Ero sivun ”Root” versioiden välillä
LP (keskustelu | muokkaukset) (/root) |
Pb (keskustelu | muokkaukset) p (muutama wikilinkki) |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Root on Unix/Linux-järjestelmien pääkäyttäjä. Root-käyttäjällä on oikeudet tehdä järjestelmässä käytännössä mitä vain, ja se on syytä rauhoittaa pelkästään asennus/asetuskäyttöön. Järjestelmän tavallinen käyttö tulee hoitaa rajatummilla käyttäjillä. Tämä tapa käyttää | Root on Unix/Linux-järjestelmien pääkäyttäjä. Root-käyttäjällä on oikeudet tehdä järjestelmässä käytännössä mitä vain, ja se on syytä rauhoittaa pelkästään asennus/asetuskäyttöön. Järjestelmän tavallinen käyttö tulee hoitaa rajatummilla käyttäjillä. Tämä tapa käyttää [[Unix]]-tyylisiä järjestelmiä on [[tietoturva]]n kannalta erittäin tärkeä: kun [[käyttäjä]]llä on [[tiedostojen oikeudet|kirjoitusoikeudet]] vain omiin [[tiedosto]]ihinsa, mahdolliset [[haittaohjelmat]]kaan eivät pääse leviämään käyttäjän tiedostoja pitemmälle. | ||
Oikeita tapoja hankkia root-oikeudet niitä vaativaan käyttöön ovat [[su]] ja [[sudo]]-ohjelmien käyttäminen. Sudo ei normaalisti jätä auki pääkäyttäjän [[komentorivi]]ä, jossa voisi epähuomiossa tehdä vahinkoa. Toisaalta sudo on oletuksena määritelty kysymään käyttäjän ''omaa'' salasanaa vain viiden minuutin välein, mikä voi olla tietoturvariski. Mikäli käyttämäsi ohjelma ei suostu toimimaan ilman pääkäyttäjän oikeuksia, mutta ei tosiasiassa tarvitse niitä, [[fakeroot]]ista on sinulle hyötyä. | Oikeita tapoja hankkia root-oikeudet niitä vaativaan käyttöön ovat [[su]] ja [[sudo]]-ohjelmien käyttäminen. Sudo ei normaalisti jätä auki pääkäyttäjän [[komentorivi]]ä, jossa voisi epähuomiossa tehdä vahinkoa. Toisaalta sudo on oletuksena määritelty kysymään käyttäjän ''omaa'' salasanaa vain viiden minuutin välein, mikä voi olla tietoturvariski. Mikäli käyttämäsi ohjelma ei suostu toimimaan ilman pääkäyttäjän oikeuksia, mutta ei tosiasiassa tarvitse niitä, [[fakeroot]]ista on sinulle hyötyä. |
Versio 16. toukokuuta 2009 kello 13.29
Root on Unix/Linux-järjestelmien pääkäyttäjä. Root-käyttäjällä on oikeudet tehdä järjestelmässä käytännössä mitä vain, ja se on syytä rauhoittaa pelkästään asennus/asetuskäyttöön. Järjestelmän tavallinen käyttö tulee hoitaa rajatummilla käyttäjillä. Tämä tapa käyttää Unix-tyylisiä järjestelmiä on tietoturvan kannalta erittäin tärkeä: kun käyttäjällä on kirjoitusoikeudet vain omiin tiedostoihinsa, mahdolliset haittaohjelmatkaan eivät pääse leviämään käyttäjän tiedostoja pitemmälle.
Oikeita tapoja hankkia root-oikeudet niitä vaativaan käyttöön ovat su ja sudo-ohjelmien käyttäminen. Sudo ei normaalisti jätä auki pääkäyttäjän komentoriviä, jossa voisi epähuomiossa tehdä vahinkoa. Toisaalta sudo on oletuksena määritelty kysymään käyttäjän omaa salasanaa vain viiden minuutin välein, mikä voi olla tietoturvariski. Mikäli käyttämäsi ohjelma ei suostu toimimaan ilman pääkäyttäjän oikeuksia, mutta ei tosiasiassa tarvitse niitä, fakerootista on sinulle hyötyä.
On myös olemassa graafisia ohjelmia, jotka ennen asetusohjelman tms käynnistämistä kysyvät rootin salasanaa. Ohjelmasta riippuen autentikointi saattaa myös jäädä voimaan tietyksi aikaa, minä aikana salasanaa ei tarvitse syöttää uudelleen. Tätä ilmaisee tavallisesti jokin kuvake paneelin tehtäväpalkissa.
Monet jakelut ovat lisäksi hiljattain ottaneet käyttöön PolicyKit-nimisen järjestelmän, jossa pääkäyttäjän oikeudet voidaan myöntää toiminto- eikä sovelluskohtaisesti. Graafisissa ohjelmissa tämä tavallisesti tarkoittaa sitä, että ohjelma avataan tavallisilla oikeuksilla, jonka jälkeen vain pääkäyttäjälle tarkoitetut toiminnot voidaan ottaa käyttöön erillisen napin kautta.
Pääkäyttäjän kotihakemisto
Pääkäyttäjän kotihakemisto on /root, joka muista kotihakemistoista poiketen sijaitsee juuriosiolla. Näin rootin kotihakemiston tiedostot ovat käytettävissä vikatilanteissa, vaikka juuriosio olisikin pieni. Koska pääkäyttäjänä ei pitäisi tehdä muut kuin pakolliset ylläpitotehtävät ja koska ylläpitäjän ympäristön ei pitäisi olla yllättävä, hakemisto on yleensä lähes tyhjä.
Mitä jos rootin salasana unohtuu?
Mikäli rootin salasana pääsee unohtumaan, ei ole syytä hävittää koko järjestelmää. Salasanan voi nimittäin vaihtaa. Tämän tehdäkseen on muokattava järjestelmän käynnistysparametreja käynnistyslataimessa (GRUB tai LILO). Ytimelle annetaan parametri init=/bin/sh, mikä saa järjestelmän käynnistymään suoraan komentotulkkiin, missä salasana voidaan vaihtaa komennolla passwd root.
Tonen vaihtoehto on luoda salasanasta järjestelmäsi käyttämä salattu versio (yleensä md5-tarkistussumma) ja kopioida tämä asetustiedoston /etc/shadow (tai /etc/passwd) salasanakenttään. Tämän voit tehdä esimerkiksi live-cd:llä tai toisesta käyttöjärjestelmästä käsin. Oikea rivi alkaa root:, jonka jälkeen seuraa salasanakenttä, päättyen kaksoispisteeseen.
Jos tiedät jonkin tunnuksen salasanan, voit kopioida salasanakentän tämän tunnuksen kohdalta. Voit myös asettaa salasanan jollekin live-linuxin tunnukselle ja kopioida salasanakohdan live-linuxin salasanatiedostosta.
Kolmas vaihtoehto on käyttää passwd-komentoa live-linuxista käsin, vaihtamalla juurihakemistonäkymä niin, että passwd-komento viittaa alkuperäisen järjestelmän tiedostoihin:
mount /dev/mikälie /mnt cd /mnt chroot /mnt passwd exit
chroot vaihtaa näkymän niin, että /bin/passwd ja /etc/shadow viittaavatkin tiedostoihin /mnt/bin/passwd ja /mnt/etc/shadow. Näin salasana asettuu alkuperäisen järjestelmän asetusten mukaisesti, kunhan live-linuxin ydin on yhteensopiva uuden juuren mukaisten kirjastojen kanssa. Koska olet pääkäyttäjä, passwd ei kysy salasanaa.