Ero sivun ”Initramfs” versioiden välillä

Initrd eli initial ramdisk on [[ydin|Linux-ytimen]] käynnistyksen aikana käyttämä, keskusmuistiin valmiista [[levykuva]]sta luotu tiedostojärjestelmä. [[Käynnistyslatain]] lataa ytimen sekä initrd-levykuvan keskusmuistiin. Initrd:n yleisin käyttötarkoitus on tarjota ytimelle [[ytimen moduulit|moduuleja]] (mm. laiteajureita) ja työkaluja, jotka mahdollistavat [[juuriosio]]n [[mount|liittämisen]] ja sitä kautta käynnistysprosessin jatkumisen ja [[init]]in lataamisen. Koska juuriosio voi olla esimerkiksi kryptattu tai [[NFS]]-verkkolevy, vaaditaan sen liittämiseen ajoittain suuriakin määriä työkaluja, joita olisi vaikea sisällyttää itse ytimeen. Initrd:tä ei tarvita lainkaan esimerkiksi siinä tapauksessa, että käyttäjä on itse [[kernelin kääntäminen|kääntänyt ytimen]] ja sisällyttänyt siihen vain ne moduulit joita hän itse tietää tarvitsevansa, eikä ytimestä näin muodostu liian suurta. Eräät [[jakelu]]t, kuten [[Suse]] ja [[Ubuntu]], käyttävät initrd:tä myös graafisen splash-ruudun näyttämiseen käynnistyksen aikana.

Ytimen 2.6-versiossa on tullut mahdolliseksi käyttää varsinaisen initrd:n sijaan initramfs-nimistä toteutusta. Toisin kuin initrd:ssä, initramfs:ssä ei luoda keskusmuistiin perinteistä ramdisk-lohkolaitetta, vaan pelkkä [[tmpfs]]-tyyppinen tiedostojärjestelmä. Initramfs on toteutukseltaan yksinkertaisempi ja luotettavampi. Initramfs:n koko myös muuttuu automaattisesti vastaamaan sen sisältämää datamäärää.