Fedora Linux
| Fedora | |
|---|---|
| |
| Viimeisin versio | 7 / 31. toukokuuta 2007 |
| Pakettienhallinta | RPM |
| Tila | toiminnassa |
| Äitijakelu | Red Hat Linux |
| Kotisivu | fedoraproject.org |
Fedora (ent. Fedora Core) syntyi syksyllä 2003, kun Red Hat päätti jakaa vuodesta 1994 julkaisemansa Red Hat Linuxin kahteen osaan. Tällöin syntyi epäkaupallinen, yhteisön tukema Fedora sekä siihen pohjautuva, kaupallinen Red Hat Enterprise Linux. Aiemmin Red Hat jakeli samaa Red Hat Linuxia sekä ilmaisena että kaupallisen tuen sisältävinä versioina, mutta tämä malli ei kuitenkaan osoittautunut kyllin toimivaksi.
Fedoraa voidaan pitää melko yleiskäyttöisenä jakeluna, työpöytäkäytön ohella se soveltuu hyvin myös erilaisiin palvelimiin ja sulautettuihin järjestelmiin. Oletustyöpöytänä toimii GNOME, mutta myös KDE:n voi valita asennettavaksi jo asennusohjelmassa. Viime aikoina Fedoralle on eniten tuonut näkyvyyttä sen valinta One Laptop per Child -projektin käyttöjärjestelmäksi.
Red Hat on viime aikoina pyrkinyt muuttamaan Fedoraa entistä yhteisöllisempään suuntaan. Selvimmin tämä näkyy toukokuussa 2007 julkaistussa 7-versiossa, jonka myötä Red Hatin ylläpitämä, järjestelmän ydinpaketit sisältänyt Core-pakettilähde ja yhteisön ylläpitämä Extras-pakettilähde yhdistyivät. Tämä johti Core-sanan tiputtamiseen pois jakelun nimestä. Fedoraa julkaistaan puhtaasti avoimena lähdekoodina.
Fedoran perusasennuspaketti on saatavilla yhdellä dvd:llä. Tämän lisäksi on olemassa pieni käynnistyslevy verkkoasennuksia varten sekä kaksi asennusmahdollisuuden sisältävää live-CD:tä (GNOME- ja KDE-pohjaiset). Live-cd:t tukevat vain puhtaalta pöydältä tehtyjä asennuksia, sillä niille ei mahdu kuin minimimäärä paketteja. Päivitysasennukset on hoidettava joko varsinaiselta asennuslevyltä, verkkoasennuslevyltä tai verkon kautta yum-pakettienhallintatyökalulla (ei virallisesti suositeltu vaihtoehto).
Fedora asennusohjelma on nimeltään Anaconda, ja se tukee sekä graafista että tekstipohjaista asennusta. Ohjelmia asennetaan joko yumilla tai sille saatavilla graafisilla käyttöliittymillä, pirutilla (ohjelmien asennus), pup:lla (järjestelmän päivitys) tai yumexilla [1] (epävirallinen). Kaikki nämä toimivat RPM-paketinhallintajärjestelmän edustaohjelmina. Pakettien asennus onnistuu myös perinteisellä rpm-työkalulla, mutta tällöin pakettien lataaminen netistä ja riippuvuuksien ratkaiseminen on hoidettava itse.
Fedoran yhteydessä käytetään usein jotain epävirallista pakettivarastoa kuten Freshrpms:ia tai Livnaa, jotka tarjoavat paketteja, jotka eivät ole avointa lähdekoodia taikka ovat laittomia eräissä maissa. Näihin kuuluvat esimerkiksi mp3:sten tai suojattujen DVD-levyjen toistoa tarjoavat multimediaohjelmat. Myös kaupallisia näytönohjainajureita on saatavilla tätä kautta.