Debian GNU/Linux

Debian GNU/Linux
Debian 6.0:n työpöytä oletusasetuksilla
Julkaisija	Debianin yhteisö
Viimeisin versio	Bullseye 11.4  / 9. heinäkuuta 2022
Julkaisusykli	noin 2 vuotta
Elinkaari	noin 3 vuotta (LTS 5 vuotta)
Pakettienhallinta	dpkg, APT
Tila	toiminnassa
Arkkitehtuurit	x86-64, Alpha, Arm, HPPA, i386, IA64, m68k, Mips, Mipsel, ppc, S390, SPARC
Kotisivu	debian.org

Debian GNU/Linux on yksi vanhimmista Linux-jakeluista, ja sitä kehittää yli tuhannesta vapaaehtoisesta koostuva Debian-yhteisö. Debianin perusajatuksia ovat avoimuus ja luotettavuus, ja erityisesti teknisen vakautensa vuoksi sitä on hyödynnetty monen muun jakeluversion pohjana. Debianilla lienee myös jakeluista laajin pakettivalikoima ja prosessorituki. Jos Debianiin perustuvat jakelut lasketaan osaksi sitä, se on kaikista käytetyin jakelu.

Yleistä

Debianin asennusohjelma on pitkään pysytellyt tekstipohjaisena.

Debianin kehittäminen aloitettiin vuonna 1993 Ian Murdockin aloitteesta. Nimi Debian on yhdistelmä Murdockin ja hänen silloisen tyttöystävänsä etunimistä (Debra & Ian), ja siihen liittyvä määrite GNU/Linux tahtoo muistuttaa, että vaikka käyttöjärjestelmän ytimenä on Linux, sen tarvitsemat työkalut on luotu GNU-hankkeessa (sama pätee itse asiassa kaikkiin Linux-jakeluversioihin, mutta yleensä GNU:n merkitystä ei korosteta).

Debian perustuu täysin vapaisiin ohjelmistoihin, joiden on vastattava Debianin vapaiden ohjelmistojen ohjeiston linjauksia. Varsinaisen jakelun (main) täydennykseksi Debian kuitenkin tarjoaa erillisissä osastoissa myös käyttöoikeuksiltaan rajoitetumpia ohjelmistopaketteja. Debiania kehitetään samanaikaisesti useammalle mikroprosessoriarkkitehtuurille kuin mitään muuta Linux-jakeluversiota, viime vuosina (2014) virallisesti kymmenkuntaa erilaista laitteistoympäristöä.

Debian 4.0:n myötä myös graafinen asennus on mahdollinen.

Suuri pakettivalikoima on Debianin vahvimpia puolia: tarjolla on yli 51 000 ohjelmistopakettia (6–8 dvd-levyä). Useimmat käyttäjät tarvitsevat tosin vain pientä osaa paketeista ja järkevintä on yleensä hankkia joko pelkkä asennuksen käynnistysmedia, sopiva yhden DVD:n pakettivalikoima tai vastaava muistitikulle tarkoitettu kokonaisuus. Asennuksen käynnistämiseen tarvitaan vain pieni käynnistysmedia: CD, levyke tai USB-muisti, ja paketit jotka eivät löydy asennusmedialta (sekä turvapäivitykset medialta löytyviin) haetaan verkosta.

Suuren pakettimäärän hallitsemiseksi on kehitetty APT-työkalu (Advanced Package Tool), jolla Debian-paketteja voi tarpeen mukaan ladata, päivittää tai poistaa riippuvuuksineen.

Debianin versiot

Debianista on aina yhtäaikaisesti tarjolla kolme versiota: vakaa (stable), testattava (testing) ja epävakaa (unstable). Vakaita versioita julkaistaan melko harvoin, sillä suuren pakettivalikoiman, laajan arkkitehtuurituen ja tiukkojen vakausvaatimusten takia eheän, hyvin toimivan julkaisun valmiiksi saattaminen on työlästä. Vakaaseen versioon julkaistaan jatkuvasti tietoturvapäivityksiä (jotka silloin tällöin kootaan eräänlaisiksi välijulkaisuiksi), mutta korjaukset tehdään ohjelmien vanhoihin versioihin, varsinaisia uusia paketteja ja ohjelmaversioita siihen ei lisätä.

Debianin kehittäjät käyttävät useimmiten epävakaata tai testattavaa versioita tai molempia. Uudet ohjelmapakettiversiot lähetetään ensin epävakaaseen versioon, ja mikäli paketeissa ei havaita pahoja virheitä, ne siirtyvät lyhyen ajan jälkeen automaattisesti testattavaan versioon. Testattava versio on se Debian-versio, josta on tulossa seuraava vakaa julkaisu. Testattava versio pyritään aina pitämään mahdollisimman hyvin toimivana ja luotettavana, ja periaatteessa tavoitteena onkin, että se olisi aina julkaisuvalmis. Käytännössä tähän ei oikeastaan koskaan päästä, koska isot muutokset ja varsinkin suurten ohjelmistokokonaisuuksien päivittämiset vaativat paljon työtä, jotta niiden kunnollinen toiminta on saatu varmistettua. Sitten kun uutta vakaata versiota ollaan todella julkaisemassa, testattava versio niin sanotusti jäädytetään, eli siihen ei enää sallita muita muutoksia kuin ohjelmavirheiden korjauksia. Kun ongelmat on korjattu, voidaan testattava versio julkaista uutena vakaana versiona. Lähes heti sen jälkeen luodaan uusi testattava versio, josta aletaan tehdä taas seuraavaa Debian-julkaisua.

Debianin versioille annetaan paitsi versionumerot myös nimet, joilla Debian-käyttäjät niihin useimmiten viittaavatkin. Tämänhetkinen vakaa (stable) versio on 10 ja nimeltään Buster; se julkaistiin 6. heinäkuuta 2019. Debianin seuraavaa versiota testataan testing-versiossa Bullseye. Epävakaan (unstable) Debianin nimenä puolestaan pysyy aina Sid. Toistaiseksi kaikki koodinimet ovat olleet hahmoja Toy Story -elokuvasta.

Debianin vakaa versio soveltuu erittäin hyvin sekä palvelinkäyttöön että luotettavaa toimintaa vaativaan työpöytäkäyttöön. Esimerkiksi yrityksissä halutaan usein käyttää huolellisesti testattua ja muuttumatonta järjestelmää, jotta ylläpito- ja mikrotukihenkilökunnalle ei aiheutuisi turhaa työtä ohjelmien päivittämisen ja käyttäjien kouluttamisen suhteen. Luonnollisesti myös loppukäyttäjät haluavat keskittyä varsinaiseen työhönsä.

Jotkut tietokoneharrastajat saattavat kuitenkin valita mieluummin testattavan version, koska se sisältää uudempia ohjelmia kuin vakaa versio ja näin ollen se myös tukee uudempia oheislaitteita. Harrastuskäytössä ei aina vaadita yhtä vakaata toimintaa kuin työnteossa ja tuotantokäytössä, ja siten Debianin testattava versio voi olla hyvä vaihtoehto. Jotkut valitsevat epävakaan version, jolloin he pääsevät kokeilemaan uusimpia ohjelmaversioita melkein heti, kun ne ilmestyvät. Samalla he kuitenkin ottavat riskin, joka epävakaisiin kehitysversioihin aina liittyy: ohjelmat eivät aina täysin toimi ja ongelmia voi joutua itsekin ratkomaan. Monet tyytyvät käyttämään uudempia versioita vain joistakin ohjelmista, backports-palvelun avulla tai itse nämä ohjelmat kääntäen.

Debianin paketinhallinta

Debian asennetaan yleensä niin, että vain osa ohjelmista asennetaan asennusmedialta ja loput haetaan verkon yli. Useamman CD:n tai DVD:n polttaminen on turhaa, jos tietokone on esimerkiksi ADSL-modeemin kautta yhteydessä Internetiin. Jos käytössä on asennus-CD tai -DVD, sitä voi kuitenkin käyttää: jos se pidetään pakettivarastolistan kärjessä, ohjelmat haetaan siltä, siltä osin kuin muista lähteistä ei löydy uudempia versioita paketeista.

Jos haluaa polttaa CD:t tai DVD:t, tähän voi käyttää Jigdoa, joka osaa hakea itse paketit levykuvan sijaan ja näin paremmin hyödyntää toisiopalvelimia, sekä välttää niiden pakettien hakemisen, joista tuore versio jo on koneella. Jigdon käyttö on erityisen hyödyllistä, jos koneella on paketeista (levyistä) vain hieman vanhempi versio, jos halutaan polttaa sekä CD:t että DVD:t tai jos haluaa polttaa levyjä, joilla on eri pakettikokoelma kuin virallisilla (tai aiemmin haetuilla) levyillä.

Asennuksen jälkeen, kun asennetaan vain yksittäisiä ohjelmia tai päivityksiä, asentaminen suoraan verkosta on yleensä vieläkin suositeltavampaa. Hitaiden yhteyksien varalle tai useita koneita ylläpidettäessä on kuitenkin useampia työkaluja omien arkistojen – joita voi CD:llä, muistitikulla tai hitaammalla yhteydellä siirtää toiseen koneeseen – luomiseen ja ylläpitoon.

Kun asennuksen yhteydessä on asetettu pakettilähteet (katso sources.list), yleensä Debianin arkiston suomalainen toisiopalvelin ("peili") ja security.debian.org, mahdollisesti valikoivasti (muokaten tiedostoa /etc/apt/preferences) backports, päivitysten ja uusien ohjelmien asentaminen vaatii ainoastaan pakettilistan päivittämisen ja itse asennuskomennon:

aptitude update
aptitude install paketti

Samalla komennolla asentuvat paketin tarvitsemat muut paketit, "riippuvuudet". aptitudella voi myös asentaa niin sanottuja tehtäviä (task). Suuremmat ohjelmistokokonaisuudet on koottu tehtäväkokonaisuuksiksi asennuksen helpottamiseksi, esimerkiksi KDE-työpöytäympäristön voi asentaa kokonaisuudessaan komennolla

aptitude install kde-desktop

Sähköpostipalvelin puolestaan asentuisi tehtävän ”mail-server” avulla. Tehtävät ja niiden osoittamat ohjelmistokokonaisuudet voi poistaa samalla tavalla kuin minkä tahansa yksittäisen paketinkin eli komennon aptitude remove avulla.

Tehtävien lisäksi on metapaketteja, jotka riippuvat esimerkiksi kääntäjän tai ytimen kulloisinkin sopivista versioista, ja virtuaalisia paketteja, jotka mahdollistavat paketin korvaamisen toisella riippuvuuksien siitä kärsimättä.

aptitude pitää kirjaa siitä, mitkä paketit on asennettu muun paketin takia riippuvuuksina ja poistaa ne, kun mikään paketti ei enää tarvitse niitä.

Debian (main-osasto) on vapaata ohjelmistoa, joten lähdekoodi on saatavissa kaikkiin ohjelmiin (contrib-osaston paketit ovat itsessään vapaita, mutta voivat riippua non-free-osaston paketeista ja jopa hakea asennusskripteissään epävapaita ohjelmia muualta).

Jos koodia haluaa tutkia, lähdekoodin voi ladata apt-get source -komennolla, kunhan asennuslähteissä on myös lähdekoodirivit.

apt-get source paketti

Lähdekoodia voi muuttaa ja muutetun koodin paketoida ja asentaa. Jos vain haluaa asentaa uudemman version jostakin yksittäisestä pienehköstä ohjelmasta Debinin testattavasta tai epävakaasta haarasta, riittää että lisää sopivan rivin asennuslähteisiin ja antaa komennot

apt-get build-dep paketti
apt-get --compile source paketti
dpkg --install paketti_versio.deb

Jos kyseessä on laaja tai keskeinen ohjelmapaketti asentaminen tällä tavalla on riskialtista. Silloin kannattaa katsoa, joko backports tarjoaisi paketista riittävän uutta versiota ja asentaa paketti sieltä. Sekä lähdekoodista käännettynä että backportsista asennettuna joutuu enemmän tai vähemmän itse huolehtimaan paketin päivittämisestä. Sähköpostilistat debian-security ja debian-security-announce auttavat päivitystarpeen huomaamisessa.

Pakettivalikoimaa voi selata eri työkaluilla, esimerkiksi käynnistämällä aptitude interaktiiviseen tilaan. Pakettilista on kuitenkin liian laaja, että sitä selailemalla löytäisi tietyn paketin. Helpommalla pääsee, kun antaa komennon

aptitude search hakusana-tai-hakuehto

Paketteja voi etsiä myös esimerkiksi Debianin www-sivuilla olevan hakulomakkeen avulla.

aptituden lisäksi pakettien hallintaan on tukku käyttöliittymiä, esimerkiksi alkuperäinen apt (apt-get & kumpp.), synaptic, gdebi, update-manager, gnome-app-install aka "lisää/poista sovelluksia" -työkalu, adept ja matalan tason dpkg.

Katso myös

• Paketinhallinta
• Debianin päivittäminen
• Ohjelmien asentaminen Debianiin
• deb-paketti
• deb-paketin tekeminen
• Debianin asentaminen USB-muistilta

Debianin live-cd:t

Debian on nykyään saatavilla live-cd:llä. Debianin live-cd -projekti (DebianLive) kehittää ensisijaisesti infrastruktuuria, jolla voi tehdä räätälöityjä live-levyjä omiin tarpeisiinsa, mutta muutamia valmiita kuvia on tarjolla (live.debian.net, tilanne lokakuussa 2009)

• debian-live-standard: peruspaketit, ei graafista ympäristöä
• debian-live-rescue: pelastuslevyksi sopiva kokoonpano
• debian-live-gnome-desktop: peruspaketit, GNOME ja kannettaville koneille sopivia lisäpaketteja
• debian-live-kde-desktop: peruspaketit, KDE ja kannettaville koneille sopivia lisäpaketteja
• debian-live-lxde-desktop: peruspaketit, LXDE ja kannettaville koneille sopivia lisäpaketteja
• debian-live-xfce-desktop: peruspaketit, Xfce ja kannettaville koneille sopivia lisäpaketteja

Debianiin osallistuminen

Debian-projektin ohjeisto on runsas mutta välttämätöntä luettavaa, jos haluaa virallisesti mukaan projektiin. Yleisin tapa osallistua itse jakelun kehittämiseen on aloittaa paketoimalla jokin pyydetty ohjelma. Tämän lisäksi voi kuitenkin osallistua muun muassa virheraporttien kirjoittamiseen, korjausten tekemiseen, kääntämiseen ja dokumentointiin.

Debianin suomentaminen

Monia Debianin ohjelmistoja suomennetaan omissa projekteissaan, kuten GNOMEn ja KDE:n käännösprojekteissa. Erityisesti Debianiin liittyville suomennosasioille hyvä lähtökohta on Debianin suomisivut. Debian tarvitsee apua esimerkiksi Debian-asentimen, asennusohjeiden ja pakettikuvausten kääntämisessä. Käännöksistä voi olla yhteydessä kunkin osakokonaisuuden vetäjään tai ottaa asian esille käännösasioille tarkoitetulla sähköpostilistalla.

Suomalaiset Debian-käyttäjät

Keskustelukanavia:

• IRC-kanavat: #debian-fi ja #debian (IRC-verkossa The Open and Free Technology Community). IRCNet: #debian.fi
• Suomenkielinen postituslista

Suomalaiset Debian-aktiivit järjestivät vuonna 2005 Debianin vuosittaisen suurkokoontumisen Debconfin Suomessa, Espoossa. Tästä ja muista ansioista FLUG (Suomen Linux-käyttäjien yhdistys) palkitsi Suomen Debian-yhteisön kunniamaininnalla^{[Wayback Machine]} Linux-tekijä-palkinnon julkistamistilaisuudessa 1.2.2006. Palkinnon vastaanottivat Debian-yhteisön puolesta Lars Wirzenius, Fabian Fagerholm ja Tapio Lehtonen.

Tunnetuimpia Debianiin pohjautuvia jakeluita

• Ubuntu ([1]), sen pohjalle eri työpöytäympäristöihin pohjautuvat, mm. Kubuntu, Xubuntu ja Ubuntu MATE – Puolivuosittain julkaistava jakelu, jota lähdetään aina tekemään Debianin epävakaasta jakelusta (unstable). Tavoitteena on mahdollisimman aloittelijaystävällinen, ilmainen Linux-jakelu. Ubuntun asennus tapahtuu yhden työpöytäympäristön (mm. GNOME, KDE tai Xfce) sisältävältä live-cd:ltä käsin. Monia Debian-kehittäjiä on palkattu tekemään Ubuntua, ja yhteistyön toivotaankin hyödyttävän molempia jakeluita. Toisin kuin Debianiin, on Ubuntuun laitteistotuen parantamiseksi lisätty myös epävapaita komponentteja.

• KNOPPIX ([2]) – tunnettu live-CD-tekniikkaa kehittänyt Linux-jakelu, joka perustuu Debianiin.

Aiheesta muualla

• Debian-kehittäjien nurkkaus
• Debianin wiki (en)
• [https://www.debian.org/CD/live/ Debian Live-asennusmedia