Ero sivun ”Verkkokäynnistys” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
2 198 merkkiä lisätty ,  21. maaliskuuta 2012
väliotsikot, eri muotoilut, ei pelkästään koulu
p (Luokka:Etäkäyttö)
(väliotsikot, eri muotoilut, ei pelkästään koulu)
Rivi 1: Rivi 1:
Kovalevyttömään (ja niin ollen lähes 0-ylläpitoa vaativaan) päätteeseen voidaan ladata käyttöjärjestelmä sovelluksineen '''verkkokäynnistyksen''' kautta: pieni ohjelma verkkokortin EPROM/Flash-piirillä, kovalevyllä tai irtomedialla lataa varsinaisen käynnistyslataimen verkosta ja tämä puolestaan [[kernel]]in, [[initrd]]:n ja tarvittavat muut osat käyttöjärjestelmää. "Pääte" voi olla [[X-pääte]] tai käynnistyksen jälkeen itsenäisesti käytettävä kone.
'''Verkkokäynnistyksen''' avulla voidaan tietokoneen tai päätteen ohjelmistot ladata palvelimelta kiintolevyn sijaan. Näin yksittäisiä koneita ei juurikaan tarvitse ylläpitää, mikä on eduksi esimerkiksi kouluissa, kirjastoissa ja virastoissa.


Verkkokäynnistyksen ja [[NFS|NFS:n]] avulla voidaan luoda varmatoimisia helposti ylläpidettäviä päätteitä esimerkiksi [[:Luokka:Linux kouluissa|koulukäyttöön]]. Päätteen avulla voidaan käyttää kaikkia sovelluksia peleistä kuvankäsittelyyn. Mahdollista koneen omaa kiintolevyä voi käyttää [[swap|sivutukseen]] ja väliaikaistiedostoille (/tmp).
Yleensä verkkokäynnistystä käytetään [[Linux-pääteympäristö|X-pääteympäristössä]], missä myös sovellusohjelmat ajetaan palvelimella, mutta haluttaessa myös tavalliset työasemat voidaan käynnistää verkosta. Kummassakaan tapauksessa kone ei tarvitse omaa kiintolevyä, joskin sellaisen käyttö (esimerkiksi väliaikaistilastoille) on joskus tarkoituksenmukaista.


Verkkokortilla saattaa valmiiksi olla PXE-ohjelma ("Pre-Boot Execution Environment"), jolloin asiakaskoneella ei tarvitse kuin aktivoida tämä vaihtoehto BIOS:sta kiintolevybootin sijaan. Lähiverkossa tulee olla tarkoitukseen säädetty [[DHCP]]-palvelin, sekä [[tftp]]-palvelin, jolla on asiakaskoneen tarvitsemat ojelmistot.
== Käynnistysohjelma ==
 
Verkkokäynnistyksessä pieni ohjelma verkkokortin [[EPROM]]/[[Flash-muisti|Flash]]-piirillä, kovalevyllä tai irtomedialla lataa varsinaisen käynnistyslataimen verkosta ja tämä puolestaan [[kernel]]in, [[initrd]]:n ja tarvittavat muut osat käyttöjärjestelmää.
 
Verkkokortilla saattaa valmiiksi olla [[PXE]]-ohjelma ("Pre-Boot Execution Environment"), jolloin asiakaskoneella ei tarvitse kuin aktivoida tämä vaihtoehto BIOS:sta kiintolevybootin sijaan.


Verkkokäynnistykseen on myös muita ohjelmistoja, mm. vapaa [[Etherboot]] ja [[ndiswrapper]]ia käyttävä [[Netboot]], joita voi joko ladata verkkokortin PROM/Flash-piirille tai muulle boottimedialle. Koska ohjelman pitää sisältää verkkokortin ajuri (eikä EPROM-piirille juurikaan mahdu vaihtoehtoisia ajureita), etherboot- tai netboot-ohjelma on haettava mallikohtaisesti. Tähän tarkoitukseen löytyy verkosta [http://rom-o-matic.net/ Rom-O-Matic], joka luo lennossa halutun tiedoston asennukseen sopivassa muodossa.
Verkkokäynnistykseen on myös muita ohjelmistoja, mm. vapaa [[Etherboot]] ja [[ndiswrapper]]ia käyttävä [[Netboot]], joita voi joko ladata verkkokortin PROM/Flash-piirille tai muulle boottimedialle. Koska ohjelman pitää sisältää verkkokortin ajuri (eikä EPROM-piirille juurikaan mahdu vaihtoehtoisia ajureita), etherboot- tai netboot-ohjelma on haettava mallikohtaisesti. Tähän tarkoitukseen löytyy verkosta [http://rom-o-matic.net/ Rom-O-Matic], joka luo lennossa halutun tiedoston asennukseen sopivassa muodossa.


PXE-käynnistyksen kautta ladattavaan käyttöliittymään voit tutustua [http://easybox.fi/easybox2/index.php?page=ui&lang=fi Easyboxin käyttöliittymädemon] avulla.
PXE-käynnistyksen kautta ladattavaan käyttöliittymään voit tutustua [http://easybox.fi/easybox2/index.php?page=ui&lang=fi Easyboxin käyttöliittymädemon] avulla.
== Palvelimet ==
Pienessä verkossa kaikki tarvittavat palvelimet voi asentaa tavalliseen työasemaan (esim. pöytä-PC:hen), jonka käyttöä voi jatkaa entisellään. Tarvittavat palvelimet sisältyvät kaikkiin yleiskäyttöisiin Linux-jakeluihin eivätkä ne juurikaan rasita konetta. Jos päätteitä on enemmän kuin kourallinen ja sovellusohjelmat ajetaan palvelimella, palvelimen tulee olla riittävän suorituskykyinen, mutta mitään kummallista siltä ei silloinkaan vaadita. Useampaa palvelinta voi käyttää kuorman jakamiseksi ja pidempien palvelukatkoksien välttämiseksi.
Verkkokäynnistys vaatii [[DHCP]]-palvelimen, joka on säädetty kertomaan mistä pääte tai työasema voi hakea käyttöjärjestelmänsä, sekä [[tftp|TFTP]]-palvelimen, jolta käyttöjärjestelmä haetaan (TFTP:n sijaan voi [[etherboot]]illa käyttää kehittyneempiä protokollia). Jos kyseessä on X-pääte, tarvitaan myös sovelluspalvelin, jolla sovellusohjelmat ajetaan, jos taas kyseessä on työasema, vaaditaan [[NFS]]-palvelin tai vastaava, joka jakaa kotihakemistot, sovellusohjelmat yms.
== Käyttökohteet ==
Verkkokäynnistyksen ja [[NFS|NFS:n]] avulla voidaan luoda varmatoimisia ja lähes ylläpitovapaita [[X-pääte|X-päätteitä]] ja helpottaa huomattavasti yksittäisten työasemien ylläpitoa. Ylläpito helpottuu varsinkin silloin, kun tarvitaan paljon samantyyppisiä koneita, kuten esimerkiksi kouluissa, kirjastoissa ja virastoissa.
X-päätteen avulla voidaan käyttää kaikkia sovelluksia peleistä kuvankäsittelyyn. Yksi tehokas PC selviää hyvin palvelimena kahdellekymmenelle päätteelle kohtuullisen vaativassakin käytössä.<!-- nykyinen LTSP-dokumentointi sanoo 4 Gt:n riittävän 20 päätteelle normaalikäytössä - luultavasti hiukan vanhentunut tieto -->
Kuvankäsittely, ja varsinkin videoeditointi, vaatii nopeata verkkoa ja kohtuullisen hyvää näyttökorttia. Tällaisessa käytössä ohjelman ajaminen paikallisesti voi olla eduksi, jolloin päätteen sijaan voi käyttää työasemaa ja koneen omaa kiintolevyä voi käyttää [[swap|sivutukseen]] ja väliaikaistiedostoille (/tmp). Silloinkin ohjelmistot voivat olla palvelimella, jolloin työasemassa ei tarvitse ylläpitää kuin itse laitteistoa.


==Katso myös==
==Katso myös==
785

muokkausta

Navigointivalikko