Linux miniläppäriin
Miniläppärit ovat pienikokoisia kannettavia tietokoneita joille on tunnusomaista pienen koon lisäksi myös mm. halpa hinta, pitkä akkukesto ja SSD-massamuisti.Tässä artikkelissa käsitellään erilaisia yleisiä tapoja, joilla Linux-jakelua voi optimoida miniläppärikäyttöä ajatellen.
On olemassa myös joitain valmiita miniläppäreille suunnattuja jakeluita, joissa on valmiiksi toteutettu jotain tämän artikkelin vinkeistä.
SSD-levy
Monissa miniläppäreissä on SSD-kiintolevy, jolle tunnusomaisia piirteitä ovat äänettömyys, iskunkestävyys, pieni virrankulutus, hidas kirjoitusnopeus ja kuluminen (levy kestää vain tietyn määrän kirjoituksia ennen kuin "kuluu loppuun"). Tästä johtuen on monesti hyvä tehdä erilaisia optimointeja joilla vähennetään etenkin levylle kirjoittamista.
Tiedostojärjestelmä ja sen asetukset
Linuxissa yleisesti käytetty ext3-tiedostojärjestelmä ei ole paras mahdollinen miniläppärille, sillä vaikka se parantaakin tiedostojärjestelmän luotettavuutta, siinä tiedostojärjestelmä pitää kirjaa levylle tehtävistä muutoksista mikä aiheuttaa ylimääräisiä kirjoitusoperaatioita. SSD-levylle varustetuissa miniläppäreissä kannattaakin sen sijaan käyttää ext2-tiedostojärjestelmää, jossa kirjanpitoa ei ole.
Tiedostojärjestelmä voidaan yleensä valita jakelua asennettaessa. Asennuksen jälkeenkin ext3-levy voidaan muuttaa ext2-muotoon yksinkertaisesti liittämällä se ext2-osiona (ext3 ja ext2 ovat yhteensopivia, ja liitosasetuksilla määrätään kumpaa tiedostojärjestelmää käytetään). Näin siis riittää muuttaa tiedostosta /etc/fstab juuritiedostojärjestelmän (/) osoittava rivi
UUID=007ad9f0-88bd-4d6c-b853-25bfb682111b / ext3 (ja jatkuu)
muotoon
UUID=007ad9f0-88bd-4d6c-b853-25bfb682111b / ext2
alussa oleva UUID-numero vaihtelee koneiden välillä, ja siihen ei tarvitse koskea. UUID-numeron sijasta voi olla myös levyn laitetiedosto, kuten /dev/sda1.
Ext2-tiedostojärjestelmän lisäksi kannattaa käyttää noatime-asetusta joka kieltää tiedostojärjestelmää päivittämästä levylle tietoa siitä, milloin tiedosto on viimeksi avattu. Ilman tätä asetusta jokaisen tiedoston avaaminen aiheuttaa ylimääräisen kirjoitusoperaation eikä yleensä eteen tule tilannetta, jossa tälle tiedolle olisi käyttöä.
noatime-asetus lisätään myös /etc/fstab-tiedostoon tiedostojärjestelmän kertovan asetuksen (ext2) jälkeen tuleviin liitosasetuksiin pilkulla erotettuna. Lopullinen rivi voisi olla muotoa
UUID=007ad9f0-88bd-4d6c-b853-25bfb682111b / ext2 noatime,errors=remount-ro 0 1
Lisätietoja tiedoston rakenteesta löytyy artikkelista fstab.
Väliaikaiset tiedostot tmpfs-osiolle
Eräs helppo tapa vähentää levylle tehtäviä kirjoitusoperaatioita on siirtää väliaikaisia tiedostoja ja jatkuvasti päivittyviä lokitiedostoja sisältävät /tmp, /var/tmp ja /var/log -hakemistot tmpfs-osiolle. Tmpfs-osiolla olevia tietoja pidetään tietokoneen muistissa aina kun se on mahdollista, ja vain muistin käydessä vähiin tai esimerkiksi siirryttäessä lepotilaan tiedot siirretään kiintolevylle.
Nämä hakemistot asetetaan tmpfs-osioiksi lisäämällä /etc/fstab-tiedostoon rivit
tmpfs /var/log tmpfs defaults 0 0 tmpfs /tmp tmpfs defaults 0 0 tmpfs /var/tmp tmpfs defaults 0 0
Nyt seuraavan käynnistyksen jälkeen kyseiset hakemistot sijaitsevat tmpfs-osiolla.
Tämä ei kuitenkaan välttämättä riitä, sillä lokitiedostoja ylläpitävä sysklogd ei välttämättä osaa käsitellä oikein tilannetta, jossa /var/log-hakemisto on tyhjä (ongelman virheraportti Ubuntun vianseurantajärjestelmässä). Tällöin on käynnistyksen yhteydessä luotava /var/log-hakemistoon hakemistorakenteen pohja. Ohjeet tähän löytyvät Ubuntun AcerAspire One -ohjeesta (katso kohta REDUCING SSD WEAR).