Valitsin

Valitsin eli vipu eli optio on komentorivillä annettava ohjelman toimintaan vaikuttava lisäohje, joka yleensä kirjoitetaan ennen käsiteltävien tiedostojen nimiä. Tässä esitellään tavallisimpia käytäntöjä.

Unixin komennot annetaan tavallisimmin tyyliin

komento -a -b -c tiedosto ...
komento -abc tiedosto ...

Toisella komentorivillä valitsimet on yhdistetty yhteen ryhmään.

Valitsimet ja niiden käsittely on ohjelmakohtaisia, mutta joitakin valitsimia käytetään usein tiettyihin tarkoituksiin.

-f "force", "tiedän mitä teen, älä huoli"
-h "help", lyhyt ohje komennon käytöstä
-v "verbose", enemmän tietoa ohjelman edistymisestä tai tekemisistä suorituksen aikana
-V "version", ohjelman versio
-o "output", luotava tiedosto (GNU-ohjelmissa, sama onnistuu usein komentotulkin rakenteella > tiedosto)

Valitsimilla voi olla parametreja, jotka annetaan kyseisen valitsimen jälkeen. Yleensä parametri erotetaan valitsimesta välilyönnillä, mutta monet ohjelmat hyväksyvät ja jotkut vaativat parametrin kirjoittamista yhteen valitsimen kanssa. GNU-tyyliset pitkät valitsimet erotetaan parametreistään "="-merkillä. Jos parametrejä on useampia, ne usein erotetaan toisistaan pilkulla, ilman välilyöntiä.

Valitsin, jolla voi olla parametri, pitää laittaa valitsinryhmän viimeiseksi:

komento -vglo tulostiedosto -d erotin tiedosto ...

Jos halutaan käyttää tiedostoa, joka alkaa "-"-merkillä tai jos viimeisellä valitsimella voisi olla parametri, jota nyt ei käytetä, valitsimien ja niiden parametrien lopun voi ohjelmasta riippuen usein merkitä yhdellä tai kahdella "-"-merkillä. "-"-merkkiä käytetään myös ilmaisemaan standardivirtoja.

komento -o - -d : -- -ihmetiedosto
txt2ps -header - tiedosto.txt > tiedosto.ps

BSD-perinteessä (?) valitsimien edessä ei käytetä viivoja eikä valitsimia voi jakaa ryhmiin:

ps aux
tar xzf kohdetiedosto.tar tiedosto1 tiedosto2 ...

X-ohjelmissa käytetän valitsimina lyhenteitä tai kokonaisia sanoja.

-help
-version
-geometry 100x100
-bg taustaväri

GNU-ohjelmistot käyttävät yleensä rinnan ensinmainittuja yhden kirjaimen valitsimia ja omia kahdella viivalla alkavia pitkiä valitsimia

-h
--help
-v
--verbose
-V
--version
-o tiedosto
--output=tiedosto

Monet ohjelmat käyttävät useamman perinteen mukaisia valitsimia, esimerkiksi jotta ne käyttäytyisivät odotusten mukaisesti riippumatta siitä mikä perinne on käyttäjälle tutumpi tai minkä perinteen mukaista ohjelmaa skripti on kirjoitettu käyttämään.