Konekieli
Jotta tietokone voisi ajaa ohjelman, ohjelma on muutettava ohjelmoijalle helpommin ymmärrettävästä lähdekoodimuodosta suorittimen (CPU) ymmärtämään muotoon, konekieliseksi. Ohjelma voidaan kääntää joko etukäteen kääntäjällä (yleensä GCC) tai tulkilla skriptiä ajettaessa. Perl ja Java ovat erikoistapauksia: Perl-koodi käänetään yleensä kokonaan juuri ennen ohjelman ajamista, Java taas käännetään konearkitehtuurista riippumattomaksi tavukoodiksi, jota on nopeampi kääntää varsinaiseksi konekieliseksi koodiksi.
Kun koneet olivat hitaampia ja kääntäjät vähemmän kehittyneitä oli suhteellisen tavallista koodata ohjelmien nopeudeltaan kriittiset osat "symbolisella konekielellä" eli assemblerillä, jolla käsky käskyltä määriteltiin ohjelman konekielinen muoto. Nykyään kääntäjät osaavat optimoida koodin tarpeeksi hyvin ja kriittisten osien koodi kirjoitetaan yleensä normaaleilla ohjelmointikielillä (ääritapauksissa lähdekoodia viilataan, kunnes käännetty koodi on riittävän nopeaa).
Ohjelmien kirjoittaminen korkeamman tason kielillä on erityisen tärkeää Linux-ohjelmille, koska Linux toimii hyvin monenlaisissa koneissa, joiden konekieli ei ole yhteensopiva. Jos lähdekoodi on kirjoitettu mahdolliset erot huomioiden, se on helppo muuttaa myös täysin uudenlaisella koneella toimivaksi.