Linuxin käyttöönottotapoja

Vapaa käyttöjärjestelmä on monessa suhteessa hyvä vaihtoehto kouluille. GNU/Linux on vapaista käyttöjärjestelmistä tunnetuin ja siten se, jolle helpoiten löytyy tukea ja osaajia. GNU/Linuxin, Unixien ja vapaiden käyttöjärjestelmien etuja:

• Järjestelmä on yleensä ilmainen. Lisenssimaksujen sijaan voi maksaa tukipalveluista ja isompien projektien osalta räätälöintipalveluista.
• Suuri ilmainen ohjelmatarjonta, sisältäen myös erikoisohjelmistoja, joita ei olisi mahdollisuutta hankkia kaupallisesti.
• Samaan käyttötarkoitukseen on useampia ohjelmia joita voi käyttää rinnakkain, jolloin oppilaiden on helpompi erottaa toiminnallisuus sen toteutuksesta tietyssä ohjelmassa.
• Samat ohjelmat ovat käytettävissä kaikilta koneilta, ei lisenssibyrokratiaa.
• Lähdekoodit ovat saatavilla, tietokoneen toimintaan voi tutustua myös niiden kautta. Myös monimutkaisiin ohjelmiin on mahdollista kokeilla pienten muutosten tekemistä.
• Unix on alusta alkaen suunniteltu monen käyttäjän ympäristöihin, ylläpidon automatisointiin ja ympäristön räätälöintiin on runsaasti työkaluja ja (melkein) valmiita ratkaisuja

Miellyttävintähän olisi, jos kouluissa luovuttaisiin kokonaan maksullisista ohjelmistoista ja toimittaisiin ainoastaan avoimien ohjelmistojen parissa. Avoimet ohjelmistot mahdollistaisivat kaikille samat lähtökohdat ohjelmistojen hankkimiseen ja käyttöön.

Linuxin käyttö toisen käyttöjärjestelmän rinnalla

Valitettavasti koulujen on eri syistä vaikea siirtyä suoraan kokonaan vapaiden käyttöjärjestelmien käyttöön, joten tässä esitetään mahdollisuuksia käyttää Linuxia entisten ratkaisujen rinnalla. Kouluissa voi miettiä myös muita tapoja tuomaan Linux oppilaiden ja opettajien työpöydille.

• Live-CD tai USB-tikku: Linuxia voi käyttää suoraan ilman asentamista. Sopii kokeiluihin, demoihin ja tapauksiin joissa asentaminen ei onnistu keskitetyn ulkoisen ylläpidon vastustuksen takia.

• Multiboot: Linux asennetaan Windowsin rinnalle ja jompikumi valitaan aina käynnistyksen yhteydessä.

• Verkkokäynnistys (Pxe-boot, Etherboot, Netboot tms.): Linuxin käynnistys tapahtuu verkkopalvelimen avulla ja yleensä kaikki tiedostot pidetään palvelimella. Tämä helpottaa ylläpitoa ja täysiveristä Linuxia voi käyttää tietyllä koneella asentamalla vain käynnistyskoodi (usein pelkkä BIOS-säätö riittää).

• LTSP: Ohjelmat ajetaan keskeisellä palvelimella, jolloin yksittäiset koneet voivat olla vanhoja tai pelkistettyjä. LTSP on projekti ja ohjelmistokokoelma, jolla muun muuassa tämä toiminnallisuus on helposti toteutettavissa.

• Virtuaalikoneet: Linux ajetaan samanaikaisesti Windowsin kanssa samalla koneella virtuaalikonejärjeselyn avulla. Sopii silloin kun kummankin ohjelmia on voitava ajaa samanaikaisesti samalla koneella.

• Linux-ohjelmat Windowsissa: Openoffice, Firefox yms. käytettävissä Windowsissa, Cygwin tuo unixmaisen ympäristön Windowsiin.

• Windows-ohjelmat Linuxissa: Wine, jolla voi ajaa Windows-ohjelmia Linuxissa

• Skolelinux (DebianEdu) ja Edubuntu: projekteja tai jakeluita, joissa ohjelmatarjonta on räätälöity koulukäyttöön.

Live-CD

Live-CD on Linux-jakelu, joka käynnistyy suoraan CD-levyltä (myös DVD-, levyke- ja USB-muistipohjaisia on olemassa) eikä vaadi mitään asennusta. Jakelu ei myöskään koske koneen kiintolevyyn lainkaan ellei sitä erikseen haluta. Usein tämä käynnistysvaihtoehto on erikseen otettava käyttöön BIOS-asetuksista.

Linuxia voi live-CD:llä helposti kokeilla esimerkiksi yksittäisellä oppitunnilla. Näin ajettuna Linux on yleensä hitaampi kuin tavanomaisessa asennuksessa, varsinkin jos koneessa on vähänlaisesti muistia. Joissakin live-CD:issä voi bootissa pyytää, että CD kopioidaan muistiin, jolloin CD-asemaa voi käyttää normaaliin tapaan ja CD:ltä luku ei hidasta toimintaa.

Kiintolevyä voi myös käyttää. Live-CD osaa usein

• käyttää ja kirjoittaa kiintolevyllä olevia tiedostoja
• luoda levykuvan tiedostoon, jolloin tähän voi tallettaa Linux-tiedostoja seuraavaan Linux-käyttökertaan
• ottaa käyttöönsä kokonaisen osion (ja haluttaessa asentaa itsensä, jolloin CD:tä ei jatkossa tarvita).

CD:tä voi myös käyttää käynnistämään Linux X-päätteenä osana Linux-pääteympäristöä. Tällöin riittää että CD:llä on levykkeenkuva, joka sisältää verkkoboottiohjelman.

Multiboot

Multiboot tarkoittaa, että konetta käynnistettäessä valitaan mitä käyttöjärjestelmää tällä kertaa käytetään. Windowsin voi halutessaan jättää oletuksena käynnistyväksi ja valinnan jättää Windows-käynnistyslataimen tehtäväksi, jolloin Linux ei vaikuta koneen Windows-käyttöön. Multiboot-järjestelyllä voi myös valita useamman Linux- tai Windows-version välillä. Jos valittavissa on vain kaksi käyttöjärjestelmää käytetään käsitettä dualboot.

Linux asennetaan Windowsin rinnalle mieluiten niin, että kiintolevylle on varattu osio Linuxin käyttöön tai osioimatonta tilaa levyn lopusta. Jos BIOS ei osaa käyttää koko kiintolevyä, Linuxille kannattaa varata pieni osio siltäkin osalta levyä, jota BIOS osaa lukea.

Linux-jakeluiden asennusohjelmat yleensä jättävät Windowsin rauhaan ja mahdollistavat myös sen käynnistämisen normaalisti asennettaessa. Sen sijaan asennusohjelma ei yleensä osaa säätää Windowsin käynnistyslatainta, vaan jos sitä haluaa käyttää, on Linuxin käynnistyssektori kopioitava erikseen ja asetettava Windows käyttämän sitä yhtenä käynnistysvaihtoehtona. Jollei levylle haluta Linux-osioita, voi Linux joskus tyytyä tiedostoihin Windows-osiolla.

Koneelle voi asentaa joko kokonaisen Linuxin tai verkkokäynnistysohjelman, joka hakee käyttöjärjestelmän lähiverkon palvelimelta. Myös välimuodot, joissa valtaosa tiedostoista ovat palvelimella, ovat mahdollisia.

Koulukäytössä multiboot sellaisenaan on hankala, koska kumpikin järjestelmä on ylläpidettävä erikseen jokaisella koneella. Ajastetut toiminnot onnistuvat vain siinä järjestelmässä, joka kulloinkin on valittuna. Tähän ongelmaan on ratkaisuja, mutta yleensä keskitetysti ylläpidetty järjestelmä on helpompi, jos kyseessä on esimerkiksi luokallinen koneita. Multibootin voi yhdistää tällaisiin keskitettyihin ratkaisuihin.

Verkkokäynnistys

Käyttöjärjestelmän ei tarvitse olla koneen omalla kiintolevyllä, vaan sen voi hakea lähiverkosta. Näin yksittäisiä koneita ei tarvitse juurikaan päivittää ja halutun ympäristön saa käyttöönsä miltä tahansa koneelta. Samalla voidaan jättää työasemakoneista kiintolevy pois ja siten harventaa huoltoväliä, vanhat kiintolevyt kun ovat herkkiä vikaantumaan.

Käynnistys tapahtuu pienellä ohjelmalla, joka voi olla verkkokortin ohjelmoitavalla muistipiirillä, kiintolevyllä tai irtomedialla (levykkeellä, CD-levyllä tai muistitikulla). Ohjelma (Pxe-boot, Etherboot tai vastaava) sisältää käytettävän verkkokortin ajurit ja käyttöjärjestelmä haetaan dhcp- ja tftp-palvelinten avustuksella.

Tarvittavan palvelimet asennetaan helpoiten LTSP-projektin työkaluilla, jotka sisältyvät paketoituina esimerkiksi Debianiin, Edubuntuun ja Skolelinuxiin. LTSP:hen sisältyy myös rdesktop, jolla koneelle saa yhtenä vaihtoehtona Windows-palvelimen työpöydän.

Verkkokäynnistyksenkin yhteydessä koneen omaa kiintolevyä voi käyttää, esimerkiksi käynnistystä nopeuttamaan tai väliaikaistiedostojen säilyttämiseen.

Sovellukset ajetaan joko itse työasemalla tai palvelimella. Sekä ohjelmistojen että käyttäjien tiedostot säilytetään kummmassakin tapauksessa yleensä palvelimella.

Virtuaalikoneet

Linuxin voi ajaa Windowsin alaisuudessa virtuaalikoneessa tai muuten asiakasohjelmana. Näin Linuxin ohjelmia voi ajaa boottaamatta konetta. Vastaavasti Windowsin voi ajaa Linuxin virtuaalikoneessa.

Linux-ohjelmat Windowsissa

Linuxin ohjelmiin voi myös tutustua windows-ympäristössä ilman itse Linuxia. OpenOffice.org, Firefox yms. ovat saataville myös Windowsille, eikä niihin totuttelu Microsoftin ohjelmien sijaan edellytä Linuxin käyttöä. Linux voi tuntua helpommalta, jos siitä löytyy jo aiemmin tuttuja ohjelmia.

Myös unixmainen ympäristö Cygwin on saatavissa Windowsiin. Sen avulla voi käyttää useimpia unixeista tuttuja komentorivityökaluja. Cygwinin avulla käännetyt ohjelmat voivat myös käyttää X:ää tai Windowsin graafista käyttöliittymää.

Windows-ohjelmat Linuxissa

Jos Windows tarvitaan yksittäisten ohjelmien takia, ratkaisuna voi multibootin ja virtuaalikoneen sijaan olla Windows-emulaattori tai yhteensopivuuskerros. Yleensä käytetty ratkaisu on Wine tai sen hiotumpi kaupallinen versio, Codeweaversin CrossOver Office.

Koulukäyttöön tarkoitetut jakelut

Joitakin jakeluita on erityisesti suunniteltu koulukäyttöön. Tällaisia ovat Skolelinux (DebianEdu) ja Edubuntu. Niissä on valmiiksi valittu joukko ohjelmia, jotka soveltuvat opetukseen tai muuhun koulukäyttöön, ja hiottu kouluissa usein tarkoituksenmukaisia ratkaisuja, kuten LTSP. Samat paketit enemmän tai vähemmän samassa muodossa löytyvät usein myös tavallisista jakeluista.

Aiheesta muualla

• DebianEdu
• Edubuntu
• K12Linux