Langattoman verkon tietoturva

Langaton verkkoyhteys tuo myös omat ongelmansa tietoturvallisuuden suhteen. Kun tieto kulkee ilman salausta, voi siihen päästä käsiksi ilkeämieliset henkilöt.

Tästä syystä tulisi aina käyttää turvallisinta mahdollista salaustekniikkaa. Jos wlan-laitteet — ajurit mukaan lukien — osaavat WPA:n tai WPA2:n, ei ole mitään järkeä käyttää WEP-salausta.

• WEP (Wired Equivalent Privacy)

Nykyisin tuki WEP-salaukselle löytyy kaikista Linux-ajureista ja WEP toimii yleensä hyvin. Osassa ajureita (esim. hostap), voidaan jopa valita käytetäänkö kortin firmwarea vai ajurin mahdollistamaa ohjelmallista salausta. Johtuen RC4-salausalgoritmin virheellisestä toteutustavasta (ei siis suoranaisesti RC4-algoritmista itsestään), WEP-salausta ei pidetä enää turvallisena. WEP-salauksessa myöskään salausavaimen pituuden kasvattaminen (64 bit->128 bit->256 bit) ei oleellisesti paranna salauksen tehoa.

Uudehkoissa tukiasemissa ja WLAN-korteissa on paikkailtu WEP-salauksen heikkouksia estämällä ns. heikkojen avainten luominen (weak keys avoidance). Näin ollen WEP-salauksen murtamiseen tarvitaan enemmän dataa. Salauksen murtamiseen tarvitaan noin 500-1000 GiB liikennettä, jonka jälkeen salausavaimen selvittäminen yleensä onnistuu. Tapauksesta ja onnesta riippuen esimerkiksi 64 bittiä pitkä avain voi murtua 5 minuutissa ja 128 bittinen 20 minuutissa.

WEP-salauksen vahvuutta voidaan parantaa myös käyttämällä dynaamista avainta (Dynamic WEP Keying), jolloin 128-bittinen WEP-salausavain vaihdetaan määrävälein (esimerkiksi 5 minuutin välein). Dynaaminen avain edellyttää IEEE802.1X-protokollan ("Port Based Authentication Protocol") käyttöä ja vaatii autentikointipalvelimeksi Radius-palvelimen. Tukiasemassa pitää olla IEEE802.1X-tuki ja WLAN-asiakas (client) tarvitsee IEEE802.1X supplicantin. Supplicant voi olla esim. wpa_supplicant tai Xsupplicant.

• WPA (WiFi Protected Access)

Yleensä WLAN-kortin ajurin lisäksi tarvitaan wpa_supplicant (poikeuksena on Ralink rt2500, jossa supplicant on toistaiseksi ajurissa "sisäänrakennettuna" ), jotta WPA/WPA2-salaus saadaan toimimaan. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että joidenkin korttien ajurit (esim. prism54) ovat vielä keskeneräisiä wpa_supplicantin tuen suhteen, ja toimivuus ei siten ole välttämättä täydellinen.

Yritys- ja kotiverkoissa on syytä käyttää vähintään WPA/WPA2-salausta, mikäli se suinkin on mahdollista. WPA-salauksessa käytetään vaihtuvaa avainta salaukseen (TKIP eli Temporal Key Integrity Protocol), eli jokainen radiotielle lähetettävä paketti salataan eri avaimella. TKIP on "laajennus" 128-bittisestä WEP:stä lisättynä MIC:llä (Message Identity Check). Kummatkin käyttävät RC4-algoritmia salaukseen.

Laajemmissa verkoissa on yleensä käytössä WPA-Enterprise (Radius+IEEE802.1X+TKIP). Tällöin käyttäjien autentikointi tapahtuu erillisellä protokollalla (EAP eli Extensible Authentication Protocol) Radius-palvelimelta.

Pienissä verkoissa ei yleensä ole Radius-palvelinta (tosin Linux maailmassa tälläisenkin saa helposti pystyyn esim. FreeRADIUS:lla), jolloin joudutaan käyttämään WPA-PSK:ta (Preshared Key, "WPA-Personal") eli kaikille verkon laitteille jaetaan yhteinen avain, jota vasten autentikoidaan. Tämä mahdollistaa periaatteessa esimerkiksi sanakirjoihin perustuvat hyökkäykset.

On myös wlan-tuotteita joissa WPA:n kanssa voidaan käyttää AES-salausta TKIP-salauksen sijaan. Tämä johtuu siitä että, joillakin valmistajilla oli AES valmiina jo ennen kuin AES-salauksen mahdollistava WPA2 standardi 802.11i tuli voimaan. WPA:ssa AES voi olla optiona, mutta WPA2:ssa se kuuluu standardiin eli on siten pakollinen kaikkissa 802.11i standardin mukaisissa laitteissa.

• WPA2/RSN (802.11i/RSN Robust Security Network)

WPA2 on seuraavan sukupolven WPA. Myös siitä on Personal- ja Enterprise- (Radius+IEEE802.1X+AES) muodot. Erona WPA:han on mm. että WPA2 käyttää salaukseen vahvempaa AES-salausalgoritmia TKIP/RC4:n sijaan. 802.11i esittelee myös key caching'n ja pre-authentication'n.

WPA/WPA2:ssa salaus on huomattavasti tehokkaampaa kuin perinteisessä WEP:ssä. TKIP-algoritmille on olemassa salasanakirjoihin perustuvia murtomentelmä (eivät kovin tehokkaita mikäli PSK > 20 merkkiä eikä selväkielinen). AES-algoritmille ei tunneta tehokkaita murtomenetelmiä.

• MUUT

Muita suojausmentelmiä ovat muun muassa MAC-suodatus, jossa tukiasemalle kerrotaan etukäteen WLAN-asiakkaiden (client) MAC osoitteet. Vain tunnettujen laitteiden sallitaan liikennöidä tukiaseman kautta. MAC-suodatuksen tuoma lisäsuoja on heikko, koska WLAN-kortin MAC-osoite on helppo vaihtaa ohjelmallisesti.

Tukiasemalle voidaan määrittää, että verkon-nimeä (SSID) ei lähetetä automaattisesti (hide SSID). Tästä saatu hyöty on niin ikään pieni: tukiasema joutuu paljastamaan SSID:n kun uusi WLAN-asiakas liittyy verkkoon, jolloin myös passiivinen kuuntelija saa sen selville.

Lähetystehon pudottaminen voi olla järkevää. Myös WLAN-liikenteen VPN-tunnelointi voi olla perusteltua joissain tapauksissa.

• Hyökkäystyökalut

Airsnort ja Wepcrack ovat yleisimpiä WEP-salauksen murtamiseen käytettyjä työkaluja. Uusien salaustekniikoiden (AES) yleistyessä nämä työkalut ovat jo lähes menettäneet käytännön hyödyllisyytensä.

Toinen mielenkiintoinen hyökkäystapa on esiintyä tukiasemana HostAP-ajurin avulla ja syöttää (inject) omaa dataa verkon asiakkaille.