Tietoturva

Rant

Tietoturvassa on monesti kysymys asenteista, tosin onneksi Linuxille on erittäin vähän viruksia ja spywarea.

Kannattaa silti huolehtia järjestelmän tärkeimmät päivitykset ajantasalle. Lisävarmuuden tuomiseksi voi myös käyttää palomuuria, tcp-wrapperia, SELinuxia ja IDSia (eli hyökkäyksentunnistusjärjestelmiä).

Käyttöjärjestelmän päivittäminen

Kaikista käyttöjärjestelmistä löytyy ajoittain ohjelmointivirheitä, jotka heikentävät koneen turvallisuutta. Valmistajat julkaisevat päivityksiä jotka korjaavat virheet, mutta päivitysten asentaminen on käyttäjän vastuulla. Linuxin tapauksessa tarvittavat toimenpiteet riippuvat jonkin verran siitä, minkä valmistajan jakelupaketti on käytössä.

Alla on annettu ohjeet yleisimpien jakeluiden päivittämiseen. Mikäli käytössäsi niin vanha jakelu että valmistajalta ei enää saa siihen tietoturvapäivityksiä lainkaan, on koko järjestelmä syytä päivittää uudempaan versioon.

• Debian GNU/Linux
• Fedora Linux
• Gentoo Linux
• IT Linux, Lineox ja Spectra Linux: Kts. http://www.raimokoski.com
• Mandriva Linux
• Red Hat Linux
• SOT Linux: Päivityksiä ei enää julkaista, käyttäjiä suositellaan vaihtamaan johonkin toiseen jakeluun.
• SUSE Linux
• Ubuntu Linux
• Slackware Linux

Käyttöoikeuksien hallinta

Olennainen osa Linux-tietoturvaa on mahdollisuus rajoittaa käyttäjien oikeuksia tiedostojärjestelmään. Käyttöoikeudet määritetään käyttäjä ja ryhmäkohtaisesti. Lisäksi Linuxin hakemistorakenteessa määritetään tarkkaan hakemistojen käyttöoikeudet niiden tarkoituksen ja käyttöoikeuksien mukaan. Nämä yhdessä luovat pohjan tietoturvalliselle käyttöjärjestelmälle.

Linuxin tietoturvaa parantaa tavallisen- ja pääkäyttäjän erottaminen toisistaan. Pääkäyttäjällä eli erityisellä root-tunnuksella, on kaikki oikeudet käyttöjärjestelmään ja näin myös suurin riski vahingoittaa käyttöjärjestelmää. Tavallisen käyttäjän oikeudet taas ovat hyvin rajoitetut, mahdollistaen kuitenkin normaalin päivittäisen toiminnan kuten (lisää linkit näille sivuille)dokumenttien kirjoittamiseen ja musiikin kuuntelemiseen.

Vaikka kotikäyttäjälle kahden käyttäjätunnuksen ja salasanan muistaminen kuulostaa absurdilta, on se ehdottomasti helpoin keino parantaa henkilökohtaista tietoturvaa. Esimerkiksi virusten ja haittaohjelmien levittäminen internetissä on helppoa ja ohjelmien virheiden vuoksi sellainen voi joutua myös omalle koneelle. Käyttämällä aina rajoitettua käyttäjätunnusta vähennät huomattavasti riskiä sotkea koko käyttöjärjestelmää.

Siis ohje yksinkertaistettuna:

1. Kirjaudu sisään aina tavallisen "matti"-käyttäjän tunnuksilla, mikäli se ei ole välttämätöntä!
2. Älä lisää normaalille käyttäjätunnukselle oikeuksia, mitä et välttämättä tarvitse
3. Käytä ohjelmien asennukseen ja järjestelmän asennukseen erityistä root-tunnusta, ja vain siihen
4. Jos vieras ohjelma vaatii pääkäyttäjän tunnusta tai salasanaa, mieti kahdesti onko ohjelma välttämätön!

Suorittaaksesi ohjelman pääkäyttäjän tunnuksilla sinun ei tarvitse kirjautua ulos järjestelmästä. Konsolissa ohjelman voi suorittaa pääkäyttäjän oikeuksilla komennoilla su ja sudo.

Työpöytäympäristöistä löytyy vastaavat ohjelmat myös graafisena. Gnomessa sudo-komentoa vastaa gksudo ja KDE:ssä ksud. Esimerkiksi Ubuntussa Synaptic-paketinhallinnan käynnistäminen kysyy pääkäyttäjän salasanan automaattisesti, käyttäen kyseistä gksudo-ohjelmaa.

SELinux ja GRSecurity

SELinux on patchi ("korjaus") joka mahdollistaa tarkemman auditoinnin ("turvallisuustarkastelut") järjestelmän suorittamien toimenpiteiden suhteen. Lähes kaikille tapahtumille on mahdollista määrittää "turvatasot". NSA on kehittänyt SELinuxin, jonka takia voidaankin olettaa sen täyttävän erittäin korkean turvallisuusluokituksen.

Säädettävyyden mukana tulee vaikeus; kuka jaksaa säätää kaiken pilkkua viilaten? Tämä on SELinuxin suurin ongelma: sen käyttöönotto on erittäin työläs.

SELinux on 2.6-sarjan kernelissä ("ytimessä") mukana ja sen kehitys tapahtuu ytimen ohessa. 2.4-sarjalaisiin tämä on saatavissa erillisenä patch-settinä ("korjaussarjana").

GRSecurity on kilpaileva "tuote" joka ei ole mukana valtavirrassa, mutta se tekijän mukaan mahdollistaa vielä suuremmat tietoturvatason säädöt.

Molemmat tuotteet ovat hyödyllisiä jos niille on tarvetta. Yleensä pärjätään normaaleillakin turva-asetuksilla, mutta vaihtoehdot ovat hyväksi.

TCP-wrapper

TCP-wrapper on käyttöoikeuskirjasto, jolla voidaan määritellä monimutkaisempia sääntöjä, ketkä pääsevät mihinkin verkkopalveluun ottamaan yhteyttä. Komennolla ldd /polku/ohjelmistoon | grep libwrap voi tarkistaa tukeeko palvelin-ohjelma TCP-wrapperia.

Säännöt rakentuvat niin, että ensin pitää kieltää kaikki hosts.deny tiedostossa ja sitten sallia yhteyksiä hosts.allow tiedostossa.

Esimerkki perussäädöistä, joissa sallitaan vain .fi verkko-osoitteiden yhteydenotto SSHD-palvelinohjelmistoon.

/etc/hosts.deny: SSHD: ALL

/etc/hosts.allow SSHD: .fi

Palomuuri

Useimmiten verkkoon liitettävät laitteet on syytä suojata palomuurilla. Linux-palomuureista tietoutta löytyy Palomuurit-artikkelista.

Virustorjunta

Linuxille on tehty todella vähän viruksia, mutta esim. Windows-järjestelmien sähköpostia liikuttavissa palvelimissa tai tiedostosäilöissä voi olla tarpeen käyttää virustorjuntaa. Aiheesta lisää sivulla Virustorjunta.