Ero sivun ”Initramfs” versioiden välillä
pEi muokkausyhteenvetoa |
Pb (keskustelu | muokkaukset) p (Luokka:Ydin + wikilinkkejä) |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Initrd eli initial ramdisk on [[ydin|Linux-ytimen]] käynnistyksen aikana käyttämä, keskusmuistiin valmiista [[levykuva]]sta luotu tiedostojärjestelmä. [[Käynnistyslatain]] lataa ytimen sekä initrd-levykuvan keskusmuistiin. Initrd:n yleisin käyttötarkoitus on tarjota ytimelle moduuleja (mm. laiteajureita) ja työkaluja, jotka mahdollistavat [[juuriosio]]n [[mount|liittämisen]] ja sitä kautta käynnistysprosessin jatkumisen ja [[init]]in lataamisen. Koska juuriosio voi olla esimerkiksi kryptattu tai [[NFS]]-verkkolevy, vaaditaan sen liittämiseen ajoittain suuriakin määriä työkaluja, joita olisi vaikea sisällyttää itse ytimeen. Initrd:tä ei tarvita lainkaan esimerkiksi siinä tapauksessa, että käyttäjä on itse [[kernelin kääntäminen|kääntänyt ytimen]] ja sisällyttänyt siihen vain ne moduulit joita hän itse tietää tarvitsevansa, eikä ytimestä näin muodostu liian suurta. Eräät [[jakelu]]t, kuten [[Suse]] ja [[Ubuntu]], käyttävät initrd:tä myös graafisen splash-ruudun näyttämiseen käynnistyksen aikana. | Initrd eli initial ramdisk on [[ydin|Linux-ytimen]] käynnistyksen aikana käyttämä, keskusmuistiin valmiista [[levykuva]]sta luotu tiedostojärjestelmä. [[Käynnistyslatain]] lataa ytimen sekä initrd-levykuvan keskusmuistiin. Initrd:n yleisin käyttötarkoitus on tarjota ytimelle [[ytimen moduulit|moduuleja]] (mm. laiteajureita) ja työkaluja, jotka mahdollistavat [[juuriosio]]n [[mount|liittämisen]] ja sitä kautta käynnistysprosessin jatkumisen ja [[init]]in lataamisen. Koska juuriosio voi olla esimerkiksi kryptattu tai [[NFS]]-verkkolevy, vaaditaan sen liittämiseen ajoittain suuriakin määriä työkaluja, joita olisi vaikea sisällyttää itse ytimeen. Initrd:tä ei tarvita lainkaan esimerkiksi siinä tapauksessa, että käyttäjä on itse [[kernelin kääntäminen|kääntänyt ytimen]] ja sisällyttänyt siihen vain ne moduulit joita hän itse tietää tarvitsevansa, eikä ytimestä näin muodostu liian suurta. Eräät [[jakelu]]t, kuten [[Suse]] ja [[Ubuntu]], käyttävät initrd:tä myös graafisen splash-ruudun näyttämiseen käynnistyksen aikana. | ||
Ytimen 2.6-versiossa on tullut mahdolliseksi käyttää varsinaisen initrd:n sijaan initramfs-nimistä toteutusta. Toisin kuin initrd:ssä, initramfs:ssä ei luoda keskusmuistiin perinteistä ramdisk-lohkolaitetta, vaan pelkkä [[tmpfs]]-tyyppinen tiedostojärjestelmä. Initramfs on toteutukseltaan yksinkertaisempi ja luotettavampi. Initramfs:n koko myös muuttuu automaattisesti vastaamaan sen sisältämää datamäärää. | Ytimen 2.6-versiossa on tullut mahdolliseksi käyttää varsinaisen initrd:n sijaan initramfs-nimistä toteutusta. Toisin kuin initrd:ssä, initramfs:ssä ei luoda keskusmuistiin perinteistä ramdisk-lohkolaitetta, vaan pelkkä [[tmpfs]]-tyyppinen tiedostojärjestelmä. Initramfs on toteutukseltaan yksinkertaisempi ja luotettavampi. Initramfs:n koko myös muuttuu automaattisesti vastaamaan sen sisältämää datamäärää. | ||
| Rivi 24: | Rivi 24: | ||
==Katso myös== | ==Katso myös== | ||
*[[GNU/Linuxin käynnistysprosessi]] | *[[GNU/Linuxin käynnistysprosessi]] | ||
*[[ | *[[Ytimen kääntäminen]] | ||
*[[Ytimen moduulit]] | |||
==Aiheesta muualla== | ==Aiheesta muualla== | ||
| Rivi 32: | Rivi 33: | ||
[[Luokka:Järjestelmä]] | [[Luokka:Järjestelmä]] | ||
[[Luokka:Käsitteet]] | [[Luokka:Käsitteet]] | ||
[[Luokka:Ydin]] | |||
Versio 21. marraskuuta 2008 kello 01.20
Initrd eli initial ramdisk on Linux-ytimen käynnistyksen aikana käyttämä, keskusmuistiin valmiista levykuvasta luotu tiedostojärjestelmä. Käynnistyslatain lataa ytimen sekä initrd-levykuvan keskusmuistiin. Initrd:n yleisin käyttötarkoitus on tarjota ytimelle moduuleja (mm. laiteajureita) ja työkaluja, jotka mahdollistavat juuriosion liittämisen ja sitä kautta käynnistysprosessin jatkumisen ja initin lataamisen. Koska juuriosio voi olla esimerkiksi kryptattu tai NFS-verkkolevy, vaaditaan sen liittämiseen ajoittain suuriakin määriä työkaluja, joita olisi vaikea sisällyttää itse ytimeen. Initrd:tä ei tarvita lainkaan esimerkiksi siinä tapauksessa, että käyttäjä on itse kääntänyt ytimen ja sisällyttänyt siihen vain ne moduulit joita hän itse tietää tarvitsevansa, eikä ytimestä näin muodostu liian suurta. Eräät jakelut, kuten Suse ja Ubuntu, käyttävät initrd:tä myös graafisen splash-ruudun näyttämiseen käynnistyksen aikana.
Ytimen 2.6-versiossa on tullut mahdolliseksi käyttää varsinaisen initrd:n sijaan initramfs-nimistä toteutusta. Toisin kuin initrd:ssä, initramfs:ssä ei luoda keskusmuistiin perinteistä ramdisk-lohkolaitetta, vaan pelkkä tmpfs-tyyppinen tiedostojärjestelmä. Initramfs on toteutukseltaan yksinkertaisempi ja luotettavampi. Initramfs:n koko myös muuttuu automaattisesti vastaamaan sen sisältämää datamäärää.
Initramfs:n luonti
Arch Linux
Arch Linux on siirtynyt initramfs:n luonnissa käyttämään mkinitramfs:n sijaan kehittyneempää mkinitcpio-työkalua. Uusi initramfs-levykuva luodaan ytimen päivityksen yhteydessä automaattisesti /etc/mkinitcpio.conf-asetustiedoston pohjalta. Mkinitcpion käyttöä ja ominaisuuksia on selostettu Arch Linuxin wikissä osoitteessa http://wiki.archlinux.org/index.php/Configuring_mkinitcpio
Debian-pohjaiset
Initrd:n luonti on Debian-pohjaisissa jakeluissa automatisoitu ytimen asennuksen yhteydessä tapahtuvaksi. Jos käännät kernelin Debian-tyyliin, saat initrd:n käyttöön liittämällä --initrd -parametrin make-kpkg-komentoon:
make-kpkg --initrd --rootcmd fakeroot kernel_image
Gentoo
Genkernel luo initrd-kuvan automaattisesti. Initramfs Gentoon wikissä
Luonti käsin
Initrd:n ja initramfs:n voi myös luoda käsin peruskomentorivityökaluilla kuten minkä tahansa levykuvan.
Mkinitramfs
Initramfs:n voi useimmissa jakeluissa luoda mkinitramfs-työkalulla. Seuraava esimerkki tallentaa luodun initrd:n tiedostoon initrd.img:
mkinitramfs -o initrd.img