Ero sivun ”Aloittelijalle” versioiden välillä

Linux.fista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
p (yhteistyö)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 54: Rivi 54:




== Miten asennan ohjelman X? ==
Linuxissa ohjelmat asennetaan ensisijaisesti käyttäen jakelun [[Paketinhallintajärjestelmä|paketinhallintaa]], jolloin ohjelma asennetaan joko komentoriviltä yhdellä komennolla tai jollain graafisella paketinhallinnan GUI:lla. Asennettaessa paketinhallinta mm. tarkistaa mitä muita ohjelmia ohjelma tarvitsee (paketin riippuvuudet) ja asentaa kaikki tarvittavat paketit.
Mikäli haluttua pakettia ei löydy paketinhallinnasta, on asennus tehtävä käsin lähdekoodista. Tämä ei ole vaikeaa, mutta ohjelman riippuvuudet on asennettava itse.
Lisätietoja ohjelmien asennuksesta artikkelissa [[Ohjelman asennus]].




[[Luokka:Ohjeet]]
[[Luokka:Ohjeet]]

Versio 11. helmikuuta 2006 kello 22.12

Sivu on yhteistyöartikkeli, koska se on tärkeästä aiheesta, mutta tarvitsee vielä laajennusta ja muuta kehittelyä. Laaja tietosisältö ei ole yhteistyöartikkelin ainoa tavoite, vaan on syytä muistaa myös merkitsemiskäytännöt.



GNU/Linuxia on pidetty aloittelijoille vaikeana järjestelmänä. Nykyään tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, kunhan on valmis opiskelemaan hieman uuden järjestelmän perusteita. Koska monet jotka kokeilevat Linuxia ovat Windows-käyttäjiä, tässä ohjeessa lähdetään siitä liikkeelle.

Muista, että ei kukaan sitä Windowssiakaan oppinut päivässä käyttämään!

GNU/Linux-järjestelmän perusteet

Jotta uudenlaisen käyttöjärjestelmän käyttö onnistuisi, on tiedettävä jotain sen perusrakenteesta.

Monen käyttäjän järjestelmä

Linux on alusta lähtien tehty monen käyttäjän järjestelmäksi, jolloin jokaisella käyttäjällä on oma käyttäjätunnus, salasana ja kotihakemisto. Tavallisella käyttäjällä ei ole kirjoitusoikeuksia muuaalle tiedostojärjestelmään kuin omaan kotihakemistoon. Siten esimerkiksi ohjelmien asennus koko järjestelmään (kaikille käyttäjille näkyväksi) ei onnistu, vaan kaikkiin ylläpitotoimenpiteisiin käytetään root-käyttäjää tai sudo-ohjelmaa jolloin komennot suoritetaan pääkäyttäjänä. Tällainen järjestelmä on tietoturvan kannalta hyvä, sillä mahdolliset haittaohjelmat voivat saastuttaa vain käyttäjän oman kotihakemiston.

Hakemistorakenne

Pääartikkeli: Linuxin hakemistorakenne.
Linuxissa ei käytetä Windowssin tapaa ryhmitellä hakemistot levyosioiden (esim. C:, D:) alle, vaan käytetään yhtä hakemistopuuta joka alkaa juurihakemistosta (/). Toki juurihakemisto sijaitsee jollain levyosiolla, mutta siihen voidaan myös liittää muita levyosioita. Usein esim. käyttäjien kotihakemistot sisältävä home-hakemisto on oma levyosionsa, jolloin esimerkiksi jakelupaketin vaihtuessa on helppo säilyttää henkilökohtaiset tiedostot ja asetukset.

Jokaisella tiedostolla on myös tiedostokohtaiset oikeudet, jotka kertovat esimerkiksi kuka käyttäjä omistaa tiedoston ja ketkä saavat lukea sitä. Lisätietoja tiedostojen oikeuksista: Tiedoston oikeudet.

LiveCD

Ensimmäiset Linux-kokeilut on mukavinta tehdä niin sanotulla LiveCD:llä tai DVD:llä. Live-jakeluiden idea on koko järjestelmän käynnistäminen cd:ltä. Etuna CD-käynnistyksessä on se, että vaikka järjestelmän saisikin rikki, se korjaantuu viimeistään uudelleenkäynnistyksen yhteydessä. Live-jakeluita käyttämällä pääset suoraan toimivalle Linux-työpöydälle, jossa voit testata monia erilaisia ohjelmia. Toimivaksi ja monipuoliseksi todettu live-jakelu on Knoppix, jonka saa CD- ja DVD-versioina. Suomennettu ja hiukan kehitelty versio siitä on SuomiKnoppix.

Mikä on jakelupaketti? Minkä jakelupaketin asentaisin?

Linux itsessään on pelkkä käyttöjärjestelmän ydin, joka hoitaa käyttöjärjestelmän matalimman tason tehtävät, kuten laitteiston suoran käskyttämisen. Pelkällä ytimellä (engl. kernel) ei tavallinen käyttäjä tee mitään, vaan jotta saataisiin aikaan täydellinen käyttöjärjestelmä tarvitaan ytimen ympärille perusohjelmisto. Tähän käytetään mm. GNU-projektin ohjelmia, josta tulee joidenkin suosittelema nimi GNU/Linux. Nämä ja lukuisat muut ohjelmat tulevat jakelupakettien mukana.

On olemassa satoja erilaisia jakelupaketteja (nk. distroja), joista osa on suunnattu aloittelijoille, osa kokeneemmille käyttäjille ja osa esimerkiksi palomuurikoneeseen. Parasta jakelupakettia ei voi nimetä, mutta tässä on lista yleisimmistä perustietoineen.


Debian

Yksi vanhimmista Linux-jakeluista. Debianin vakaus- ja avoimuusvaatimukset ovat erittäin tiukat, minkä johdosta ohjelmien versiot eivät aina ole aivan uusimpia. Toisaalta isompia päivityksiä jotka sitten voisivat vaatia säätämistä ei tule kovinkaan usein. Asennus on tekstipohjainen mutta melko helppo. Debiania käytetään paljon myös palvelimissa. Nykyään aloittelijoille suositellaan Debianin sijaan Ubuntua joka on Debian-pohjainen.

Gentoo

Maineeltaan gurujen jakelupaketti. Minkäänlaista asennusohjelmaa ei ole, ja asennus kestää pitkään sillä lähes kaikki käännetään lähdekoodista. Asennus tosin on melko helppo laadukasta suomenkielistä asennusohjetta seuraten, ja asennuksen aikana on mahdollisuus oppia paljon Linuxin perusteista. Aloittelijalle asennus kuitenkin luultavasti liian vaikea mikäli tuttavapiirissä ei ole osaavaa kaveria auttamaan asennuksessa. Paketteja hallitsee Portage, joka on yksi laajimmista ja sisältää ohjelmista uusia versioita.

SuSE / OpenSuSE

SuSE on nykyään kaupallinen jakelu, mutta siitä on tehty yhteisöpohjainen OpenSuSE. Asennus on täysin graafinen, ja esimerkiksi näytönohjaimen ajurit saa asennettua suoraan paketinhallinnasta eikä erillistä asetusten muokkausta tarvita. OpenSuSE:n mukana tulevalla YaST:illa onnistuu myös muu järjestelmän hallinta graafisesti, mikä monissa muissa jakeluissa vaatisi komentorivin käyttöä.


Ubuntu

Ubuntu on melko tuore, mutta runsaasti suosiota saanut Debian-pohjainen jakelupaketti. Asennus on suhteellisen helppo (vaikkakin tekstipohjainen), ja perusohjelmat asentuvat suoraan. Käyttäjäyhteisö jo melko laaja, joten apuakin löytyy. Debianille tehdyt ohjeet ja paketit toimivat myös usein suoraan. Ubuntun voi tilata myös täysin ilmaiseksi suoraan kotiin, mikäli ei esim. omista polttavaa CD-asemaa. Monien suosima KDE-työpöytä asentuu Kubuntu-asennuslevyltä.

Mandriva

Fedora Core

Miten asennan ohjelman X?

Linuxissa ohjelmat asennetaan ensisijaisesti käyttäen jakelun paketinhallintaa, jolloin ohjelma asennetaan joko komentoriviltä yhdellä komennolla tai jollain graafisella paketinhallinnan GUI:lla. Asennettaessa paketinhallinta mm. tarkistaa mitä muita ohjelmia ohjelma tarvitsee (paketin riippuvuudet) ja asentaa kaikki tarvittavat paketit.

Mikäli haluttua pakettia ei löydy paketinhallinnasta, on asennus tehtävä käsin lähdekoodista. Tämä ei ole vaikeaa, mutta ohjelman riippuvuudet on asennettava itse.

Lisätietoja ohjelmien asennuksesta artikkelissa Ohjelman asennus.