Verkkolaitteen valinta
ADSL- ja kaapelimodeemit[muokkaa]
Hanki ulkoinen ADSL-sovitin/kaapelimodeemi, jossa on ethernet-verkkoliitäntä ja tarvittaessa verkkokortti, jolla liität sovittimen tietokoneeseen. Tämä yhdistelmä toimii lähes takuuvarmasti, sillä langalliset verkkokortit ovat erittäin hyvin tuettuja Linuxissa. Sisäistä laitetta ei yleensä kannata ostaa, sillä ne vaativat erillisen ajurin. USB-liitäntäisiä kannattaa samasta syystä välttää. Niiden nopeus saattaa myös olla pienempi kuin ethernet-liitäntäisillä.
Kannattaa valita sellainen laite, jota voi hallinnoida www-selaimen kautta, koska tällöin asetusten muuttaminen onnistuu yleensä käyttöjärjestelmästä riippumatta eli myös Linuxissa. Älä hanki laitetta, jonka asetuksia voi muuttaa vain tietyllä ohjelmalla, josta on tehty versio vain Windowsille.
Modeemit[muokkaa]
Hanki ulkoinen modeemi, jonka voit yhdistää sarjaporttiin. Käytännössä kaikki ulkoiset modeemit toimivat Linuxissa suoraan. Jos modeemin tiedoissa lukee vain että se toimii Windowsissa, eikä mitään mainintaa Linuxista, ei välttämättä kannata ostaa kyseistä modeemia.
Sisäisissä modeemeissa eli ns Windows-modeemeissa (engl. winmodems) valtaosa laitteen toimintalogiikasta on ulkoistettu ajurille. Ajureita taas on usein saatavilla vain Windowsille.
Tietoja tuesta sisäisten modeemien piirisarjoille saa osoitteesta http://linmodems.org/.
Reitittimet[muokkaa]
Internetin ja oman verkon väliin asennettavaksi reitittimeksi kannattaa valita WRT-laiteohjelmistoja tukeva laite. Silloin voidaan helposti ottaa käyttöön vapaa laiteohjelmisto, kuten DD-WRT tai Tomato, joilla saadaan varsin edistyneitä ominaisuuksia todella halpoihin laitteisiin. Esimerkiksi liikenteen priorisointi protokollittain onnistuu erittäin helposti, ja suorituskykykin on useimmiten parempi kuin alkuperäisellä laiteohjelmistolla.
WLAN-laitteet[muokkaa]
Katso artikkeli WLAN.