Verkkoliitynnät
Miten Linux verkkoon?
Toimivia verkkoliitäntätapoja ovat mm:
- ADSL (ulkoisella ethernet-päätelaittella)
- Bluetooth (Matkapuhelin modeemina)
- Ethernet/LAN (yhdistää lähiverkkoja toisiinsa käyttäen liittimenä yleensä RJ-45:sta; vakiona uusissa koneissa)
- GPRS/EDGE/UMTS (toimii yleensä, riippuen päätelaitteesta)
- HomePNA (pcnet32-piirisarjan kortilla)
- Kaapelimodeemi (ulkoisella ethernet-päätelaittella)
- Kuitu (joko omalla liitäntäkortilla tai yleisemmin reitittimen välityksellä, jolloin kone yhdistetään rj45-ethernetillä; sisäverkkona vain erikoistapauksissa)
- Modeemi (perinteinen liitäntätapa puhelinverkon kautta, 33-56 Kbps, osa modeemeista ei toimi)
- Pakettiradio (antiikkinen)
- Rinnakkaiskaapeli (lähinnä oheislaitteita tai yksittäinen tietokone toiseen)
- Sarjakaapeli (vanha liitäntätapa, jota käytetään lähinnä yhdistämään lisälaitteita, tai kaksi tietokonetta suoraan toisiinsa)
- WiMax (ulkoisella ethernet-päätelaitteella)
- WLAN (Tarkista, että wlan-korttisi tukee vaadittavaa salaustasoa)
- WLL (ulkoisella ethernet-päätelaittella)
Verkkoyhteyttä hankittaessa kannattaa miettiä kuinka paljon yhteyden ylläpitoon halutaan käyttää aikaa. Helpoin liittymätyyppi on täysin operaattorin ylläpitämä: tällöin kaikki verkon asetukset haetaan automaattisesti operaattorin dhcp-palvelimelta. PPPoE- tai vpn/pptp-yhteyksiä kannattaa välttää.
Kiinteä tai harvoin vaihtuva ip-osoite on suuri etu, jos haluaa voida ottaa yhteyttä koneeseensa ulkomaailmalta. Jälkimmäisessä tapauksessa tarvitaan DynDNS tai vastaava ulkoinen palvelu. Oma julkinen sähköpostipalvelin edellyttää kunnolla toimiakseen kiinteän ip-osoitteen.
Suurin osa palveluntarjoajista kieltää kuluttaja-asiakkailta omien palvelinten pidon. Palvelinten pienimuotoiseen käyttöön ei yleensä puututa, mutta vakioporttien käyttöä estetään vaihtelevin määrin palomuuriasetuksin.
Mikäli verkkoyhteytesi ADSL ja yhteysmuotona on PPPoE, kannattaa harkita ulkoista ADSL-päätelaitetta, jossa PPPoE on ohjelmoitavissa tähän ulkoiseen laitteeseen. Tällöin vältetään osa ongelmista. Toisaalta samalla suljetaan pois valtava määrä ongelmien diagnosointi- ja korjausmahdollisuuksia, joita olisi Linuxin kanssa. Laitteiden firmwaret ovat usein bugisia.
Perusasetukset
Asetusten säätämiseen vaaditaan pääkäyttäjän oikeuksia. Asetusten määrittelyyn on suositeltavaa käyttää levitysversion mukana tulleita työkaluja. (Esim. Fedora Coressa ethernet-verkon asetukset voi tehdä ohjelmalla system-config-network) Ongelmatilanteissa asetukset voi määrittää myös käsin systeemikomennoilla. Yleensä levitysversioiden asennusohjelma osaa määritellä toimivat verkkoasetukset asennuksen yhteydessä, ja tällöin käyttäjän ei jälkeenpäin tarvitse määritellä asetuksia uudestaan.
Staattisessa määrityksessä koneella on staattinen - eli muuttumaton - ip-osoite. Tällainen ominaisuus on erittäin harvinainen yksityisten Internet-liittymissä. Voit käyttää ifconfigia asetusten tekemiseen. Dynaaminen yhteyden määritys taas tarkoittaa sitä, että kaikki yhteyttä varten tarvittavat asetukset haetaan automaattisesti.
Ethernet
Käytettäessä kiinteää IP-osoitetta verkkoasetukset tehdään seuraavasti (<> -merkkien sisällä olevat arvot riippuvat halutuista yhteysasetuksista):
ifconfig eth0 <ip-osoite> netmask <verkkomaski> route add default gw <yhdyskäytävän_osoite> eth0 echo "nameserver <dns-osoite>" > /etc/resolv.conf
DNS-palvelimia voidaan yleensä määrittää korkeintaan kolme antamalla edellinen komento useampaan kertaan (jäljempänä >-merkki korvattava >>:lla). Palvelinten suosituimmuusjärjestys määräytyy sen mukaan, missä järjestyksessä ne on lueteltu resolv.confissa.
Dynaamisesti (jos käytössä on dhcp) asetukset voidaan tehdä dhcp:llä:
dhclient eth0 tai dhcpcd eth0
Jollion asetukset haetaan automaattisesti. Yleensä tätä tapaa käytetään kotikäyttöön tarkoitetuissa kiinteissä Internet-yhteyksissä.
WLAN
WLAN-verkkoon voidaan yhdistää iwconfig-työkalulla, joka löytyy yleensä wireless-tools-paketista. Jos verkon asetukset saadaan dhcp:llä (mikä on yleinen tapa), yhdistäminen onnistuu yksinkertaisesti liittymällä ensin verkkoon jonka jälkeen haetaan asetukset tavalliseen tapaan dhcp:llä.
Yhdistetään verkkoon, jonka nimi (essid) on kotiwlani:
iwconfig eth0 essid "kotiwlani"
Komento vaatii pääkäyttäjän oikeudet. Tarvittaessa voidaan antaa myös verkon salasana:
iwconfig eth0 essid "<wlan-verkkoalue>" key s:asciiz-salasana
Tässä eth0 on käytettävä verkkolaite. Käytettävissä olevat langattomat verkkolaitteet näkee komennolla iwconfig.
Kun verkkoon on liitytty, voidaan tarvittavat asetukset hakea normaalisti dhcp:llä:
dhclient eth0
tai
dhcpcd eth0
Jos verkon asetukset on annettava käsin, ne annetaan samaan tapaan kuin langallisten verkkojen tapauksessa ifconfigilla: liitytään ensin langattomaan verkkoon kotiwlani:
iwconfig eth0 essid "kotiwlani"
ja asetetaan käytettävä ip-osoite, oletusyhdyskäytävä ja nimipalvelin:
ifconfig eth0 <ip-osoite> netmask <verkkomaski> route add default gw <yhdyskäytävän_osoite> eth0 echo "nameserver <dns-osoite>" > /etc/resolv.conf
Katso myös: WLAN
Jakelukohtaiset ohjeet
Gentoo
Gentoossa verkkoasetukset tehdään tiedostoon /etc/conf.d/net. Tiedostossa /etc/conf.d/net.example on esimerkkejä asetuksista.
Asetusten haku dynaamisesti: Lisää tiedostoon rivit tai muokkaa jo olevia seuraavalla tavalla
config_eth0=( "dhcp" )
Staattiset asetukset:
config_eth0=( "<ip-osoite> netmask <verkkomaski>" ) routes_eth0=( "default gw <yhdyskäytävän_osoite>" )
Samalla tavalla voi myös säätää eth1:n, eth2:n jne.
Verkkoyhteys otetaan automaattisesti käyttöön käynnistyksen yhteydessä komennolla
rc-update add net.eth0 default
Debian
Verkkoasetukset löytyvät tiedostosta /etc/network/interfaces, jossa verkkoliityntä voi olla määriteltynä joko kiinteästi:
auto eth0
iface eth0 inet static
address 192.168.0.2
netmask 255.255.255.0
gateway 192.168.0.1
tai dhcp:llä:
auto eth0 iface eth0 inet dhcp
Uudet asetukset voi ottaa saman tien käyttöön käynnistämällä koneen verkkopalvelut uudelleen /etc/init.d/networking restart.
Internet-yhteyden jako
Yhteyden jako tapahtuu NATin avulla, ellei käytössä ole riittävästi julkisia IP-osoitteita. Useissa työpöytäkäyttöön suunnatuissa Linux-jakeluissa on helppokäyttöiset asetusohjelmat Internet-yhteyden jakoa varten.
Linux-koneen voi myös asettaa reitittimeksi ilman NAT-järjestelyä.