Ero sivun ”Käynnistysprosessi” versioiden välillä

Nyt kursitaankin sitten kaikki tietomme kokoon, ettei harhauduta reitiltä. BIOS lataa käynnistyslataimen, käynnistyslatain kernelin ja kernel käynnistää init:n. Kun [[init]] käynnistyy, se tekee ensimmäisen init-skriptin vaatimat tehtävät, kuten mounttaa /etc/[[fstab]]-tiedostossa luetellut osiot, asettaa järjestelmän kellon, käynnistää satunnaislukugeneraattorin jne. Tämän jälkeen init lukee konfiguraatiotiedostosta oletusrunlevelin numeron ja hyppää suorittamaan oletusrunlevelin käynnistysskriptiä. Nyt otamme mielikuvituksen käyttöön ja kuvitellaan, että runlevelit olisivat hakemistoja, joten kun init lukee oletusrunlevelin 5, se käynnistää kaikki runlevelin 5 hakemistossa olevat skriptit listatussa järjestyksessä. Jos oletusrunlevel olisi 2, init siis käynnistäisi runlevelin 2 hakemiston sisällön. Käytännössä asia ei aivan näin toimi, mutta periaate räätälöidyistä käynnistysprofiileista tullee selväksi.

Ne pienet ohjelmat, joita käynnistetään eri runleveleillä sijaitsevat usein hakemistossa <tt>/etc/init.d</tt>, josta ne sitten on mahdollisesti [[symbolinen linkki|linkitetty]] eri ajotasojen yhteyteen käynnistettäväksi käynnistysprosessin aikana. Init-skriptit ovat pieniä [[shell]]-ohjelmia, joilla voidaan sammuttaa, käynnistää sekä uudelleenkäynnistää palveluita ja ohjelmia. Joskus on erittäin käytännöllistä käynnistää tai sammuttaa järjestelmän käynnissä ollessa ohjelmia näillä pienillä init-skripteillä. Käytännössä init-skriptit ottavat vastaan komentoja ''start'' (käynnistys), ''stop'' (sammutus) ja ''restart'' (uudelleenkäynnistys). Kuvitellaan että haluamme esimerkiksi sammuttaa [[Apache]] http-palvelimen ilman [[killall]]-komentoa. Tämä onnistuu niinkin helposti, kuin