IPv6
IPv6 luotiin paikkaamaan IPv4:n heikkouksia, eritoten pientä osoiteavaruutta. Kun IPv4-osoitteita on (teoriassa) mahdollista olla vain noin neljä miljardia (232) kappaletta, päästään IPv6:ssa moninkertaisesti suurempiin lukuihin. Vaikka IPv4:n osoiteavarus näyttää suurelta, kannattaa muistaa että koko osoiteavaruutta ei voi käyttää: osa on määritelty paikallisiksi osoitteiksi (mm. 192.168.*), osa kokeiluihin ja muihin erikoistarkoituksiin. Ennen kaikkea aliverkkojen kaikkia osoitteita ei voi hyödyntää, koska ne on jaettava lohkottain (runkoverkon reitittimen taulukkojen pitää olla järkevän kokoisia). Jos maailman jokaiselle taloudelle pitäisi riittää muutama osoite, osoiteavaruus on joka tapauksessa riittämätön.
Samalla protokollaan on otettu mukaan huomattavasti uutta toiminnallisuutta. Eräs suuria käyttöönoton esteitä onkin ollut sen monimutkaisuus.
IPv6-osoite kirjoitetaan yleensä kahdeksana neljän heksaluvun (0-F, 16-kantainen lukujärjestelmä) kenttänä, jotka erotetaan toisistaan kaksoispisteellä. Esimerkki IPv6-osoitteesta:
2fae:85eb:1bb7:0300:0a04:00a0:0030:011a
Erilaisia IPv6-osoitteita on todella paljon — 2128 tarkalleen. Näin osoitteita riittää esimerkiksi huoneistojen kaikenlaisille laitteille.