Ero sivun ”Kernel Modesetting” versioiden välillä
(kyllä se nimenomaan on ytimen ominaisuus) |
Pb (keskustelu | muokkaukset) (nomodeset) |
||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
Kernel Modesettingin käyttö vaatii tuen [[näytönohjain|näytönohjaimen ajurilta]] (mukaanlukien X-ajuri). | Kernel Modesettingin käyttö vaatii tuen [[näytönohjain|näytönohjaimen ajurilta]] (mukaanlukien X-ajuri). | ||
==Käytöstä poistaminen== | |||
KMS voidaan poistaa käytöstä antamalla [[ydin|ytimelle]] [[ytimen käynnistysparametrit|käynnistysparametrin]] <tt>nomodeset</tt>. | |||
==Aiheesta muualla== | ==Aiheesta muualla== | ||
Versio 30. lokakuuta 2009 kello 17.41
Kernel Modesetting (lyh. KMS) on ytimeen sisältyvä tekniikka, jonka avulla voidaan muuttaa näytön tilaa, kuten resoluutiota, virkistystaajutta ja värisyvyyttä. Kernel Modesetting on ollut osa virallista Linux-ydintä sen versiosta 2.6.29 alkaen (julkaistu maaliskuussa 2009).
KMS:n päätarkoituksena on keskittää nykyisin X Window Systemin, framebuffer-ajurien ja lukuisten muiden ohjelmistojen suorittamat näyttötilan vaihdokset ainoastaan ytimen hoidettaviksi. Tämä mm parantaa järjestelmän toimintavarmuutta, vähentää päällekkäistä kehitystyötä, nopeuttaa siirtymistä esimerkiksi X:stä tekstitilaan sekä lisää tietokoneen horrostilasta palautumisen luotettavuutta. KMS:n avulla on myös mahdollista toteuttaa näyttävämpi ja yhteensopivampi käyttöjärjestelmän graafinen käynnistys ja sulkeminen (esimerkiksi Plymouth-ohjelmisto), koska vaihdokset eri näyttöä ohjaavien ohjelmien välillä voidaan välttää.
Kernel Modesettingin käyttö vaatii tuen näytönohjaimen ajurilta (mukaanlukien X-ajuri).
Käytöstä poistaminen
KMS voidaan poistaa käytöstä antamalla ytimelle käynnistysparametrin nomodeset.