NFS
NFS eli Network Filesystem on Sun Microsystemsin kehittämä menetelmä tiedostojärjestelmien jakamiseen Unix-järjestelmien välillä. Linuxissa vaihtoehtoina on käyttäjätason ja ydintason nfs-palvelimet. NFS-protokollasta on olemassa kolme eri versiota, 2, 3 ja 4.
Palvelin
Palomuuri
NFS käyttää oletuksena porttia 2049, joten avaa kyseinen portti palomuurista komennoilla
iptables -A INPUT -p tcp --dport 2049 -j ACCEPT iptables -A INPUT -p udp --dport 2049 -j ACCEPT
Portin avauskomennot on hyvä lisätä sopivaan käynnistystiedostoon, jotta se suoritettaisiin aina järjestelmän käynnistyessä.
/etc/exports
/etc/exports-asetustiedoston avulla määritellään, mitkä paikalliset tiedostojärjestelmät on mahdollista liittää muualla sijaitsevien koneiden tiedostojärjestelmiin. Tiedoston syntaksi on yksinkertainen:
/hakemisto sallitut_koneet(liitosparametrit)
Esimerkiksi:
/varasto 192.168.0.0/255.255.255.0(rw)
Sallisi /varasto -niminen paikallinen hakemiston liittämisen verkosta 192.168.0.0/255.255.255.0 (eli koneet, joiden ip on välillä 192.168.0.0 - 192.168.0.255 saavat tehdä liitoksen). Kun /etc/exports -tiedosto on kirjoitettu halutunlaiseksi, käynnistetään nfs-palvelin (vaikkapa /etc/init.d/nfs-kernel-server start). Liitosparametrejä:
- rw = Luku- ja kirjoitusoikeudet
- ro = Vain lukuoikeudet
- no_root_squash = Oletuksena kun asiakaskoneen root-käyttäjä hakee tiedostoja, käsitellään ne nobody-käyttäjänä palvelimella. Jos no_root_squash on käytössä, on asiakaskoneen root-käyttäjällä samat oikeudet jakoon kuin palvelinkoneen root-käyttäjällä.
- no_subtree_check = Jos vain osa tallennusmediasta (esim. levyasema) on jaettu, "subtree checking" tarkistaa että asiakaskoneelta pyydetty tiedosto on osa jaettua hakemistoa. no_subtree_checkin nopeuttaa toimintaa jos koko tallennusmedia on jaettu.
- sync = Kuittaa muutokset asiakaskoneelle vasta sitten, kun ne on fyysisesti kirjoitettu palvelinkoneen levylle (vrt sync-komento). Sync on oletusasetus, ja sen määritteleminen erikseen aiheuttaa varoituksen.
- async = Syncin vastakohta, mahdollistaa muutosten kuittaamisen asiakaskoneelle jo ennen kuin ne on kokonaan kirjoitettu levylle. Nopeuttaa toimintaa, mutta saattaa vikatilanteessa johtaa tietojen katoamiseen. Asyncin määritteleminen aiheuttaa varoituksen.
Liitosparametrit on kuvattu tarkemmin exportsin man-sivulla (man exports).
Jaettavalle hakemistolle voi jossain tapauksissa olla järkevää asettaa sticky bit esimerkiksi komennolla chmod 1777 /home/nfsjako jossa asetetaan kaikille kaikki oikeudet ja lisäksi sticky bit. Hakemistoon asetettu sticky bit tarkoittaa että vain tiedoston omistaja voi poistaa tiedoston kyseisestä hakemistosta.
Kun tiedostoa on muutettu, otetaan muutokset käyttöön komennolla
exportfs -rv
Jaon parametrit saa näkyviin komennolla
exportfs -v
/etc/hosts.allow ja /etc/hosts.deny
/etc/hosts.allow on asetustiedosto, jossa listataan koneet joilla on oikeus yhdistää palvelimelle ja vastaavasti hosts.denyssä listataan ne, joilla ko. oikeutta ei ole. Oletuksena kaikilla koneilla paitsi hosts.denyssä listatuilla on yleensä oikeus yhdistämiseen.
Jos systeemi on kuitenkin toisinpäin, seuraavat rivit /etc/hosts.allowissa sallivat nfs:n käytön tietyille koneille:
portmap: ip,ip2 lockd: ip,ip2 rquotad: ip,ip2 mountd: ip,ip2 statd: ip,ip2
Samalla tavalla voi hosts.denyssä estää tiettyjä koneita käyttämästä nfs:ää.
NFS-palvelun käynnistäminen
NFS:ää käytettäessä on oltava käynnistettynä seuraavat palvelut:
Palvelun käynnistäminen onnistuu initin tyypistä riippuen komennolla /etc/init.d/palvelunnimi tai /etc/rc.d/palvelunnimi esimerkiksi
/etc/init.d/nfs start
Joissain jakeluissa toimii myös
service nfs start
Käynnissä olevat palvelut voi tarkistaa komennolla
rpcinfo -p
Tarkempia tietoja mm. palveluiden käyttämistä porteista saa komennolla
netstat -tupa
Jaossa olevat hakemistot voi tarkistaa komennolla
showmount -e
Liittäminen asiakaskoneessa
Aluksi asiakaskoneessa on käynnistettävä portmap- ja rpcidmapd-palvelut esimerkiksi komennolla
/etc/init.d/portmap start /etc/init.d/rpcidmapd start
tai
service portmap start service rpcidmapd start
NFS-jaot ovat siitä mukavia, että ne voidaan liittää ja irrottaa kuin mikä tahansa muukin tiedostojärjestelmä. Tiedostojärjestelmän tyyppi on nfs ja siihen viitataan muodossa palvelin:polku, esimerkiksi palvelimelta, jonka ip on 192.168.0.1 liitettäisiin hakemisto /varasto seuraavasti:
mount -t nfs 192.168.0.1:/varasto /mnt/varasto
Vastaavasti liitoksen voi tehdä /etc/fstabissa seuraavasti:
192.168.0.2:/varasto /mnt/varasto nfs users,rw,auto,intr 0 0
Users-parametri sallii kaikkien käyttäjien liittää ja irrottaa jaon, rw lisää luku- ja kirjoitusoikeudet ja auto aiheuttaa automaattisen liittämisen järjestelmän käynnistyessä. Intr-parametri taas mahdollistaa nfs-kutsun peruuttamisen, kun palvelin ei vastaa.
Samat nfs-jaot voi liittää useampaan eri hakemistoon mount-komennon valitsimella --bind.
Kirjoitusoikeudet
Pelkkä tiedostojärjestelmän liittäminen kirjoitusoikeuksin ei anna tavallisille käyttäjille kirjoitusoikeuksia, vaan ne vaativat että sekä asiakas- että palvelinkoneessa on saman UID:n (tunnistenumeron) ja nimen omaava käyttäjä, joka on merkitty tiedostojen omistajaksi. NIS- tai LDAP-palveluiden ollessa käytössä UID-numerot ovat jo valmiiksi samat kaikissa koneissa.
Tietyn tunnistenumeron omaavan käyttäjän voi luoda useradd-komennolla seuraavasti:
useradd -u numero nimi
Jonka jälkeen salasana asetetaan komennolla passwd:
passwd nimi