Ero sivun ”Miten osioisin massamuistin” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Miten osioisin massamuistin (muokkaa)
Versio 15. marraskuuta 2007 kello 01.37
, 15. marraskuuta 2007swap ym.
Pb (keskustelu | muokkaukset) p ("katso myös") |
Pb (keskustelu | muokkaukset) p (swap ym.) |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Unix-järjestelmistä periytyvä [[Linuxin_hakemistorakenne | hierarkkinen hakemistorakenne]] lähti oletuksesta, että jokaiseen hakemistoon voitiin liittää oma kovalevy. Mikäli lisätilaa tarvittiin, uuteen hakemistoon voitiin aina liittää eli mountata (engl. ''mount'') uusi levy. | Unix-järjestelmistä periytyvä [[Linuxin_hakemistorakenne | hierarkkinen hakemistorakenne]] lähti oletuksesta, että jokaiseen hakemistoon voitiin liittää oma kovalevy. Mikäli lisätilaa tarvittiin, uuteen hakemistoon voitiin aina liittää eli [[mount|mountata]] (engl. ''mount'') uusi levy. | ||
Tuollainen ratkaisu oli aika kallis, mutta silloiset Unix-koneet olivatkin miljoonien eurojen hintaisia, ja niitä oli käytössä vain suuryrityksissä ja yliopistoissa. Nykyisen kokoisten kovalevyjen yhteydessä tuollainen ajattelu tuntuu aika järjettömältä, mutta ratkaisut olivat erittäin vikasietoisia. | Tuollainen ratkaisu oli aika kallis, mutta silloiset Unix-koneet olivatkin miljoonien eurojen hintaisia, ja niitä oli käytössä vain suuryrityksissä ja yliopistoissa. Nykyisen kokoisten kovalevyjen yhteydessä tuollainen ajattelu tuntuu aika järjettömältä, mutta ratkaisut olivat erittäin vikasietoisia. | ||
| Rivi 13: | Rivi 13: | ||
* 10 Gt varataan juuriosiolle (liitoskohta ''/'') | * 10 Gt varataan juuriosiolle (liitoskohta ''/'') | ||
* 0, | * Käytöstä ja keskusmuistin määrästä riippuen noin 0,2–3 Gt varataan virtuaalimuistille eli swapille (ei liitoskohtaa). Kevyessä käytössä saattaa riittää, jos keskusmuistia ja swapia on yhteensä noin puoli gigaa. Ns. normaalikäytössä yhteismäärän on usein hyvä olla reilun gigan verran. Lisätietoja löytyy artikkelista [[Swap]]. Mikäli kone on kovassa kuormituksessa ja muisti loppuu, järjestelmä alkaa vapauttaa sitä kirjoittamalla sisältöä virtuaalimuistiin. Mikäli virtuaalimuistikin loppuu, järjestelmä muuttuu käyttökelvottoman hitaaksi ja tästä tilasta toipuminen on hankalaa, joskaan ei mahdotonta. Erillisen swap-osion teko nopeuttaa jossain määrin virtuaalimuistin käyttöä, mutta nykyisin onnistuu hyvin myös erillisen swap-tiedoston käyttö, jolloin virtuaalimuistille käytettävä tila otetaan tavalliselta levyosiolta (yleensä [[juuriosio]]). Ks. [[Swap-tiedoston luominen]]. | ||
* 50–100 Mt varataan käynnistysosiolle (liitoskohta ''/boot''), jonne tallennetaan käynnistyslatain ja ytimet. Tämä tosin ei ole nykyaikaisissa koneissa välttämätön. | * 50–100 Mt varataan käynnistysosiolle (liitoskohta ''/boot''), jonne tallennetaan käynnistyslatain ja ytimet. Tämä tosin ei ole nykyaikaisissa koneissa välttämätön. | ||
* Loput tilasta varataan ''home''-osion käyttöön (liitoskohta ''/home''). Tämän sisältö siis kannattaa säilyttää päivitettäessä tai uudelleen asennettaessa käyttöjärjestelmää. | * Loput tilasta varataan ''home''-osion käyttöön (liitoskohta ''/home''). Tämän sisältö siis kannattaa säilyttää päivitettäessä tai uudelleen asennettaessa käyttöjärjestelmää. | ||
'''Palvelinkäytössä''' seuraavanlainen osiointimalli on suositeltavampi: | '''Palvelinkäytössä''' seuraavanlainen osiointimalli on suositeltavampi: | ||
| Rivi 44: | Rivi 43: | ||
Tilanvaraus voidaan jättää pois antamalla ''mkfs''-ohjelmalle parametriksi ''-m 0''. | Tilanvaraus voidaan jättää pois antamalla ''mkfs''-ohjelmalle parametriksi ''-m 0''. | ||
Käytettäessä isoja tiedostojärjestelmiä (esim. 200 gigatavua) ext2 tai ext3-tiedostojärjestelmällä inode-taulu vie jopa yli kymmenen gigatavua tilaa. Mikäli tiedostojärjestelmään tallennetaan suuria tiedostoja, ei inodeja välttämättä tarvita kymmeniä miljoonia. Inode-taulun kokoa voi säätää tiedostojärjestelmää luotaessa antamalla ''mkfs.ext3'' -ohjelmalle parametrina ''-N inodejen määrä''. On kuitenkin huomattava, että mikäli inodet | Käytettäessä isoja tiedostojärjestelmiä (esim. 200 gigatavua) ext2 tai ext3-tiedostojärjestelmällä inode-taulu vie jopa yli kymmenen gigatavua tilaa. Mikäli tiedostojärjestelmään tallennetaan suuria tiedostoja, ei inodeja välttämättä tarvita kymmeniä miljoonia. Inode-taulun kokoa voi säätää tiedostojärjestelmää luotaessa antamalla ''mkfs.ext3'' -ohjelmalle parametrina ''-N inodejen määrä''. On kuitenkin huomattava, että mikäli inodet loppuvat, saa niitä lisää vain tekemällä tiedostojärjestelmä kokonaan uudestaan. Käytännössä inodeja tarvitaan saman verran kuin tiedostojärjestelmässä on tiedostoja. Esimerkiksi reiserfs:n kohdalla inodet luodaan tarpeen mukaan. | ||
Jos verkossasi on levypalvelin, älä tee ''home''-osiota työasemalle. Sen voi pitää mainiosti verkkolevyllä ja liittää käynnistettäessä [[NFS]]:n yli. | Jos verkossasi on levypalvelin, älä tee ''home''-osiota työasemalle. Sen voi pitää mainiosti verkkolevyllä ja liittää käynnistettäessä [[NFS]]:n yli. | ||
| Rivi 51: | Rivi 50: | ||
*[[Osiointityökalut]] | *[[Osiointityökalut]] | ||
*[[Linuxin hakemistorakenne]] | *[[Linuxin hakemistorakenne]] | ||
*[[Swap]] | |||
[[Luokka:Ohjeet]] | [[Luokka:Ohjeet]] | ||
[[Luokka:Osiot]] | [[Luokka:Osiot]] | ||