Ero sivun ”NFS” versioiden välillä

Kohteesta Linux.fi
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
p (→‎/etc/exports: tyhjä lyönti pois)
p (luulis että ykkönenkin on olemassa :))
Rivi 1: Rivi 1:
[[wikipedia:Network_File_System_(protocol)|NFS]] eli Network Filesystem on [[Sun Microsystems]]in kehittämä menetelmä tiedostojärjestelmien jakamiseen Unix-järjestelmien välillä. Linuxissa vaihtoehtoina on [[käyttäjä]]tason ja [[ydin]]tason nfs-palvelimet. NFS-protokollasta on olemassa kolme eri versiota, 2, 3 ja 4.
+
[[wikipedia:Network_File_System_(protocol)|NFS]] eli Network Filesystem on [[Sun Microsystems]]in kehittämä menetelmä tiedostojärjestelmien jakamiseen Unix-järjestelmien välillä. Linuxissa vaihtoehtoina on [[käyttäjä]]tason ja [[ydin]]tason nfs-palvelimet. NFS-protokollasta on käytössä kolme eri versiota, 2, 3 ja 4.
  
 
== Palvelin ==
 
== Palvelin ==

Versio 25. tammikuuta 2009 kello 20.46

NFS eli Network Filesystem on Sun Microsystemsin kehittämä menetelmä tiedostojärjestelmien jakamiseen Unix-järjestelmien välillä. Linuxissa vaihtoehtoina on käyttäjätason ja ydintason nfs-palvelimet. NFS-protokollasta on käytössä kolme eri versiota, 2, 3 ja 4.

Palvelin

Palomuuri

NFS käyttää oletuksena porttia 2049, joten avaa kyseinen portti palomuurista komennoilla

iptables -A INPUT -p tcp --dport 2049 -j ACCEPT
iptables -A INPUT -p udp --dport 2049 -j ACCEPT

Portin avauskomennot on hyvä lisätä sopivaan käynnistystiedostoon, jotta se suoritettaisiin aina järjestelmän käynnistyessä.

/etc/exports

/etc/exports-asetustiedoston avulla määritellään, mitkä paikalliset tiedostojärjestelmät on mahdollista liittää muualla sijaitsevien koneiden tiedostojärjestelmiin. Tiedoston syntaksi on yksinkertainen:

/hakemisto      sallitut_koneet(liitosparametrit)

Esimerkiksi:

/varasto        192.168.0.0/255.255.255.0(rw)

Sallisi /varasto -niminen paikallinen hakemiston liittämisen verkosta 192.168.0.0/255.255.255.0 (eli koneet, joiden ip on välillä 192.168.0.0 - 192.168.0.255 saavat tehdä liitoksen). Kun /etc/exports -tiedosto on kirjoitettu halutunlaiseksi, käynnistetään nfs-palvelin (vaikkapa /etc/init.d/nfs-kernel-server start). Liitosparametrejä:

  • rw = Luku- ja kirjoitusoikeudet
  • ro = Vain lukuoikeudet
  • no_root_squash = Oletuksena kun asiakaskoneen root-käyttäjä hakee tiedostoja, käsitellään ne nobody-käyttäjänä palvelimella. Jos no_root_squash on käytössä, on asiakaskoneen root-käyttäjällä samat oikeudet jakoon kuin palvelinkoneen root-käyttäjällä.
  • no_subtree_check = Jos vain osa tallennusmediasta (esim. levyasema) on jaettu, "subtree checking" tarkistaa että asiakaskoneelta pyydetty tiedosto on osa jaettua hakemistoa. no_subtree_checkin nopeuttaa toimintaa jos koko tallennusmedia on jaettu.
  • sync = Kuittaa muutokset asiakaskoneelle vasta sitten, kun ne on fyysisesti kirjoitettu palvelinkoneen levylle (vrt sync-komento). Sync on oletusasetus, ja sen määritteleminen erikseen aiheuttaa varoituksen.
  • async = Syncin vastakohta, mahdollistaa muutosten kuittaamisen asiakaskoneelle jo ennen kuin ne on kokonaan kirjoitettu levylle. Nopeuttaa toimintaa, mutta saattaa vikatilanteessa johtaa tietojen katoamiseen. Asyncin määritteleminen aiheuttaa varoituksen.

Liitosparametrit on kuvattu tarkemmin exportsin man-sivulla (man exports).

Jaettavalle hakemistolle voi jossain tapauksissa olla järkevää asettaa sticky bit esimerkiksi komennolla chmod 1777 /home/nfsjako jossa asetetaan kaikille kaikki oikeudet ja lisäksi sticky bit. Hakemistoon asetettu sticky bit tarkoittaa että vain tiedoston omistaja voi poistaa tiedoston kyseisestä hakemistosta.

Kun tiedostoa on muutettu, otetaan muutokset käyttöön komennolla

exportfs -rv

Jaon parametrit saa näkyviin komennolla

exportfs -v

/etc/hosts.allow ja /etc/hosts.deny

/etc/hosts.allow on asetustiedosto, jossa listataan koneet joilla on oikeus yhdistää palvelimelle ja vastaavasti hosts.denyssä listataan ne, joilla ko. oikeutta ei ole. Oletuksena kaikilla koneilla paitsi hosts.denyssä listatuilla on yleensä oikeus yhdistämiseen.

Jos systeemi on kuitenkin toisinpäin, seuraavat rivit /etc/hosts.allowissa sallivat nfs:n käytön tietyille koneille:

portmap:  ip,ip2
lockd:  ip,ip2
rquotad: ip,ip2
mountd: ip,ip2
statd: ip,ip2

Samalla tavalla voi hosts.denyssä estää tiettyjä koneita käyttämästä nfs:ää.

NFS-palvelun käynnistäminen

NFS:ää käytettäessä on oltava käynnistettynä seuraavat palvelut:

  1. nfs (tai nfs-common)
  2. portmap
  3. nfslock
  4. rpcidmapd

Palvelun käynnistäminen onnistuu initin tyypistä riippuen komennolla /etc/init.d/palvelunnimi tai /etc/rc.d/palvelunnimi esimerkiksi

/etc/init.d/nfs start

Joissain jakeluissa toimii myös

service nfs start

Käynnissä olevat palvelut voi tarkistaa komennolla

rpcinfo -p

Tarkempia tietoja mm. palveluiden käyttämistä porteista saa komennolla

netstat -tupa

Jaossa olevat hakemistot voi tarkistaa komennolla

showmount -e

Liittäminen asiakaskoneessa

Aluksi asiakaskoneessa on käynnistettävä portmap- ja rpcidmapd-palvelut esimerkiksi komennolla

/etc/init.d/portmap start
/etc/init.d/rpcidmapd start

tai

service portmap start
service rpcidmapd start

NFS-jaot ovat siitä mukavia, että ne voidaan liittää ja irrottaa kuin mikä tahansa muukin tiedostojärjestelmä. Tiedostojärjestelmän tyyppi on nfs ja siihen viitataan muodossa palvelin:polku, esimerkiksi palvelimelta, jonka ip on 192.168.0.1 liitettäisiin hakemisto /varasto seuraavasti:

mount -t nfs 192.168.0.1:/varasto /mnt/varasto

Vastaavasti liitoksen voi tehdä /etc/fstabissa seuraavasti:

192.168.0.2:/varasto  /mnt/varasto  nfs   users,rw,auto,intr   0 0

Users-parametri sallii kaikkien käyttäjien liittää ja irrottaa jaon, rw lisää luku- ja kirjoitusoikeudet ja auto aiheuttaa automaattisen liittämisen järjestelmän käynnistyessä. Intr-parametri taas mahdollistaa nfs-kutsun peruuttamisen, kun palvelin ei vastaa.

Samat nfs-jaot voi liittää useampaan eri hakemistoon mount-komennon valitsimella --bind.

Kirjoitusoikeudet

Pelkkä tiedostojärjestelmän liittäminen kirjoitusoikeuksin ei anna tavallisille käyttäjille kirjoitusoikeuksia, vaan ne vaativat että sekä asiakas- että palvelinkoneessa on saman UID:n (tunnistenumeron) ja nimen omaava käyttäjä, joka on merkitty tiedostojen omistajaksi. NIS- tai LDAP-palveluiden ollessa käytössä UID-numerot ovat jo valmiiksi samat kaikissa koneissa.

Tietyn tunnistenumeron omaavan käyttäjän voi luoda useradd-komennolla seuraavasti:

useradd -u numero nimi

Jonka jälkeen salasana asetetaan komennolla passwd:

passwd nimi

Katso myös

Aiheesta muualla