Ero sivun ”Tiedostojärjestelmän pääsylistat (ACL)” versioiden välillä

# Jos uid löytyy tiedostoon liitetyn pääsyoikeuslistan yksittäisten käyttäjien joukosta, pääsy päätellään tämän listan alkion mukaan.

# Tarkastellaan niitä pääsyoikeuslistan nimettyjen ryhmien alkioita, joissa on mikä tahansa prosessin gideistä. Jos mikään täsmäävistä listan alkioista ei sisällä haluttua pääsyoikeutta, pääsy evätään, muussa tapauksessa siirrytään kohtaan 5.

# Pääsy päätellään pääsyoikeuslistan <tt>mask</tt> -arvosta.

Mask-kenttä ansaitsee maininnan tässä yhteydessä. Linux noudattaa POSIX.1-standardia, joka sanoo, että tiedoston ryhmäsuojausbitit (siis ne jotka ovat näkyvillä <tt>ls -l</tt> komennon tulosteessa) määräävät mikä suojaus tiedostolla on kun siihen sovelletaan ''ryhmä''-luokan suojausmoodia. Pääsyoikeuslistoilla on kuitenkin mahdollista antaa muille ryhmille kuin tiedoston omistajaryhmälle vapaampi suojaus kuin mitä ryhmäsuojauksella on. Esimerkiksi, jos tiedoston moodi on:

sillä voi kuitenkin olla pääsyoikeuslista, jonka mukaan <tt>staff</tt>-ryhmällä on kirjoitusoikeus tiedostoon. Tämä ei ole yhteensopivaa POSIX.1-standardin mukaan. POSIX.1 ei salli, että tiedostoihin on maagisesti oikeuksia joillekin käyttäjille, mekanismilla jota se ei tunne. Tämän ongelman ratkaisemiseksi pääsyoikeuslistoihin kuuluu myös <tt>mask</tt>-kenttä, joka viime kädessä ratkaisee, onko tiedostoon pääsyä vai ei.

Algoritmista voidaan huomata, että se toimii samalla tavalla kuin Unixin perinteinen suojausmalli, jos tiedostoon ei liity pääsyoikeuslistaa. Tällöin algoritmin kohdat 2 ja 4 eivät vaikuta lopputulokseen, vaan tarkastelussa siirrytään seuraavaan kohtaan.

Pääsylistoja voidaan käyttää esimerkiksi siten, että tietyssä hakemistossa olevilla tiedostoilla on kahdella eri ryhmällä pääsyoikeus, mutta ulkopuolisilla ei. Esimerkiksi ryhmällä <tt>kehitys</tt> voi olla luku- ja kirjoitusoikeus kaikkiin tiedostoihin, ja ryhmällä <tt>testaus</tt> lukuoikeus. Tämä järjestely on helppo saada aikaan muuttamalla tiedostojen pääsyoikeuslistoja. Mutta entä kun hakemistoon luodaan uusi tiedosto? Olisi kovin työlästä ja virhealtista muistaa aina käsin muokata pääsyoikeuslistoja kun hakemistoon luodaan uusi tiedosto.

Tätä tarkoitusta varten hakemistoihin voi liittää oletuspääsyoikeuslistan. Oletuspääsyoikeuslista ei vaikuta hakemiston pääsyoikeuksiin (sitä varten on olemassa hakemiston oma, varsinainen pääsyoikeuslista), vaan toimii mallina pääsyoikeuslistalle, jonka tiedosto saa kun se luodaan hakemistossa.

* Monet varmuuskopiointiin käytetyt ohjelmat, kuten <tt>tar</tt>, eivät ymmärrä pääsyoikeuslistoja. Tämä johtaa siihen, että tiedostot menettävät pääsyoikeuslistansa, jos ne joudutaan palauttamaan <tt>tar</tt>-arkistosta.

* Jotkut editorit toimivat siten, että tallennuksen eivät kirjoita tiedostoa uudestaan, vaan kirjoittavat muokatun tekstin uuteen tiedostoon, jonka nimeävät vanhan tiedoston mukaan. Koska tiedosto kuitenkin on järjestelmän kannalta uusi, jos editori ei ota asiaa huomioon, tiedostossa saattaa olla väärä pääsyoikeuslista. Uusi tiedosto saattaa saada hakemiston oletuspääsyoikeuslista, tai ei mitään pääsyoikeuslistaa.

* Tiedosto perii oletuspääsyoikeuslistan vain hakemistosta, jossa se luodaan. Jos tiedosto luodaan toisessa hakemistossa, jossa ei ole oletuspääsyoikeuslistaa, tai tiedostojärjestelmä ei edes tue pääsyoikeuslistoja, tiedostoon ei tule mitään pääsyoikeuslistaa. Jos tällaisen tiedoston siirtää <tt>mv</tt>-käskyllä hakemistoon, jossa on oletuspääsyoikeuslista, sitä ei sovelleta tiedostoon, sillä <tt>mv</tt>-käsky ei luo tiedostoa, ainoastaan siirtää sen.