemistoon. Linkki luodaan komennolla <tt>[[ln]] -s linux-2.6.x.x linux</tt>. Linkki kannattaa tehdä, sillä jotkin ohjelmat ja ajurit haluavat käännettäessä päästä käsiksi ajossa olevan ytimen lähdekoodiin, ja ne etsivät lähdekoodia hakemistosta /usr/src/linux.

 

 

On myös olemassa erilaisia muokkauspaketteja ([[patch]]) jolla saadaan kerneliin lisää tehoa tai uusia ominaisuuksia. Tutuimpia ovat esimerkiksi nitro, love, ck ja cko -paketit.

 

 

 

 

 

 

*[[System.map]]