Ero sivun ”Makefile” versioiden välillä

Linux.fista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
päivitys
päivitys
 
(Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 56: Rivi 56:


== Muuttujat ==
== Muuttujat ==
Make tukee erilaisten muuttujien käyttöä Makefileissä, jolloin saadaan tiedostosta helpommin ylläpidettävä ja siirrettävä kun komentoja ja niiden parametreja ei tarvitse "kovakoodata".
Make tukee erilaisten muuttujien käyttöä Makefileissä, jolloin tiedostosta saadaan helpommin ylläpidettävä ja siirrettävä.
 
Muuttujat määritellään syntaksilla:


Muuttujat määritellään yksinkertaisesti syntaksilla
  muuttuja = arvo
  muuttuja = arvo
Esimerkiksi C-kääntäjä on yleensä CC-nimisessä muuttujassa:
CC = gcc
Muuttujiin voi viitata koodissa syntaksilla $(muuttuja), esimerkiksi hello.c-tiedoston kääntävä osa edellisestä Makefilestä muuttuisi seuraavanlaiseksi
CC = gcc
hello.o: hello.c
      $(CC) -c hello.c -o hello.o
Nyt kääntäjän vaihtaminen toiseksi onnistuu pelkkää muuttujaa muuttamalla, mistä on hyötyä Makefilen kasvaessa suuremmaksi. Vastaavalla tavalla muuttujina käytetään usein esimerkiksi käännösoptioita, jolloin kaikkiin tiedostoihin saadaan haluttaessa joko debug-käännösoptiot (-g, -O0) tai julkaisua varten tehokkaat optimoinnit (-O3).


== Esimerkki ==
Muuttujiin viitataan koodissa syntaksilla $(muuttuja).
Esimerkki Makefilestä, jota käytetään kääntämään kahdesta [[C plus plus | C++]]-kielisestä lähdekooditiedostosta (<tt>src/main.cpp</tt> ja <tt>src/funktiot.cpp</tt>).
 
Esimerkki muuttujien käytöstä:
<syntaxhighlight lang="Makefile">
CC = gcc
CFLAGS = -g
 
hello.o: hello.c
    $(CC) $(CFLAGS) -c hello.c -o hello.o
</syntaxhighlight>
 
Nyt kääntäjän vaihtaminen (muuttamalla CC=...) tai kääntöoptioiden lisääminen (muuttamalla CFLAGS=...) onnistuu helposti yhdestä paikasta.
 
== Oletussäännöt ==
Make-työkalussa on sisäänrakennettuja oletussääntöjä yleisimpiin käännöstehtäviin, kuten C-koodin kääntämiseen.
 
Kun esimerkiksi ''hello.o''-tiedosto riippuu ''hello.c''-tiedostosta, Make tietää automaattisesti, että se tarvitsee C-kääntäjän. Jos käytetään yllä määriteltyjä muuttujia, Make käyttää oletussääntöä, joka on käytännössä:


#Objektitiedostot
<syntaxhighlight lang="Makefile">
PROJEKTI = src/main.o src/funktiot.o
%.o: %.c
    $(CC) $(CFLAGS) -c $< -o $@
#Käännösasetukset
</syntaxhighlight>
LDFLAGS = -lm
CXXFLAGS = -g
#Oletuksena suoritetaan osio "softa"
all: softa
#Tiedot, mistä lähdekooditiedostoista objektitiedostot käännetään
src/main.o: src/main.cpp
src/funktiot.o: src/funktiot.cpp
#Kääntö
softa:
    g++ $(PROJEKTI) $(CXXFLAGS) $(LDFLAGS) -o ohjelma
#Clean, joka poistaa tarpeettomat objektitiedostot
clean:
    rm -f $(PROJEKTI)


Nyt projektin hakemistossa voidaan ajaa komento make, jolloin [[make]] kääntää projektin:
(missä $< on riippuvuustiedosto ja $@ on kohdetiedosto)
$make
 
g++ -g  -c -o src/main.o src/main.cpp
Tämän ansiosta monissa pienissä Makefilen kohdemäärityksissä tarvitsee määrittää vain riippuvuudet, eikä itse komentoja.
g++ -g  -c -o src/funktiot.o src/funktiot.cpp
 
g++ src/main.o src/funktiot.o -g -o ohjelma
=== Esimerkki ===
Huomaa, että jos nyt muokkaamme tiedostoa src/main.cpp ja ajamme maken uudelleen, tiedostoa src/funktiot.cpp ei käännetä uudestaan:
Esimerkki Makefilestä, jota käytetään kääntämään kahdesta [[C++]]-kielisestä lähdekooditiedostosta (''src/main.cpp'' ja ''src/funktiot.cpp'').
$[[touch]] src/main.cpp
 
$make
Makefile<br>
g++ -g  -c -o src/main.o src/main.cpp
<syntaxhighlight lang="Makefile">
g++ src/main.o src/funktiot.o -g -o ohjelma
# Objektitiedostot
PROJEKTI = src/main.o src/funktiot.o
 
# Käännösasetukset
LDFLAGS = -lm
CXXFLAGS = -g
 
# Oletuksena suoritetaan osio "softa"
all: softa
 
# Objektitiedostot käännetään C++-oletussäännöillä,
# mutta riippuvuus määritellään Makefilessa.
src/main.o: src/main.cpp
src/funktiot.o: src/funktiot.cpp
 
# Linkityskohde
softa: $(PROJEKTI)
    g++ $(PROJEKTI) $(CXXFLAGS) $(LDFLAGS) -o ohjelma
 
# Clean, joka poistaa tarpeettomat objektitiedostot
clean:
    rm -f $(PROJEKTI) ohjelma
</syntaxhighlight>
 
Nyt projektin hakemistossa voidaan ajaa komento make, jolloin make kääntää projektin:
 
<syntaxhighlight lang="Bash">
$ make
g++ -g  -c -o src/main.o src/main.cpp
g++ -g  -c -o src/funktiot.o src/funktiot.cpp
g++ src/main.o src/funktiot.o -g -lm -o ohjelma
</syntaxhighlight>
 
Huomaa, että jos nyt muokkaamme tiedostoa ''src/main.cpp'' ja ajamme maken uudelleen, tiedostoa ''src/funktiot.cpp'' ei käännetä uudestaan, koska sen riippuvuus on jo ajan tasalla. Tämä on riippuvuuksienhallinnan ydin:
 
<syntaxhighlight lang="Bash">
$ touch src/main.cpp
$ make
g++ -g  -c -o src/main.o src/main.cpp
g++ src/main.o src/funktiot.o -g -lm -o ohjelma
</syntaxhighlight>


== Katso myös ==
== Katso myös ==
*[[Make]]
* [[Make]]
*[[Cmake]]
* [[CMake]]
*[[autotools]]
* [[Autotools]]
 
* [[Jam]]
==Aiheesta muualla==
* [[SCons]]
*[http://www.flug.fi/ohjeita/linux-ohjelmointi.html#Makefile FLUG:in Linux-ohjelmointi]-opas.


[[Luokka:Kehitystyökalut]]
[[Luokka:Kehitystyökalut]]

Nykyinen versio 15. marraskuuta 2025 kello 01.33

Makefile on tiedosto, jonka perusteella make kääntää ohjelman lähdekoodin. Makefilet ovat käteviä etenkin ohjelmoijille, jotka voivat niiden avulla automatisoida ohjelman käännösprosessin ja hallita tiedostojen riippuvuuksia.

Tiedoston rakenne

[muokkaa]

Makefilen perusrakenne on tarkasti määrätty ja koostuu kohteesta (target), sen riippuvuuksista (prerequisites) ja komennoista (recipes).

Makefile

kohdetiedosto: lähdetiedosto1 lähdetiedosto2 lähdetiedosto3
<tabulaattori>kääntämiskomennot
Huomautus: Huomioitavaa: Komentorivi on pakko aloittaa tabulaattorimerkillä (ei välilyönneillä).


Esimerkki: hello.c-nimiselle C-kieliselle ohjelmalle voitaisiin luoda seuraavanlainen Makefile:

 hello: hello.c
     gcc hello.c -o hello

Jonka jälkeen samassa hakemistossa ajettu komento make kääntäisi ohjelman.

Useampia kohteita (Targets)

[muokkaa]

Samassa Makefilessä voi olla useampia käännöskohteita, joita voidaan kutsua erikseen tai hyödyntää toisesta kohteesta käsin.

Jos makelle ei kerrota erikseen, mikä kohde halutaan käsitellä, make käsittelee tiedoston ensimmäisen lohkon (joka on perinteisesti all).

Esimerkki moduuleista: Jos edellä käyttämäämme hello-ohjelmaan lisätään toinen tiedosto world.c, voitaisiin Makefile tehdä seuraavanlaiseksi:

# Linkityskohde
hello: hello.o world.o
     gcc hello.o world.o -o hello

# Pelkkä käännös (Moduulit)
hello.o: hello.c
     gcc -c hello.c -o hello.o 
world.o: world.c
     gcc -c world.c -o world.o

Nyt koko ohjelman kääntäminen sujuisi komennolla make. Pelkän world.o-tiedoston kääntäminen onnistuisi komennolla:

make world.o.

Erityiskohteet

[muokkaa]

Tätä ominaisuutta hyödynnetään usein Makefileissä olevilla clean- ja install-kohteilla, joita kutsutaan pseudokohteiksi (phony targets), sillä ne eivät luo oikeita tiedostoja.

Makefile

.PHONY: clean install

clean:
      rm -f *.o hello

Yllä oleva clean-kohde poistaisi käännetyt objektitiedostot (hello.o ja world.o) ja käännetyn ohjelman (hello). Sitä kutsuttaisiin komentoriviltä komennolla:

make clean

Muuttujat

[muokkaa]

Make tukee erilaisten muuttujien käyttöä Makefileissä, jolloin tiedostosta saadaan helpommin ylläpidettävä ja siirrettävä.

Muuttujat määritellään syntaksilla:

muuttuja = arvo

Muuttujiin viitataan koodissa syntaksilla $(muuttuja).

Esimerkki muuttujien käytöstä:

CC = gcc
CFLAGS = -g

hello.o: hello.c
     $(CC) $(CFLAGS) -c hello.c -o hello.o

Nyt kääntäjän vaihtaminen (muuttamalla CC=...) tai kääntöoptioiden lisääminen (muuttamalla CFLAGS=...) onnistuu helposti yhdestä paikasta.

Oletussäännöt

[muokkaa]

Make-työkalussa on sisäänrakennettuja oletussääntöjä yleisimpiin käännöstehtäviin, kuten C-koodin kääntämiseen.

Kun esimerkiksi hello.o-tiedosto riippuu hello.c-tiedostosta, Make tietää automaattisesti, että se tarvitsee C-kääntäjän. Jos käytetään yllä määriteltyjä muuttujia, Make käyttää oletussääntöä, joka on käytännössä:

%.o: %.c
    $(CC) $(CFLAGS) -c $< -o $@

(missä $< on riippuvuustiedosto ja $@ on kohdetiedosto)

Tämän ansiosta monissa pienissä Makefilen kohdemäärityksissä tarvitsee määrittää vain riippuvuudet, eikä itse komentoja.

Esimerkki

[muokkaa]

Esimerkki Makefilestä, jota käytetään kääntämään kahdesta C++-kielisestä lähdekooditiedostosta (src/main.cpp ja src/funktiot.cpp).

Makefile

# Objektitiedostot
PROJEKTI = src/main.o src/funktiot.o

# Käännösasetukset
LDFLAGS = -lm
CXXFLAGS = -g

# Oletuksena suoritetaan osio "softa"
all: softa

# Objektitiedostot käännetään C++-oletussäännöillä,
# mutta riippuvuus määritellään Makefilessa.
src/main.o: src/main.cpp
src/funktiot.o: src/funktiot.cpp

# Linkityskohde
softa: $(PROJEKTI)
    g++ $(PROJEKTI) $(CXXFLAGS) $(LDFLAGS) -o ohjelma

# Clean, joka poistaa tarpeettomat objektitiedostot
clean:
    rm -f $(PROJEKTI) ohjelma

Nyt projektin hakemistossa voidaan ajaa komento make, jolloin make kääntää projektin:

$ make
g++ -g   -c -o src/main.o src/main.cpp
g++ -g   -c -o src/funktiot.o src/funktiot.cpp
g++ src/main.o src/funktiot.o -g -lm -o ohjelma

Huomaa, että jos nyt muokkaamme tiedostoa src/main.cpp ja ajamme maken uudelleen, tiedostoa src/funktiot.cpp ei käännetä uudestaan, koska sen riippuvuus on jo ajan tasalla. Tämä on riippuvuuksienhallinnan ydin:

$ touch src/main.cpp
$ make
g++ -g   -c -o src/main.o src/main.cpp
g++ src/main.o src/funktiot.o -g -lm -o ohjelma

Katso myös

[muokkaa]