Ext3
Ext3 eli ext3fs on Linux-maailman käytetyin tiedostojärjestelmä. Ext3 on taaksepäin yhteensopiva ext2:n kanssa. Ext3:sta on hiljattain kehitetty edistyneempi ext4-versio.
Ext3 eroaa ext2:sta kolmella tavalla:
- journalointiominaisuudella
- H-tree hakemistoindekseillä
- Hakemiston sisäisillä tietotyypeillä
Mikäli näitä ominaisuuksia ei huomioida, on ext3-osio myös toimiva ext2-osio.
Linuxin journalointitoteutuksessa on kolme eri toimintatapaa:
- Journal, jossa sisältö ja metadata kirjoitetaan muistiin ennen levylle kirjoittamista, hidas, kaikki data pitää kirjoittaa levylle kaksi kertaa.
- Writeback, tekniikka jossa metadata kirjoitetaan suoraan levylle, mutta itse tiedostojen sisällön kirjoitusta hidastetaan, voi johtaa datahukkaan
- Ordered, kuten writeback, mutta järjestys pakoittaa tiedostojen sisällön kirjoitettavaksi suoraan niitä kuvaavan metadatan perään, tämä on oletuksena käytössä
H-tree indeksin rakenne on huomattavasti yksinkertaisempi verrattuna aiemmin levyjärjestelmissä käytettyyn B-tree indeksointiin.
Hash-tree rakenteessa käytetään pointtereina hash summia, kun binääripuuindeksissä käytettiin normaaleja pointteriarvoja, ja puu piti purkaa auki kun sitä haluttiin käsitellä.
Ext3:n huonot puolet
- Ext3:lle ei ole defragmentointiohjelmaa. Ext3 voidaan defragmentoida e2defragilla, mutta tätä varten osio pitää muuntaa ext2-muotoon.
- Osion koon muuttaminen ajon aikana ei ole 100% testattua, ja voi korruptoida osion.
- Osion läpinäkyvää pakkausta ei ole toteutettu.
- Poistetun tiedoston palauttaminen on vaikeampaa kuin ext2:ssa, koska i-node tyhjennetään (ainakin joissakin yleisissä toteutuksissa).
Muut käyttöjärjestelmät
Ext3 on käytettävissä FreeBSD:n ext2-ajurilla. Windowsille on olemassa ext2ifs (Ext2 Installable Filesystem), joka hallitsee myös ext3-osion käytön. Ext2-ajureilla käytettäessä osa journaloinnin eduista menetetään.