Ero sivun ”Kotihakemisto” versioiden välillä

Linux.fista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
pEi muokkausyhteenvetoa
p ({{Hakemistorakenne}} lisätty)
Rivi 1: Rivi 1:
{{Hakemistorakenne}}
'''Käyttäjän kotihakemisto''' on [[hakemisto]], jossa tämän [[käyttäjä]]n [[asetustiedosto]]t ja oletuksena muutkin omat tiedostot säilytetään. Se on myös [[työhakemisto]]na kirjautumisen jälkeen. Yleensä kotihakemiston nimi on kotikoneilla /home/tunnus, isommissa järjestelmissä /home/jotakin/tunnus.
'''Käyttäjän kotihakemisto''' on [[hakemisto]], jossa tämän [[käyttäjä]]n [[asetustiedosto]]t ja oletuksena muutkin omat tiedostot säilytetään. Se on myös [[työhakemisto]]na kirjautumisen jälkeen. Yleensä kotihakemiston nimi on kotikoneilla /home/tunnus, isommissa järjestelmissä /home/jotakin/tunnus.



Versio 10. syyskuuta 2021 kello 14.28

Hakemistorakenne

/

/bin
/boot
/dev
/etc
/home
/lib
/lost+found
/media
/mnt
/opt
/proc
/root
/run
/sbin
/selinux
/sources
/srv
/sys
/tmp
/usr
/var

Käyttäjän kotihakemisto on hakemisto, jossa tämän käyttäjän asetustiedostot ja oletuksena muutkin omat tiedostot säilytetään. Se on myös työhakemistona kirjautumisen jälkeen. Yleensä kotihakemiston nimi on kotikoneilla /home/tunnus, isommissa järjestelmissä /home/jotakin/tunnus.

Omaan kotihakemistoon voi viitata ympäristömuuttujalla $HOME tai merkillä ~ (mato, tilde), toisen käyttäjän kotihakemistoon merkinnällä ~tunnus. Useimmissa komentotulkeissa omaan kotihakemistoon pääsee komentamalla pelkästään cd.

Omien tiedostojen pitäminen tietyssä hakemistossa helpottaa niiden hallintaa. Tavallisen käyttäjän ei useinkaan tarvitse välittää tiedostoista tämän hakemiston ulkopuolella, toisten tiedostoja ei pääse vahingossa sotkemaan ja omien tiedostojen varmuuskopiointi onnistuu helposti (sähköpostilaatikot saattavat kuitenkin sijaita myös muualla).

Kotihakemisto on yleensä käyttäjän omistuksessa ja sen ryhmänä on käyttäjän ensisijainen ryhmä. Käyttäjällä on kaikki oikeudet, ryhmällä ja muilla yleensä joko luku- ja käyttöoikeudet, pelkästään käyttöoikeudet tai ei mitään oikeuksia, riippuen siitä haluaako jakaa omia tiedostoja muille.

Ohjelmien asetustiedostot

Ohjelmien käyttäjäkohtaiset asetukset ovat piilotiedostoissa käyttäjän kotihakemistossa. Asetustiedoston nimi on yleensä muotoa ~/.ohjelmarc, jos asetustiedostoja on useampia ne ovat normaaleina tiedostoina hakemistossa ~/.ohjelma/ . Joskus nimessä on myös jonkinlainen versionumero.

Jos ohjelman haluaa käynnistää tyhjältä pöydältä, tämä onnistuu helposti siirtämällä asetustiedosto tai -hakemisto toiselle nimelle, jolloin sitä ei ohjelman näkökulmasta ole olemassa. Jos ohjelma luo uuden asetustiedoston, vanhaa ja uutta versiota voi verrata ja mahdollisesti epäonnistuneet asetukset korjata vanhasta versiosta.

mv .fvwmrc fvwmrc.bk
startx /usr/bin/fvwm -- :2

<käytä asetusohjelmaa>

diff -c fvwmrc.bk .fvwmrc | less
editor fvwmrc.bk 
mv fvwmrc.bk .fvwmrc

Työpöytäympäristöt, tekstinkäsittelyohjelmat yms. saattavat tallentaa myös asiakirjat asetushakemiston alihakemistoon ja muutenkin vanhoissa asetuksissa saattaa olla jotakin arvokasta, joten asetusten palauttaminen oletusarvoisiksi ohjelman asetushakemisto hävittämällä ei ole suositeltavaa.

Sähköposti

Omat sähköpostilaatikot ovat yleensä kotihakemistossa alihakemistossa nimeltään .Mail tai .mail. Eri ohjelmilla saattaa myös olla postilaatikoita omissa hakemistoissaan.

Järjestelmän oman sähköpostipalvelimen kautta sisääntuleva posti ja järjestelmän lähettämät viestit tulevat usein hakemistoon /var/mail/tunnus, josta sähköpostiasiakas hakee ne kotihakemiston sähköpostihakemistoon. Jos käyttää IMAP-protokollaa, posti jätetään usein palvelimelle, joka pitää sitä omissa hakemistoissaan.

Procmail ja vastaavat "mail delivery agent" -ohjelmat (MDA) saattavat lajitella postit suoraan kotihakemiston postilaatikkoihin.

Omat ohjelmatiedostot

Unix-käyttäjä voi asentaa ohjelmia ilman pääkäyttäjän oikeuksia omaan kotihakemistoonsa. Ohjelmia käännettetäessä pitää tällöin erikseen määrätä asetushakemisto:

./configure --prefix=$HOME

tai

./configure --prefix=$HOME/ohjelman_nimi

Ensimainitussa tapauksessa ohjelman käynnistävä tiedosto tulee hakemistoon ~/bin, toisessa tänne luodaan symbolinen linkki. Kummassakin tapauksessa kyseinen hakemisto on lisättävä polkuun, jotta ohjelmaa voi kutsua sen pelkällä nimellä.

ln -s ~/ohjelman_nimi/bin/ohjelma
PATH="$PATH:~/bin"

Polun määrittely on laitettava sopivaan asetustiedostoon, jotta se on jatkossakin käytössä. Laittamalla oma hakemisto polun viimeiseksi siirrytään automaattisesti käyttämään "virallista" versiota, jos sellainen asetetaan.

Muita alihakemistoja

Käyttäjä saa tehdä kotihakemistonsa rakenteen haluamakseen. Yleensä erinäisille projekteille luodaan omia alihakemistoja.

Jos järjestelmällä on yhteisiä tiedostoja, esimerkiksi perheen valokuva-albumit, näille luodaan yleensä omat hakemistonsa erillään kotihakemistoista, esimerkiksi /export/perhekuvat Tällaiseen hakemistoon voi halutessaan luoda symbolisen linkin, jolloin se näkyy kotihakemiston alihakemistona.

ln -s /export/perhekuvat ~/perhekuvat

$HOME vs getpwuid

Ohjelma voi saada tiedon kotihakemistosta joko ympäristömuuttujasta HOME tai käyttöjärjestelmältä kirjastokutsulla getpwuid. Jälkimmäinen lukee yleensä tiedon passwd-tiedostosta, mutta saattaa käyttää muita menetelmiä, esimerkiksi NIS- tai LDAP-tietokantaa.

Niissä yhteyksissä, joissa oikean kotihakemiston löytäminen on oleellista järjestelmän toiminnan tai turvallisuuden kannalta, pitää käyttää virallista kotihakemistoa. On kuitenkin tilanteita, joissa käyttäjällä on syy käyttää toista hakemistoa kotihakemistona ja siksi asettaa HOME-muuttujan osoittamaan sinne. Ohjelmalla joka ajetaan käyttäjän oikeuksilla pitää siis yleensä nimenomaan käyttää ympäristömuuttujaa.

Asennus

Linux-jakelua asentaessa /home sijoittaminen omalle osiolleen helpottaa esimerkiksi jakelun vaihtamista toiseen tai uudelleenasentamista, jolloin kotihakemiston sisältöä ei tarvitse erikseen alkaa kopioimaan talteen sekä aiemmat asetukset ovat helposti siirrettävissä uudelle käyttäjälle.

Katso myös