Ero sivun ”Epäviralliset pakettivarastot” versioiden välillä

Jakelupaketin omista [[Pakettilähde|pakettilähteistä]] ei aina löydy kaikkia tarvittavia ohjelmia, jolloin ratkaisuksi tarjotaan usein epävirallisen pakettilähteen käyttämistä. Vieraiden pakettien asentaminen saattaa kuitenkin vaarantaa [[tietoturva]]a tai järjestelmän toimintaa.

Koska pakettilähteen paketit ovat [[paketinhallinta|paketinhallinnan]] haluamassa muodossa, mahdollisesti suoraan käytettävänä pakettiarkistona, niiden käyttäminen on helppoa suoraan normaalista paketinhallinnasta. Riippuvuuksista ja päivityksistä pidetään mahdollisesti huolta kuten [[jakelu]]n omienkin pakettien kohdalla.

Jos pakettilähteen ylläpitäjät huolehtivat tietoturvasta, lähde on sopivassa muodossa ja se on lisättynä lähdelistaan, tietoturvapäivitykset asentuvat puoliautomaattisesti.

Näilä perusteilla epävirallisen pakettilähteen käyttäminen on käytännöllisempää ja turvallisempaa kuin vastaavan paketin asentaminen [[lähdekoodi]]sta tai muuten paketinhallinnan ohi – kunhan pakettilähteen ylläpitäjät huolehtivat tietoturvasta ja tekevät paketin jakelun käytäntöjen mukaan.

Jos pakettilähteen ylläpitäjä tekee paketteja useammalle jakelulle, kaikkien tuettujen jakeluiden tuntemus ei välttämättä ole riittävän hyvä eikä aika välttämättä riitä pakettien räätälöintiin. Tällöin kiusaus on suuri olettaa jakeluiden käyttäytyvän oman jakelun lailla ja pienet eroavaisuudet voivatkin rikkoa paketin toiminnan.

Tavallisimmat epäyhteensopivuusongelmat ovat eri [[kirjasto|ohjelmakirjastojen]], niiden eri versioiden tai versioiden erilaisen numeroinnin käyttö. Tämä saattaa aiheuttaa riippuvuusongelmia (vrt <!--[[wikipedia:fi:DLL hell|-->DLL hell<!--]]-->). Pahimmassa tapauksessa jakelun oma ohjelmakirjasto korvaantuu epävirallisen pakettilähteen epäyhteensopivalla versiolla.

Epäviralliset pakettilähteet saattavat myös aiheuttaa järjestelmän päivityksen epäonnistumisen, mikäli epäviralliset paketit tai näiden [[Paketinhallintajärjestelmä#Riippuvuudet|riippuvuudet]] ovat ristiriidassa järjestelmän virallisten tai toisten epävirallisten pakettilähteiden pakettien kanssa. Tästä syystä onkin tärkeä varmistaa, etteivät eri epäviralliset pakettilähteet tarjoa samoja paketteja. Jos jokin paketti on asennettu yhdestä epävirallisesta lähteestä ja sen riippuvuudet toisesta, on ennen pitkää hyvin todennäköistä, että päivitykset epäonnistuvat rikkinäisten riippuvuuksien vuoksi. Jos käytät yhtä (esimerkiksi epävapaita multimediapaketteja tarjoavaa) epävirallista pakettilähdettä, ei tämän lähteen tarjoamia paketteja tai niiden riippuvuuksia kannata asentaa (edes manuaalisesti) muualta kuin tästä lähteestä tai järjestelmän virallisista lähteistä, mikäli haluaa päivitysten onnistuvan.

Pakettilähteen ylläpitäjät eivät välttämättä huolehdi tietoturvasta yhtä tarkkaan kuin oma jakelu. Mahdollisesti tietoturvakorjaukset tehdään uusiin versioihin, jotka eivät sovi vanhempaan jakelun versioon.

Yleensä, kun pakettilähde lisätään paketinhallintajärjestelmään, tästä lähteestä saatetaan asentaa mitä tahansa paketteja, ei pelkästään sitä, jonka takia lähde lisättiin. Tämä suurentaa ongelmia entisestään, ellei muitten pakettien asentamista tästä lähteestä erikseen estetä.

Ei siis riitä, että luottaa paketoijan ja pakettilähteen ylläpitäjän hyvään tahtoon. Myös tietoturvaosaaminen ja viitseliäisyys sekä itse palvelimen tietoturvataso ovat ratkaisevia. Myös pakettien mahdollisten tietoturva-aukkojen korjaaminen ja pakettien päivittäminen pitää olla kunnossa, jottei tietoturva vaarantuisi.

Koska [[Debian]]-jakelun vakaa julkaisu usein on vanha, jotkut Debian-kehittäjät loivat epävirallisen pakettilähteen, josta tarjotaan ohjelmien uudempia versioita paketoituina tähän vanhaan jakeluun. Tällainen järjestely takaa varmemmin yhteensopivat paketit kuin ulkopuolisen tahon paketoimat uudemmat versiot. Testaus on kuitenkin vähäisempää kuin virallisten pakettien osalta ja sikäli kuin sovittaminen vanhaan jakeluun on vaikeaa, tämä voi aiheuttaa ongelmia myös itse paketeissa.

Monella jakelulla on siihen kiinteästi kuuluvien pakettien lisäksi laajempi pakettivarasto, jossa on vähemmän huolellisesti testattua ohjelmistoa, jota ei muodollisesti tueta, mahdollisesti myös pakettivarasto, joihin käyttäjät voivat lisätä itse tekemiään paketteja. Tätä pakettivarastoa asennuslähteisiin lisättäessä kannattaa selvittää sen asema ja miten pitkälle siihen kannattaa luottaa.

Myös kokonaan ulkopuoliset saattavat tarjota pakettilähteitä, esimerkiksi niin, että niitä on tarvittu sisäiseen käyttöön ja myöhemmin keksitty tarjota myös yleiseen jakoon. Tällaisen pakettilähteen luotettavuutta on arvioitava tapaus tapaukselta.

Joskus tällainen ulkopuolinen pakettilähde kehittyy uudeksi, ainakin alkuvaiheessa yhteensopivaksi, itsenäiseksi jakeluksi.

Suljetut laiteajurit toimitetaan useimmiten kahdessa osassa: varsinainen ajuri ja sovituskoodi ("wrapper"), jolla ajurin saa sopimaan kulloinkin käytettävään kerneliin. Näin ei tarvitse käyttää juuri samaa kernel-versiota kuin mille ajuri on käännetty. Kernelin muutokset saattavat kuitenkin rikkoa yhteensopivuuden.

Riippumatta siitä löytyykö allaolevista tilanteeseen sopivaa vaihtoehtoja, vieraista lähteistä ei pidä asentaa mitään ylimääräistä. Jos asennettava ohjelma vaatii muita vieraita paketteja, esimerkiksi ohjelmakirjastoja, kannattaa ehdottomasti varmistaa, ettei niiden asentaminen johda kierteeseen, jossa järjestelmän vakaus ja [[paketinhallintajärjestelmä]]n toimivuus vaarannu.

Perinteinen tapa asentaa uusia ohjelmia unixeihin on [[kääntäminen|kääntää]] ne [[lähdekoodi]]sta. Nykyiset standardit ja työkalut helpottavat ohjelmien kirjoittamista yhteensopivasti ja GNU/Linux on varteenotettava ympäristö Unix-maailmassa. Tästä syystä ohjelmat kääntyvät ja toimivat yleensä ilman suurempia ongelmia ainakin useimmissa PC-ympäristöissä.

Hyvinkäyttäytyvä ohjelma asentuu oletuksena hakemiston /usr/local (tai mahdollisesti /opt), jossa se ei häiritse paketinhallinnan piirissä olevia ohjelmia. Ohjelmasta voi myös kohtuullisen helposti tehdä oman distron paketin (mahdollisesti jopa pelkällä make-käskyn valitsimella) tai sen voi asentaa [[CheckInstall]]-työkalulla tai vastaavalla, jolloin sen poistaminen myöhemmin on helppoa.

Jos tarve syntyy toisen epävirallisesta lähteestä asennettavan paketin riippuvuuksista kannattaa miettiä erityisen vakavasti, ovatko riippuvuudet oikein määritelty. Ehkä kaivattu paketti löytyykin eri nimellä omasta jakelusta? Ehkä alkuperäisen paketin saisi asennettua helpomminkin? Pääsisikö riippuvuudesta kääntämällä jokin osa uudestaan? Vieraiden kirjastojen asentaminen oman jakelun vastaavien tilalle tai rinnalle aikaansaa helposti monimutkaisia ongelmia. Alkuperäistä ongelmaa kannattaa vielä miettiä tarkkaan.