Verkkoliitynnät
Miten Linux verkkoon?
Toimivia verkkoliitäntätapoja ovat mm:
- ADSL (ulkoisella ethernet-päätelaittella)
- Bluetooth (Matkapuhelin modeemina)
- Ethernet/LAN (yhdistää lähiverkkoja toisiinsa käyttäen liittimenä yleensä RJ-45:sta; vakiona uusissa koneissa)
- GPRS/EDGE/UMTS (toimii yleensä, riippuen päätelaitteesta)
- HomePNA (pcnet32-piirisarjan kortilla)
- Kaapelimodeemi (ulkoisella ethernet-päätelaittella)
- Kuitu (joko omalla liitäntäkortilla tai yleisemmin reitittimen välityksellä, jolloin kone yhdistetään rj45-ethernetillä; sisäverkkona vain erikoistapauksissa)
- Modeemi (perinteinen liitäntätapa puhelinverkon kautta, 33-56 Kbps, osa modeemeista ei toimi)
- Pakettiradio (antiikkinen)
- Rinnakkaiskaapeli (lähinnä oheislaitteita tai yksittäinen tietokone toiseen)
- Sarjakaapeli (vanha liitäntätapa, jota käytetään lähinnä yhdistämään lisälaitteita, tai kaksi tietokonetta suoraan toisiinsa)
- WiMax (ulkoisella ethernet-päätelaitteella)
- WLAN (Tarkista, että wlan-korttisi tukee vaadittavaa salaustasoa)
- WLL (ulkoisella ethernet-päätelaittella)
- Samba (verkkoresurssien jakaminen Linuxin ja Windowsin välillä)
Verkkoyhteyttä hankittaessa kannattaa miettiä kuinka paljon yhteyden ylläpitoon halutaan käyttää aikaa. Helpoin liittymätyyppi on täysin operaattorin ylläpitämä: tällöin kaikki verkon asetukset haetaan automaattisesti operaattorin dhcp-palvelimelta. PPPoE- tai vpn/pptp-yhteyksiä kannattaa välttää.
Kiinteä tai harvoin vaihtuva ip-osoite on suuri etu, jos haluaa voida ottaa yhteyttä koneeseensa ulkomaailmalta. Jälkimmäisessä tapauksessa tarvitaan DynDNS tai vastaava ulkoinen palvelu. Oma julkinen sähköpostipalvelin edellyttää kunnolla toimiakseen kiinteän ip-osoitteen.
Suurin osa palveluntarjoajista kieltää kuluttaja-asiakkailta omien palvelinten pidon. Palvelinten pienimuotoinen käyttö on joissakin liittymissä sallittu eikä tällaiseen käyttöön muutenkaan yleensä puututa, mutta vakioporttien käyttöä estetään vaihtelevin määrin palomuuriasetuksin.
Mikäli verkkoyhteytesi ADSL ja yhteysmuotona on PPPoE, kannattaa harkita ulkoista ADSL-päätelaitetta, jossa PPPoE on ohjelmoitavissa tähän ulkoiseen laitteeseen. Tällöin vältetään osa ongelmista. Toisaalta samalla suljetaan pois valtava määrä ongelmien diagnosointi- ja korjausmahdollisuuksia, joita olisi Linuxin kanssa. Laitteiden firmwaret ovat usein bugisia.
Perusasetukset
Asetusten säätämiseen vaaditaan pääkäyttäjän oikeuksia. Asetusten määrittelyyn on suositeltavaa käyttää levitysversion mukana tulleita työkaluja. (Esim. Fedora Coressa ethernet-verkon asetukset voi tehdä ohjelmalla system-config-network) Ongelmatilanteissa asetukset voi määrittää myös käsin systeemikomennoilla. Yleensä levitysversioiden asennusohjelma osaa määritellä toimivat verkkoasetukset asennuksen yhteydessä, ja tällöin käyttäjän ei jälkeenpäin tarvitse määritellä asetuksia uudestaan.
Tavallisesti kuluttajaliittymissä verkko-osoite määritellään "dynaamisesti" DHCP:n avulla, jolloin palveluntarjoajan palvelin automaattisesti kertoo kulloinkin käytettävän ip-osoitteen ja muut tarpeelliset asetukset. Tällöin peruskäyttöön riittää, että kone asetetaan käyttämään DHCP:tä, mikä onkin yleensä oletusasetus.
"Staattisessa" määrityksessä koneella on muuttumaton käsin asetettava ip-osoite. Tällainen ominaisuus on erittäin harvinainen yksityisten Internet-liittymissä, mutta mikään ei estä sisäverkon ip-osoitteiden staattista määrittämistä. Asetusten tekemiseen voi käyttää Ifconfigia.
Päätelaitteessa (ADSL- tai kaapelimodeemi tms.) on usein DHCP- ja NAT-palvelin, mikä takoittaa että sisäverkossa näkyvät osoitteet eivät välttämättä ole samoja kuin Internetiin näkyvät osoitteet. Jos haluaa ottaa koneisiinsa yhteyttä ulkoverkosta päätelaite on asetettava siltaavaan tilaan tai siihen on määriteltävä mikä sisäverkon kone huolehtii ulkoapäin tulevista yhteyksistä.
Ethernet
Käytettäessä kiinteää IP-osoitetta verkkoasetukset tehdään seuraavasti (<> -merkkien sisällä olevat arvot riippuvat halutuista yhteysasetuksista):
ifconfig eth0 <ip-osoite> netmask <verkkomaski> route add default gw <yhdyskäytävän_osoite> eth0 echo "nameserver <ip-osoite>" > /etc/resolv.conf
DNS-palvelimia (nimipalvelimia) voi yleensä määrittää korkeintaan kolme, antamalla echo-komento useampaan kertaan (jäljempänä >-merkki korvattava >>:lla, jotta rivit tulevat tiedoston jatkoksi eikä koko uudeksi sisällöksi). Palvelinten suosituimmuusjärjestys määräytyy sen mukaan, missä järjestyksessä ne on lueteltu resolv.confissa.
Dynaamisesti (jos käytössä on dhcp) asetukset voidaan tehdä dhcp:llä:
dhclient eth0 tai dhcpcd eth0
Jolloin asetukset haetaan automaattisesti. Yleensä tätä tapaa käytetään kotikäyttöön tarkoitetuissa kiinteissä Internet-yhteyksissä.
WLAN
WLAN-verkkoon voidaan yhdistää iwconfig-työkalulla, joka löytyy yleensä wireless-tools-paketista. Jos verkon asetukset saadaan dhcp:llä (mikä on yleinen tapa), yhdistäminen onnistuu yksinkertaisesti liittymällä ensin verkkoon jonka jälkeen haetaan asetukset tavalliseen tapaan dhcp:llä.
Yhdistetään verkkoon, jonka nimi (essid) on kotiwlani:
iwconfig eth0 essid "kotiwlani"
Komento vaatii pääkäyttäjän oikeudet. Tarvittaessa voidaan antaa myös verkon salasana:
iwconfig eth0 essid "<wlan-verkkoalue>" key s:asciiz-salasana
Tässä eth0 on käytettävä verkkolaite. Käytettävissä olevat langattomat verkkolaitteet näkee komennolla iwconfig.
Kun verkkoon on liitytty, voidaan tarvittavat asetukset hakea normaalisti dhcp:llä:
dhclient eth0
tai
dhcpcd eth0
Jos verkon asetukset on annettava käsin, ne annetaan samaan tapaan kuin langallisten verkkojen tapauksessa ifconfigilla: liitytään ensin langattomaan verkkoon kotiwlani:
iwconfig eth0 essid "kotiwlani"
ja asetetaan käytettävä ip-osoite, oletusyhdyskäytävä ja nimipalvelin:
ifconfig eth0 <ip-osoite> netmask <verkkomaski> route add default gw <yhdyskäytävän_osoite> eth0 echo "nameserver <dns-osoite>" > /etc/resolv.conf
Katso myös: WLAN
Jakelukohtaiset ohjeet
Gentoo
Gentoossa verkkoasetukset tehdään tiedostoon /etc/conf.d/net. Tiedostossa /etc/conf.d/net.example on esimerkkejä asetuksista.
Asetusten haku dynaamisesti: Lisää tiedostoon rivit tai muokkaa jo olevia seuraavalla tavalla
config_eth0=( "dhcp" )
Staattiset asetukset:
config_eth0=( "<ip-osoite> netmask <verkkomaski>" ) routes_eth0=( "default gw <yhdyskäytävän_osoite>" )
Samalla tavalla voi myös säätää eth1:n, eth2:n jne.
Verkkoyhteys otetaan automaattisesti käyttöön käynnistyksen yhteydessä komennolla
rc-update add net.eth0 default
Debian
Verkkoasetukset löytyvät tiedostosta /etc/network/interfaces, jossa verkkoliityntä voi olla määriteltynä joko kiinteästi:
auto eth0
iface eth0 inet static
address 192.168.0.2
netmask 255.255.255.0
gateway 192.168.0.1
tai dhcp:llä:
auto eth0 iface eth0 inet dhcp
Uudet asetukset voi ottaa saman tien käyttöön käynnistämällä koneen verkkopalvelut uudelleen /etc/init.d/networking restart.
Internet-yhteyden jako
Yhteyden jako tapahtuu NATin avulla, ellei käytössä ole riittävästi julkisia IP-osoitteita. Useissa työpöytäkäyttöön suunnatuissa Linux-jakeluissa on helppokäyttöiset asetusohjelmat Internet-yhteyden jakoa varten.
Linux-koneen voi myös asettaa reitittimeksi ilman NAT-järjestelyä.